Shonen Knife

Kitaristi Naoko Yamano ja basisti Michie Nakatani tapasivat kouluaikoina Osakassa. He huomasivat pitävänsä samanlaisesta musiikista ja päättivät perustaa rock-yhtyeen. Yhtyeelle tarvittiin vielä rumpali, ja Naokon nuorempi sisar Atsuko Yamano otettiin mukaan. Yhtyeen perustamisvaiheessa kullakin jäsenellä oli vielä päivätyö toimistossa ("Keitin kahvia ja otin kopioita miespuoliselle työtoverille. Tylsää!" sanoo Naoko.)

Musiikillisista vaikutteista ei ollut pulaa, sillä Osakasta oli helppoa saada ulkomaisten bändien levyjä. Naoko ei juuri kuunnellut japanilaista musiikkia (japanilainen "muovinen" popmusiikki tai perinteinen kansanmusiikki). Sen sijaan yhtyeen vaikutteisiin kuuluu muun muassa The Beatles, Buzzcocks, The Ramones, Redd Kross ja Kiss. Osaltaan tähän vaikutti se, että toisin kuin Tokiossa, Osakassa oli pienet mainstream-musiikkiympyrät, mutta Underground-musiikkikulttuuri oli laaja. Vuosina 1981–1987 Shonen Knife keikkaili ja teki levyjä Japanissa.

Shonen Knifen uran alku oli hiukan samantapainen kuin ruotsalaisella Roxettella: joku yhdysvaltalainen osti Shonen Knifen levyn Japanista, piti siitä, ja levylle pyydettiin julkaisulupa Yhdysvaltoihin. Näin Shonen Knife sai vähitellen faneja yhdysvaltalaisissa indie rock -piireissä. Syyskuussa 1989 Shonen Knife pistäytyi lavalla Sonic Youthin konsertissa Osakassa. Saman vuonna Shonen Knife teki ensimmäisen keikkansa ulkomailla, Los Angelesissa. Vuonna 1989 julkaistiin Yhdysvalloissa Shonen Knife -tribuuttilevy Every Band Has A Shonen Knife Who Loves Them, jolla esiintyi yli 30 yhtyettä, muun muassa Sonic Youth, Redd Kross, L7, Babes in Toyland ja Lunachicks. Kurt Cobain oli yksi tunnetuimmista Shonen Knifen faneista: "Kun viimein pääsin näkemään heidät keikalla, muutuin hysteeriseksi, 9-vuotiaaksi tytöksi Beatlesin konsertissa."

Vuonna 1992 julkaistiin heidän ensimmäinen isolle levymerkille tehty levynsä Let's Knife. Kappaleita Black Bass ja I Am A Cat lukuun ottamatta levyn kappaleet olivat aiemmin Japanissa ilmestyneiltä levyiltä, tosin joissakin oli alun perin japaninkieliset sanoitukset. Shonen Knife jatkoi keikkailua sekä Japanissa että ulkomailla ja soitti myös joillakin festareilla, kuten Lollapaloozassa vuonna 1994.

Shonen Knife ehti julkaista neljä albumia suurelle levymerkille ennen kuin basisti Michie Nakatani jätti bändin. Atsuko Yamano siirtyi rummuista hänen tilalleen. Kiertuerumpalina toimi sen jälkeen DMBQssa soittava Mana Nishiura. Nishiura soitti yhtyeessä vuodesta 2001 vuoteen 2004, joskaan hän ei koskaan ollut virallisesti bändin jäsen. Rumpuja soitti myös Etsuko Nakanishi Manan ollessa kiertueilla DMBQ:n kanssa. Mana Nishiura kuoli auto-onnettomuudessa DMBQ:n Yhdysvaltain kiertueella vuonna 2005. Vuonna 2006 Etsuko Nakanishi tuli virallisesti Shonen Knifen rumpaliksi. Samana vuonna kuitenkin basisti Atsuko Yamano erosi yhtyeestä. Syynä oli avioituminen ja sitä seurannut muutto Los Angelesiin.

Yhtyeen näkemyksen mukaan he eivät laula esimerkiksi politiikasta, koska he eivät itsekään halua kuunnella ikävystyttävää musiikkia. Hauska musiikki tekee ihmiset onnellisiksi, ja siitä on siksi enemmän hyötyä kuin poliittisista lauluista. "We want to make people happy" eli "Haluamme tehdä ihmiset onnellisiksi", sanoo Naoko Yamano sanoituksellisista intresseistä. Monissa kappaleissa lauletaan ruoasta tai herkuista, kuten I Wanna Eat Chokobars, Banana Chips tai Ice Cream City. Kappaleiden sanoituksissa on myös hulluttelua, kuten ihmisiä syövästä papaijasta kertovassa laulussa Cannibal Papaya tai laulussa Tortoise Brand Pot Cleaner's Theme, joka kertoo patojenpuhdistussienestä. Osa lauluista on iloista, naiivia poppia, kuten Cycling Is Fun tai Insect Collector, ja osa taas selkeästi punk- tai jopa heavy-vaikutteista raskaampaa paahtoa, kuten Cobra Versus Mongoose tai Burning Farm. Naoko Yamano mainitseekin Kissin yhdeksi musiikillisista vaikutteistaan.

Vaikka Shonen Knife on selkeästi Naoko Yamanon bändi, myös Michie Nakatani sävelsi ja sanoitti osan kappaleista. Michien kappaleisiin mahtuu enemmän romantiikkaa, kuten rauhallinen, mutta tiukka kappale Butterfly Boy ja Beatles-vaikutteinen popballadi Another day. Naoko sanoo olevansa ujo kirjoittamaan rakkauslauluja, mutta häneltäkin löytyy muun muassa kappale Quavers, vaikka sekin kertoo enemmän etärakkauden aikaansaamista säväyksistä. Iloisten ja lapsellisen hupsujen sanoitusten lisäksi Naoko Yamano on tehnyt muutamia biisejä yhteiskunnallisista aiheista, joissa kerrotaan animesta, SPAMista eli roskapostista tai tietokonekielestä.

• Naoko Yamano

laulu ja kitara (1981–)

• Ritsuko Taneda

bassokitara, taustalaulu (2006–)

• Emi Morimoto

rummut (2010–)

Listassa on lueteltu merkittävimmät Japanissa ja ulkomaisilla levymerkeillä julkaistut Shonen Knife -albumit. Vuodesta 1992 lähtien, jolloin ensimmäinen kansainväliselle levymerkille tehty levy julkaistiin, levyt on jaoteltu yhtyeen kokoonpanon mukaan.

• Shonen Knifen viralliset kotisivut / Bio (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Rolling Stone -lehden artikkeli (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Perfect Sound Forever -lehden artikkeli (englanniksi)
• The Boston Globe -lehden artikkeli (englanniksi)

• Shonen Knifen viralliset kotisivut
• Shonen Knife NeXuS -fanisivusto
• Shonen Knife MySpace-sivustolla (englanniksi)