Shawn Burr

Burr pelasi kaudella 1982–1983 Ontarion paikallisia juniorisarjoja Sarnia Black Hawksin joukkueessa, jonka jälkeen OHL-joukkue Kitchener Rangers varasi hänet 26. pelaajana kesällä 1983. Burrin OHL:n tulokaskausi 1983–1984 toi hänelle 68 runkosarjaottelussa tehot 41+44=85 sekä 16 playoff-ottelussa tehot 5+12=17. Burr palkittiin kauden päätteeksi OHL:n parhaana tulokkaana Emms Family Awardilla.[1][2] Hän edusti Rangersia kauden aikana myös Memorial Cup -turnauksessa, jota joukkue isännöi. Detroit Red Wings varasi Burrin koko NHL:n varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana kesällä NHL:n varaustilaisuus 1984.

Kaudella 1984–1985 Burr oli Rangersin toiseksi paras pistemies Brian Wilksin jälkeen tehoilla 24+42=66. Kevään 1985 pudotuspeleissä hän voitti joukkueen sisäisen maalipörssin ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Wilksin ja David Lattan kanssa tehoilla 3+3=6. Burr debytoi samana keväänä myös ammattilaispeleissä pelattuaan yhdeksän NHL-ottelua Detroitissa ja neljä sen farmijoukkue Adirondack Red Wingsissä, AHL:ssä. Hän pelasi Rangersissa vielä kauden 1985–1986, jolloin Burr voitti joukkueen sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 60+67=127. Hän sijoittui koko OHL:n maalipörssissä kolmanneksi ja pistepörssissä viidenneksi.[3] Burr valittiin kauden päätteeksi liigan toiseen tähdistökentälliseen.[1][2] Hän siirtyi OHL-kautensa päätteeksi Red Wingsin organisaatioon. Burr pelasi viisi ottelua Detroitissa, mutta vahvisti lähinnä Adirondackia.

Burr nousi kaudella 1986–1987 Detroit Red Wingsin NHL-joukkueen kokoonpanoon, missä ensimmäinen kokonainen kausi toi 80 runkosarjaottelussa tehot 22+25=47 sekä 16 playoff-ottelussa tehot 7+2=9. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan yhdeksän kokonaista kautta kevääseen 1995 saakka. Burr teki NHL-uransa parhaimmat tehot kaudella 1989–1990, jolloin hän oli Red Wingsin kolmanneksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 24+32=56. Seuraavalla kaudella 1990–1991 tehdyt tehot 20+31=51 riittivät Burrilla joukkueen sisäisen pistepörssin kolmanteen sijaan.[3]

Elokuussa 1995 Red Wings kauppasi Burrin ja kesän 1996 kolmannen kierroksen varausvuoron Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Marc Bergeviniin ja Ben Hankinsoniin. Kahden Lightningissa vietetyn kauden jälkeen, kesäkuussa 1997 joukkue kauppasi hänet San Jose Sharksiin vaihdossa viidennen kierroksen varausvuoroon saman kesän viidennen kierroksen varausvuoroon. Toisesta Sharks-kaudestaan 1998–1999 Burr pelasi suurimman osan farmijoukkue Kentucky Thoroughbladesissa, jonka paras pistemies ja syöttäjä hän oli kevään 1999 pudotuspeleissä tehoilla 4+9=13.[3] Elokuussa 1999 Burr kaupattiin Andrei Zjuzinin, Bill Houlderin ja Steve Guollan kanssa takaisin Lightningiin vaihdossa Niklas Sundströmiin ja kesän 2000 kolmannen kierroksen varausvuoroon.[2]

Uransa viimeisen kauden 1999–2000 Burr pelasi suurimmaksi osaksi IHL:ssä Detroit Vipersin ja Manitoba Moosen joukkueissa. Hän pelasi Lightningissa neljä NHL-ottelua. Burr ilmoitti pelaajauransa lopettamisesta heinäkuussa 2000.[2]

Burr ehti toimia pelaajauransa jälkeen muun muassa IHL-joukkue Port Huron Icehawksin presidenttinä.

Burr edusti Kanadaa MM-kilpailuissa vuonna 1990.