Shinjuku (kaupunginosa)

Shinjuku (jap. 新宿) on Tokion Shinjukun erillisalueen kaupunginosa ja yksi Tokion metropolin tärkemmistä aluekeskuksista. Shinjukun kaupunginosa käsittää Japanin vilkkaimman rautatieaseman eli Shinjukun aseman itäpuolella sijaitsevan alueen, joka rajoittuu etelässä Shinjuku-gyoenin puistoon ja pohjoisessa muun muassa Kabukichōn viihdekortteliin. Erityisesti Shinjukun aseman lähistö on tiiviisti rakennettua liikealuetta tavarataloineen, ravintoloineen ja neonvaloineen. Laajemmassa merkityksessä alueellisena keskuksena Shinjuku voi tarkoittaa myös kaupunginosaa suurempaa, Shinjukun asemaa ympäröivää aluetta, johon kuuluvat muun muassa Nishi-Shinjukun ja Kita-Shinjukun kaupunginosat.[1][2][3]

Shinjukun neonvaloja yöllä, 3-chōmen osa-alue

Shinjukun kaupunginosan pinta-ala on 1,14 neliökilometriä.[4] Se jakautuu seitsemään osa-alueeseen, jotka on numeroitu Shinjuku 1-chōme–Shinjuku 7-chōme. Niissä on yhteensä 19 198 asukasta (joulukuussa 2022).[5] Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 16 800 asukasta neliökilometrillä. Osa-alueista Shinjuku 2-chōme eli lyhyemmin Nichōme tunnetaan HLBT-väen suosimana viihdealueena.

Historia

Shinjuku sai alkunsa Naitō-klaanin maille vuonna 1698 perustetusta Naitō-shinjukun postiasemasta (shukueki). Kirjaimellisesti Naitō-shinjuku tarkoittaa ’Naitōn uutta postiasemaa’. Väliasema perustettiin Kain provinssiin eli nykyiseen Yamanashin prefektuuriin johtaneen Kōshū-kaidō-tiereitin varrelle, koska seuraavalle postiasemalle Takaidoon oli Edon keskustasta Nihonbashista epäkäytännöllisen pitkä matka. Naitō-shinjukussa Kōshū-kaidōsta erkani Ōmeen johtanut Ōme-kaidō-niminen tie. Postiasema oli rakentunut nykyisen Shinjuku-gyoenin puutarhan pohjoispuoliselle alueelle.[2]

Meiji-restauraation jälkeen 1880-luvulta eteenpäin Shinjukuun alettiin rakentaa rautatieyhteyksiä; niistä ensimmäisenä valmistui vuonna 1885 nykyisen Yamanote-linjan edeltäjä. Kaupunginosan kehitys vauhdittui kuitenkin erityisesti suuren Kantōn maanjäristyksen jälkeen 1920-luvulla, kun Shinjukusta länteen johtavien rautateiden varsille alkoi muuttaa enemmän ihmisiä. Ensimmäiset tavaratalot, Hoteiya ja Mitsukoshi, avattiin Shinjukuun vuosina 1926 ja 1929. Vilkas ostos- ja viihdealue jatkui nyt Kōjimachin ja Yotsuyan kaupunginosista länteen Shinjukun rautatieasemalle saakka.[2][3]

Shinjukun alue tuhoutui pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Sodan jälkeen asuinrakentaminen Tokion länsiosissa kuitenkin kiihtyi jälleen, mikä vilkastutti kaupunginosaa entisestään. 1970-luvulle mennessä kaupunginosan tonttihinnat olivat nousseet Japanin kalleimmalle tasolle, jopa Ginzan liikealueen yläpuolelle. Tähän aikaan Nishi-Shinjukun kaupunginosaan rautatieaseman länsipuoliselle alueelle, jossa oli aiemmin sijainnut vedenpuhdistamo, alettiin rakentaa korkeita pilvenpiirtäjiä. Shinjukun rautatieaseman koillispuolella sijaitseva Kabukichōn kaupunginosa on puolestaan kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen viihdekorttelina.[2][3]

  • Naitō-shinjukun postiaseman pienoismalli
  • Utagawa Hirokagen puupiirros Naitō-shinjuku, 1861
  • Shinjukun neonvaloja 1930-luvulla
  • Shinjukun Isetan-tavaratalo, Hoteiya-tavaratalon seuraaja

Kaupunkikuva ja rakennukset

Shinjukun kaupunginosa sijaitsee Shinjukun erillisalueen lounaisosassa. Se ulottuu Shinjukun rautatieaseman seutuvilta itään Shinjuku-gyoenin puiston pohjoispuoliselle alueelle ja koilliseen Wasedan yliopiston suuntaan. Naapurikaupunginosia ovat pohjoisessa Kabukichō, Ōkubo ja Toyama; idässä Wakamatsuchō, Yochōmachi, Tomihisachō ja Yotsuya; etelässä Naitōmachi ja Shibuyan erillisalueen Sendagaya sekä lännessä Nishi-Shinjuku. Alueen läpi kulkevia pääkatuja ovat itä–länsisuunnassa Yasukuni-dōri ja Shinjuku-dōri, pohjois–eteläsuunnassa Meiji-dōri.[1][3]

Kaupunginosan alueella on säilynyt muistumia sen menneisyydestä postiasemana. Risteyksessä (oiwake), jossa Kōshū-kaidō-tiestä erkani Ōme-kaidō-tie, toimii edelleen Oiwake dango -niminen herkkuliike. Myös kaupunginosassa sijaitsevat buddhalaiset temppelit ovat vanhoja: Taisō-jin temppeli toimi alun perin Naitō-klaanin temppelinä, Jōkaku-ji puolestaan postiaseman seksityöläisten hautatemppelinä. Kabukichōn kaupunginosan vieressä on vuorostaan Hanazono-jinjan šintolainen pyhäkkö, joka tunnetaan kukon päivänä järjestettävästä festivaalistaan (tori no ichi).[3]

Välittömästi Shinjukun rautatieaseman itäisen sisäänkäynnin edustalla sijaitseva Shinjuku 3-chōmen osa-alue on yksi Japanin vilkkaimmista liikealueista ja siten myös suosittu turistikohde. Alue on rakentunut Shinjukun rautatieasemalta itään Shinjuku-sanchōmen metroasemalle johtavan Shinjuku-dōrin varrelle. Siellä toimivat suuren Isetan-tavaratalon lisäksi muun muassa Marui- ja Lumine-tavaratalot, mutta lisäksi siellä on lukuisia pieniä ja keskikokoisia erikoisliikkeitä. Pyhäpäivisin Shinjuku-dōri on suljettu autoliikenteeltä.[6][1]

3-chōmen osa-alueen itäpuolella sijaitsee Shinjuku 2-chōmen osa-alue, joka on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suosimaa viihdealuetta. Se tunnetaan yleisesti lyhyemmin nimellä ”Nichōme”. Siellä on noin 300 HLBT-ihmisille suunnattua baaria, yökerhoa, kahvilaa tai muuta liikettä, ja se lieneekin maailman tihein keskittymä homobaareja. Valtaosa alueen baareista on pieniä ja suunnattu tarkasti rajatulle kohderyhmälle. 2000-luvulla muun muassa nettideittailun myötä alueen merkitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille on ollut laskussa, ja se on saanut entistä enemmän heteroasiakkaita. Tähän on osaltaan vaikuttanut Tokion metron Fukutoshin-linjan uusi metroasema, joka on parantanut alueen saavutettavuutta.[7][8]

  • Yasukuni-dōri Shinjukun asemalta itään. Vasemmalla Kabukichō, oikealla Shinjukun kaupunginosa
  • Shinjukun aseman itäinen sisäänkäynti, Lumine Est -ostoskeskus
  • Shinjuku Suehirotei -teatteri
  • Hanazono-jinjan historiallinen šintolainen pyhäkkö
  • Taisō-jin buddhalainen temppeli
  • Shinjuku 2-chōmen katukuvaa syksyllä 2019
  • Shinjuku 3-chōme, Kaname-dōri
  • Shinjukun liikealuetta lumisateessa, Uniqlon myymälä

Liikenne

Shinjukun rautatieasema on Japanin vilkkain joukkoliikenneterminaali, jota käyttää usea eri rautatieyhtiö. Shinjukun kaupunginosaan kuuluu aseman pohjoisosa. Asemaa palvelevat monet JR Higashi-Nihonin rautatielinjat, kuten Yamanote-linja, Chūō–Sōbu-linja, Saikyō-linja ja Shōnan–Shinjuku Line. Lisäksi asemalle päättyvät Keiō-, Odakyū- ja Seibu-yhtiöiden rautatielinjat.[1][2]

Shinjukun asemalta on vaihtoyhteys useille Tokion metron linjoille: niitä ovat Tōkyō metron liikennöimä Marunouchi-linja sekä Toei-metron liikennöimät Shinjuku-linja ja Ōedo-linja. Shinjukun kaupunginosan alueella sijaitsee muitakin Tokion metron asemia. Kaupunginosan keskellä on Shinjuku-sanchōmen metroasema, jolla pysähtyvät Marunouchi-linja, Shinjuku-linja ja Tōkyō metron liikennöimä Fukutoshin-linja. Itäosassa Shinjuku-gyoenin puiston lähellä on Shinjuku gyoenmaen metroasema, jota käyttää Marunouchi-linja, ja pohjoisosassa sijaitsee Higashi-Shinjukun metroasema, jota käyttävät Fukutoshin-linja ja Ōedo-linja.[1][2]

Lähteet
  1. 日本地図 東京都 新宿区 新宿５丁目 Mapion. Viitattu 15.12.2022.
  2. 日本大百科全書: 新宿（しんじゅく） Kotobank. Viitattu 15.12.2022.
  3. 精選版 日本国語大辞典 / ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 世界大百科事典 第２版: 新宿 Kotobank. Viitattu 15.12.2022.
  4. 平成27年国勢調査 東京都区市町村町丁別報告 港区 東京都総務局統計部. Viitattu 15.12.2022.
  5. 住民基本台帳人口　町丁別男女別人口及び世帯数 Shinjuku City. Viitattu 15.12.2022.
  6. 新宿駅東口地区まちづくりビジョン 2019. Shinjuku City. Viitattu 23.12.2022.
  7. Shinjuku Nichome Truly Tokyo. Viitattu 23.12.2022.
  8. Deck, Andrew: Changing Colors Metropolis. Viitattu 23.12.2022.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.