Tekstiviesti

Tekstin siirtäminen radioyhteyden avulla ei ole sinänsä kovin uutta, sillä viestejä välitettiin kirjain kerrallaan Morse-koodilla jo 1800-luvun lopussa, kun ensimmäisiä langattomia yhteyksiä pystyttiin muodostamaan, mikä oli esimerkiksi ilmailussa keskeinen ilma-aluksen ja lennonjohdon välinen viestintäkeino ennen VHF-radiopuhelinverkkoja (1900-luvun alkupuoliskolla). Tuoreempi esimerkki GSM:ää edeltävältä ajalta on hakulaitteiden näyttöön välitettävä aakkosnumeerinen tieto.

Kun GSM-järjestelmää alettiin yhteiseurooppalaisena hankkeena suunnitella 1980-luvun alussa, oli elektroniikka saavuttanut tason, jossa pienet vähän virtaa kuluttavat tekstinäytöt olivat mahdollisia ja mikroprosessoritekniikan avulla radiolaitteisiin pystyttiin integroimaan tarpeeksi älykkyyttä uusien mutkikkaidenkin toimintojen toteuttamiseksi. Tarvittiin vain oivallusta ja tahtoa ottaa myös tekstiviestintä osaksi matkapuhelinjärjestelmää. Lisäksi se piti tehdä järkevällä tavalla teknisesti ja osata ottaa huomioon, että paitsi tekstiviestien vastaanotto (kuten hakujärjestelmissä), myös sanoman kirjoittaminen matkapuhelimella tuli olla mahdollista.

Suomessa on levinnyt käsitys, että tekstiviestin keksi teleinsinööri Matti Makkonen. Käsitys lähti leviämään, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite vuonna 2002 kertoi Makkosen ja kahden suomalaisen kollegan keskustelusta kööpenhaminalaisessa pizzeriassa. Miettiessään sovelluksia kehitteillä olevalle digitaaliselle matkapuhelintekniikalle he olivat alkaneet pallotella ajatusta tekstimuotoisista viesteistä, joita lähetettäisiin puhelimesta toiseen. Tosiasiassa tekstimuotoinen viestinvälitys oli käytettävissä erilaisissa järjestelmissä jo aiemmin, eikä tekstiviestille voi nimetä yksittäistä keksijää. Makkonen on itse koettanut vähätellä rooliaan tekstiviestin keksimisessä.[3]

Vuonna 1984 Pohjoismaat esittivät silloin kehitteillä olevaan GSM-järjestelmään tekstiviestiominaisuutta. Aluksi asia tuotiin J. Audestadin (Norja) vetämään GSM WP3 -alatyöryhmään. Vuoden 1985 helmikuussa GSM-päätyöryhmässä käsiteltiin tekstiviestipalvelua WP3:n työn (GSM Doc 90/84) sekä toisaalta Saksan ja Ranskan omasta yhteistyöstä syntyneiden ehdotusten (GSM Doc 19/85) pohjalta. Sen jälkeen SMS (Short Message Service) tuli osaksi GSM-spesifikaatioita vielä samana vuonna (GSM Doc.28/85) perustuen Saksan ja Ranskan ehdottamaan tekniikkaan, jossa viesti kulkee puhelimen signalointikanavalla ja on siten vastaanotettavissa vaikka puhelun aikana. Valittu menetelmä rajoitti viestipaketin pituuden 160 merkkiin. Suomalaiset edistivät tekstiviestiä sen syntyvaiheessa pohjoismaisten matkapuhelintyöryhmien kautta. Heidän ideansa johti kuitenkin valitun välitystekniikan osalta Pohjoismaiden esittämään toteutumatta jääneeseen kehityshaaraan (ns. Message Handling System -perustainen vaihtoehto).

Seuraavassa vaiheessa, eli vuodesta 1987 eteenpäin, SMS-kehitys siirtyi GSM-päätyöryhmästä pieneen DGMH-ryhmään (Drafting Group Message Handling), jossa varsinainen tekninen tekstiviestispesifikaatio tehtiin norjalaisen puheenjohtajan vetämänä. Silloin määriteltiin mm. palveluperiaatteet, verkkoarkkitehtuuri ja järjestelmän toiminnallisuus SMS:n osalta. Aktiivisimpia maita tässä työssä olivat Suomi, Norja ja Englanti. Viimeisessä vaiheessa SMS:ään kehitettiin vielä lisäominaisuuksia kuten vastaajaviestistä ilmoittavat kuvakkeet, yksinkertaiset väri- ja kuvaominaisuudet sekä pitkät tekstiviestit. Tuolloin DGMH:n puheenjohtaja oli englantilainen.

Ensimmäinen tekstiviesti uskotaan lähetetyn joulukuussa 1992 tietokoneelta matkapuhelimeen Vodafonen GSM-verkkoon Isossa-Britanniassa. Kyseessä oli verkon SMS-ominaisuuden testaus. Ensimmäinen tekstiviestejä vastaanottanut puhelinmalli oli Nokia 1011, jolla ei kuitenkaan pystynyt lähettämään tekstiviestejä.[4] Suomessa tekstiviesti tuli matkapuhelinasiakkaiden käyttöön vuoden 1994 aikana, mutta ensin vain verkosta puhelimeen päin. Vuonna 1995 saattoi myös puhelimesta näppäillä tekstiviestejä.

Yleisimmät matkapuhelimet osaavat ketjuttaa viestejä siten, että jos viesti on yli 160 merkkiä pitkä, se jaetaan osiin ja lähetetään 160 merkin osissa. Jos vastaanottava puhelin osaa käsitellä pitkiä viestejä, ne näkyvät sellaisenaan normaalisti. Muussa tapauksessa viesti näytetään useana erillisenä viestinä. Verkossa pitkät tekstiviestit jaetaan 160 merkin pituuden mukaisesti, ja myös laskutetaan aina alkavan 160 merkin mukaisesti, vaikka viesti puhelintekniikan edistyttyä lähtee ja tulee vastaanottajalle näkyviin yhtenä pitkänä viestinä.

Uusi kehittyvä tekstiviestinnän muoto on vuorosuuntainen pikaviestintä Internetiin kytketyn ohjelmistosovelluksen ja matkaviestimien välillä.

Nykyisin liittymät tarjoavat myös rajattomia tekstiviestimääriä. Tämä on osittain syynä nuorten lisääntyneeseen tekstiviestien lähettelyyn; Pew Research Center -tutkimuslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan jopa kolmannes yhdysvaltalaisista nuorista lähettää päivässä yli 100 tekstiviestiä. Lisäksi noin 87 % nuorista nukkuu matkapuhelimensa vieressä (moni nuori käyttää puhelinta herätyskellona).[5]

Tekstiviestit ovat erittäin kannattavaa teletoimintaa, sillä niistä voidaan veloittaa saman verran kuin minuutin puhelusta, vaikka se varaa tietoliikennekaistaa vain osan minuutin kestävästä matkapuhelusta. Erityisesti nuorille on ryhdytty tarjoamaan matkapuhelinliittymiä, joissa painottuu tekstiviestien suuri määrä.

Henkilökohtaisen viestinnän lisäksi tekstiviestejä käytetään myös automatiikan ohjaamiseen teollisuudessa ja kiinteistöpalveluissa. Tekstiviestillä on mahdollista käynnistää esimerkiksi kiinteistön lämmitysjärjestelmä vaikkapa vapaa-ajan asunnoilla.

Tekstiviesteillä on alkanut olla myös yhteiskunnallista merkitystä. Tekstiviesti on viesti, joka voidaan todentaa esimerkiksi telexin tapaan, joten se olemassaolon kiistäminen myöhemmin on lähes mahdotonta, koska IMEI-tunnukset yksilöivät matkapuhelimet ja SIM-kortit matkapuhelinsopimuksen.

Tekstiviestejä on käytetty myös vaalivaikuttamiseen ja suoran kansalaistoiminnan järjestäytymiseen.

Vaikka tekstiviestien lähettäminen on maailmanlaajuisesti yhä kasvussa, etenkin kehittyvillä markkinoilla, siihen kohdistuu enenevää kilpailua muiden tekstipohjaisten viestipalvelujen suunnalta. Niin sanottua tekstiviestin kuolemaa on ennustettu jo useampia kertoja, mutta toistaiseksi mitään ratkaisevaa käännettä ei maailmanlaajuisesti ole tapahtunut.[6] Suomessa sen sijaan Viestintävirasto ilmoitti syksyllä 2013, että suomalaisten lähettämien tekstiviestien määrä oli ensimmäistä kertaa kääntynyt laskuun. Viestien määrä pieneni vuoden alussa 145 miljoonalla, kokonaismäärän ollessa noin 2,5 miljardia. Sama kehitys on nähtävissä muissakin Pohjoismaissa.[7] Tekstiviestin vahvuutena on edelleen se, että kaikissa matkapuhelimissa on lähtökohtaisesti valmius tekstiviestien lähettämiseen ja vastaanottoon.

Eräillä NMT-puhelimilla on voinut lähettää tekstiviestejä niin sanotulla DMS-järjestelmällä. Ominaisuutta ovat käyttäneet eräät viranomaiset sekä entiset neuvostomaat.[4]

• Multimediaviesti

• Kati Juurus: Kuka sen keksi? (tekstiviestin keksiminen) HS.fi. 04.04.2012. Arkistoitu 2.7.2015.