Tehtäväshakki

Tehtäväshakki on lähi- ja kirjeshakin ohella perinteinen shakin harrastusmuoto. Tehtäväshakki jakautuu tehtävien ratkaisemiseen ja niiden laadintaan

Alun perin 1730 ilmestynyt tehtävä.

Yleistä

Shakkitehtävä

Kun tehtäväshakin piirissä puhutaan shakkitehtävästä, tarkoitetaan varta vasten laadittua ongelmaa, joka on yleensä shakkilaudalla esitetyn aseman muodossa. Tämän aseman pitää olla laillinen, eli tehtävän asemaan pitää päästä pelin alkuasemasta sääntöjenmukaisella siirtosarjalla (jollei toisin sovita). Tehtävä koostuu yleensä asemasta, sanallisesta vaatimuksesta ja ratkaisusta. Shakkitehtäviin kuuluu myös muun muassa matemaattisia tehtäviä, joita ei välttämättä esitetä laudan ja nappuloiden avulla.[1]

Tehtävät esitetään tavan mukaan shakkikuvioina, joihin on liitetty sovittuina lyhenteinä oleelliset tiedot tehtävästä:

  • vaatimus, eli tehtävän tyyppi ja siirtomäärä
  • mahdolliset muut löydettävät ratkaisut
  • mahdolliset muut löydettävät ratkaisut aseman pienen muutoksen jälkeen (kuten nappulan lisäys tai poisto kuvioasemasta)
  • varmistustarkoituksessa valkean ja mustan nappuloiden lukumäärät (esimerkiksi: 5+8)

Tehtävän julkaisun yhteydessä kerrotaan laatija sekä ensipainoksen julkaisupaikka (esimerkiksi lehti) ja -vuosi.

Ellei toisin ole ilmoitettu, valkea alkaa ja myös ratkaisu päättyy valkean siirtoon. Poikkeuksena tästä ovat apu- ja itsematit. Laatijan ilmoittamatta (huomaamatta) jättämiä sivuratkaisuja pidetään virheenä tehtävässä, mukaan lukien toinen mahdollinen siirtojärjestys. On tavallista, että esimerkiksi kolmen siirron mateissa riittää ratkaisuksi valkean 1. siirto, sen sisältämä uhkaus, mustan tärkeimmät puolustukset siihen ja valkean 2. siirrot, joita pakottavasti seuraa matti seuraavassa siirrossa. Myös ilmeiset houkutukset, eli valkean näennäisesti hyvät yritykset voidaan esittää kumouksineen, sillä ne voivat olla osa tehtävän kokonaisuutta.

Laatiminen ja ratkaiseminen ja tehtäväshakki taiteena

Vaikka ratkaisemista voi pitää luonnostaan suorituspainotteisena kilpailullisten kriteerien ollessa ratkaisun tai ratkaisujen löytäminen ja siihen käytetty aika, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ratkaisua pitkään etsinyt ja viimein sen löytänyt ei osaisi arvostaa myös sen yllätyksellisyyttä ja kauneutta.

Tehtävien itsensä arvostelussa sen sijaan arvot ovat paljolti taiteellisia, peruskriteerien ollessa alkuperäisyys (ei julkaistu aiemmin), virheettömyys ja omaperäisyys. Tärkeä osa tehtävää on sitä ensi sijassa kuvaava idea, teema, mitä on vaikea määritellä muuten, kuin sanalla itsellään. Usein tehtävästä voi löytää useampia temaattisia osaelementtejä, joko toiminnallisia, symbolisia tai geometrisiä. Sanallisen kuvauksen tarpeisiin suuri osa niistä on saanut vakiintuneen nimen ja ne ovat kiinteä osa tehtäväshakin termistöä.

Laajemmin tehtäväshakkia voi pitää shakin taiteellisena muotona (tai taiteen shakkillisena muotona, miten vain) ja sitä onkin joskus nimitetty taideshakiksi. Toinen tehtäväshakin anti on luonnollisesti ongelmanratkaisu sinällään.

Shakin sääntöjen voimassaolo

Kuten edellä todettiin, asemien tulee olla laillisia. Tornitus on mahdollinen, jollei toisin voi tehtäväasemasta osoittaa. Ohestalyönti sen sijaan vain, jos se voidaan todistaa asemasta mahdolliseksi (edellinen siirto sotilaan kaksoisaskel). 50 siirron sääntö ei ole shakkitehtävissä voimassa retrotehtäviä lukuun ottamatta. Aseman kolmannesta toistumisesta seuraava tasapeli sen sijaan on, jos toistot voidaan osoittaa.[1]

Tehtävätyyppejä
  • mattitehtävä: valkea alkaa ja tekee mustasta matin annetussa siirtomäärässä. Esimerkkinä 2X (tai 2#, kahden siirron matti).
  • itsematti: valkea alkaa ja pakottaa mustan tekemään valkeasta matin. Esimerkkinä 3iX (iX3, i#3, kolmen siirron itsematti)
  • apumatti: musta alkaa ja auttaa valkeaa tekemään mustasta matin. (3aX)
  • lopputehtävä: vähänappulainen asema, jossa valkealle löydettävä voittoon johtava jatko (+), tai tasapelin antava pelastus (=). Lopputehtävissä ei ole annettua siirtomäärää.
  • satutehtävä: (epäortodoksinen tehtävä, heterodoksinen tehtävä) tehtävä, jossa on normaalishakista poikkeavat säännöt (sylinterilauta, uusia nappuloita). Laaja alue itsessään.
  • retrotehtävä: löydettävä asemaan johtanut siirtosarja (alkaen shakin alkuasemasta tai aiemmasta annetusta asemasta) (engl. retrograde analysis). Kuten lopputehtävillä, myös takaperoisella analyysillä on selvä yhtymäkohta shakin loppupeliteoriaan.

Järjestöt

Tehtäväshakin harrastajien maailman kattojärjestönä toimii syksystä 2010 alkaen itsenäinen World Federation for Chess Composition (WFCC) (aiemmin FIDE:n alainen "Permanent Comission for Chess Compositions"). Suomessa lajia edustaa SKSL:n jäsenjärjestö Suomen Tehtäväniekat.[2]

Esimerkkejä kilpailutoiminnasta
  • Ratkaisemisen 34. MM-kilpailut Kreetalla 2010. Samassa kilpailussa oli jaossa sekä kansallisten joukkueiden mestaruus, että henkilökohtainen maailmanmestaruus. Kilpailu oli kaksipäiväinen ja sen aikataulu oli seuraavanlainen:
    • 1. kierros: kolme 2X (yhteensä 20 min)
    • 2. kierros: kolme 3X (60 min)
    • 3. kierros: kolme lopputehtävää (100 min)
    • 4. kierros: kolme apumattitehtävää (50 min)
    • 5. kierros: kolme useampisiirtoista mattitehtävää (80 min)
    • 6. kierros: kolme itsemattitehtävää (50 min)

Henkilökohtaisen maailmanmestaruuden kolmannen kerran voittanut englantilainen lähishakin ja ratkaisemisen suurmestari John Nunn sai ratkaisuista 71 pistettä 90:stä. Hänen ratkaisuaikansa oli 357/360 min. Osa tehtävistä oli aiemmin julkaistuja.[3][4]

  • Pikaratkaisemisen SM 2010, Shakkikoti Helsinki. Ajassa 3 h oli ratkaistava 12 erilaista tehtävää.[5]
  • Unto Heinosen 50-vuotisjuhlakilpailu. Laadintakilpailu, jonka aiheena olivat "teemaltaan vapaat kolmi- ja useampisiirtoiset kirkeapumatit".[6] Tällaisessa laadintakilpailussa kilpailujulistuksessa ilmoitetut kriteerit täyttävät tehtävät toimitetaan kilpailun tuomarille. Laadinta-aikaa on joistain kuukausista yli vuoteen, joskin myös pikalaadintakilpailuja järjestetään. Vähintään parhaat tehtävät julkaistaan arvosteltuina. ("kirke" kertoo tehtävän kuuluvan satutehtäviin: kirke-tehtävissä lyöty nappula syntyy välittömästi laudalle uudelleen).

Ratkaisijoiden vahvuusluku

Pikaratkaisukilpailujen ratkaisijoiden vertailuun on Suomessa käytössä vahvuusluku, jota kutsutaan RELO-luvuksi.[7] Nimestään huolimatta sen laskentaperusteet poikkeavat Elo-järjestelmään pohjautuvista vahvuuslukujärjestelmistä.

Tehtäväshakin arvonimet

Laadinta

Laadinnan arvonimien perustana ovat muutaman vuoden välein ilmestyviin FIDE-albumeihin hyväksytyt tehtävät ja näistä saadut pisteet.[8]

Ratkaiseminen
  • ratkaisemisen suurmestari
  • ratkaisemisen kansainvälinen mestari
    • Suomi:[9]
    • 1993 Harri Hurme
    • 2002 Henry Tanner
    • 2007 Kari Karhunen
  • ratkaisemisen FIDE-mestari
  • M-luokan ratkaisija (kansallinen)
  • A-luokan ratkaisija (kansallinen)

Tuomarit
  • kansainvälinen tehtävätuomari
    • Suomi (elossa olevat):[9]
    • 1972 Pauli Perkonoja (lopputehtävät)
    • 1984 Kauko Virtanen (2X)
    • 1993 Kari Valtonen (apumatit)
    • 2011 Kenneth Solja (3X[11], apumatit)
  • kansallinen tehtävätuomari

Merkittäviä laatijoita ja ratkaisijoita
  • Samuel "Sam" Loyd (1841–1911). Yhdysvaltalainen pelaaja ja tehtävien laatija.
  • Pauli Perkonoja. Ratkaisemisen suurmestari, kv. tehtävätuomari. Kolminkertainen ratkaisemisen maailmanmestari (1986, 1992, 1995)[12] ja moninkertainen joukkuemaailmanmestari.

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta
  • Timo Kallio (toim.): Tehtäväshakin käsikirja. Suomen Tehtäväniekat ry, 1995. ISBN 951-95512-0-2.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.