Shibuya-kei

Shibuya-kei (jap. 渋谷系, ’Shibuya-tyyli’) on Japanissa etenkin 1990-luvun loppupuolella suosiota nauttinut popmusiikin tyylisuunta. Se sai alkunsa Tokion trendikkäässä Shibuyan kaupunginosassa, jossa toimi lukuisia vaate- ja levykauppoja. Nimitys viittaa pikemminkin tunnelmaan, johon liittyy urbaani katukulttuuri eri piirteineen, kuin tarkasti määriteltyyn indie popin tyyliin.[1][2]

Shibuya yöllä

Shibuya-kei syntyi vähitellen Shibuyan kaupunginosan kontekstissa. Sinne avattiin uusia, nuorille suunnattuja tavarataloja (kuten Parco vuonna 1973), live-musiikkipaikkoja ja lukuisia levykauppoja. Niissä levitettiin tietoa uusista indieartisteista. Musiikin, artistien ja kuunteijoiden kohdatessa uudella tavalla Shibuya-kei muodostui kayōkyokusta erilliseksi tyylilajikseen.[2]

Shibuya-kei-artistit kasvoivat kuunnellen lajaa, länsimaisen populaarimusiikin kirjoa, ja tyyli yhdisteleekin lukuisia erilaisia, toistaan voimakkaasti poikkeaviakin vaikutteita etenkin 1960-luvun suurilta popsäveltäjiltä: muun muassa brasilialaista bossa novaa, ranskalaista Serge Gainsbourgin edustamaa yé-yé-musiikkia ja Van Dyke Parksin ja Brian Wilsonin kaltaisten säveltäjien orkesterille sovitettua popmusiikkia.[1][3] Se on lähes aina elektronista musiikkia. Shibuya-kein tunnetuimpiin artisteihin kuuluvat Pizzicato 5, Cornelius, jota on kutsuttu Shibuya-kein kuninkaaksikin, Towa Tei, Fantastic Plastic Machine, Takako Minekawa, Cibo Matto ja Buffalo Daughter.[4][5]

Lähteet
  1. Shibuya-Kei AllMusic. Viitattu 9.7.2018.
  2. Buckley, Sandra: The Encyclopedia of Contemporary Japanese Culture, s. 451. Taylor & Francis, 2009. ISBN 9780415481526. Teoksen verkkoversio.
  3. Joffe, Justin: The Day J-Pop Ate Itself: Cornelius and the Timeless Freakiness of ‘Fantasma’ Observer. Viitattu 9.7.2018.
  4. Ohanesian, Liz: Japanese Indie Pop: The Beginner's Guide to Shibuya-Kei LA Weekly. Viitattu 9.7.2018.
  5. Lindsay, Cam: Return to the Planet of Cornelius Noisey. Viitattu 9.7.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.