Shakki Suomessa

Tämä artikkeli käsittelee shakkia Suomessa ja siihen liittyviä asioita, kuten järjestö- ja kerhotoimintaa sekä kirjallisuutta.

Suomalaisen shakin historia

Shakin saapuminen Suomeen

Shakkia on alettu pelata nykyisen Suomen alueella jo keskiajalla. Silloin shakki oli ylempien luokkien rälssin ja papiston suosima ajanviete. Pelinä shakki ilmensi keskiajan ihannetta järjestäytyneestä ja hierarkkisesta yhteiskunnasta.[1] Keskiaikaisia shakkinappuloita on löytynyt muun muassa Turusta ja Hämeen linnasta, mistä on myös pelilaudan kappale.[1][2]

Ensimmäiset shakkiseurat ja -lehti

Suomessa shakkia on pelattu yli 150 vuotta ja kansainvälisiä kontakteja shakkiseuroilla on ollut heti alusta lähtien. Pietarissa vierailevat huippupelaajat poikkesivat silloin tällöin matkansa varrella myös Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, antaen simultaaniesityksiä ja tuoden uusia virikkeitä.

Vanhin yhtäjaksoisesti toiminut suomalainen shakkikerho on Helsingin Shakkiklubi (HSK perustettu 1886), jonka perustajajäsenet olivat käynnistämässä koko maan shakkitoimintaa.[3] Muita vanhimpia suomalaisia kerhoja ovat olleet Åbo Schackklubb - Turun Shakkiklubi (1903), Vasa Schackklub (1906), Viipurin Shakkiklubi (1908), Akateeminen Shakkiklubi (1911, yliopiston rehtori vahvisti säännöt) ja Arbetets Vänners Schackklubb (1912).

Tidskrift för schack oli ensimmäinen suomessa ilmestynyt shakkilehti. Sitä julkaistiin vuoden 1890 ajan, 10 numeroa, yht. 100 sivua. Toimittajana oli Helsingin Shakkiklubin aktiivinen puuhamies, kieli- ja itsenäisyysmies, kirjailija ja professori Johannes Öhquist (1861-1949). Häntä pidetään myös Suomen tehtäväshakin uranuurtajana.[4]

Shakkiliiton perustaminen

Suomen itsenäistymisen jälkeen Helsingin ja Turun shakkiklubit ryhtyivät puuhaamaan kansallista liittoa sekä yleistä turnausta, jossa saataisiin selville maan paras pelaaja. Suomen Shakkiliiton perustaminen ja "1. yleissuomalainen turnaus" toteutui kesäkuussa 1922 Helsingissä. Turnauksen voitti 51-vuotias Anatol Tschepurnoff Viipurin Shakkiklubista ja hän piti mestaruutta yhtäjaksoisesti vuoteen 1931, jolloin mestaruuden voitti nuoren polven edustaja ja ajankohtaisen teorian tuntija, 21-vuotias Eero Böök, sittemmin ensimmäinen kansainvälinen mestarimme ja ansiokas shakkikommentaattori.

Suomen shakkitoiminnasta vastasi aluksi Suomen Shakkiliitto (SSL, perustettu 1922). 1920- ja 1930-luvuilla shakkielämä laajeni voimakkaasti ja kansainvälistyi. Työväen Shakkiliitto (TShL) perustettiin 1934 ja tehtäväshakille antautuneiden Suomen Tehtäväniekat 1935. Shakkiolympialaiset 1952 järjestettiin Helsingissä. Nykyinen Kirjeshakkiliitto perustettiin 1961, Eino Heilimon toimiessa ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1968.[5]

Kansallinen yleisliitto

Suomen Shakkiliitto ja Työväen Shakkiliitto perustivat aluksi sotien jälkeen 1946 Yhteistoimikunnan (YTK), minkä tarkoitus oli yhdistää shakkitoiminta Suomessa. Vuonna 1948 perustettiin, Suomen Keskusshakkiliitto, joka lähinnä vastasi siitä alkaen Suomen mestaruuskilpailuista ja edustuspelaajien valinnasta. Liitot kuitenkin jatkoivat muun muassa omien mestaruuskilpailujen järjestämistä – "porvarillinen" SSL ja työväen TShL. 1981 shakki tunnustettiin Suomessa urheiluksi.[6]

1993 SSL ja TShL pääsivät yhteisymmärrykseen ja 28. marraskuuta 1993 koolle kutsutussa kerhojen kokouksessa Suomen Keskusshakkiliitosta tuli uutena seurojen omistamana lajiliittona kansallinen kattojärjestö. Äänestyksessä uuden liiton puheenjohtajuudesta SSL:n Harri Hurme voitti TShL:n Markku Kososen. Suomen Shakkiliitto lopetti toimintansa vuoden 1994 lopussa, mutta TShL jatkoi toimintaansa edelleen.[6] 1992 ilmestyi Pekka Palamaan kirjoittama Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki.

Vuonna 2011 Keskusshakkiliitto vaihtoi nimensä Suomen Shakkiliitoksi (SSL).[7]

Suomen Shakkiliitto vastaa Suomen Shakin julkaisemisesta. Ensimmäisen kerran 1924 Ilmari Rahmin päätoimittamana ilmestynyt lehti[8] ilmestyy nykyään 12 numerona vuosittain ja kuuluu etuna A-lisenssin haltijoille. Lehden päätoimittaja on Marko Tauriainen.[9]

Kansainväliset saavutukset

SSL edustaa Suomea FIDE:ssä.[10] Kansainvälisellä tasolla kuusi suomalaista on yltänyt lähishakissa suurmestareiksi: Heikki Westerinen (v:sta 1975), Yrjö Rantanen (1981), Eero Böök (1984), Jouni Yrjölä (1990), Heikki Kallio (2001) ja Tomi Nybäck (2003). Naisten suurmestarin arvon on saanut Niina Koskela (2006). Kaikkiaan on FIDE jakanut Suomeen vajaat kuutisenkymmentä shakkiarvonimeä.

Kirjeshakissa suomalaiset olivat saaneet 2012 syksyyn mennessä 14 suur- 15 seniori- ja 40 kansainvälisen mestarin arvoa.[11] Vuonna 2011 Pertti Lehikoinen voitti ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden. XX MM-turnauksen voittanut Lehikoinen oli myös ensimmäinen suomalainen maailmanmestari shakissa ylipäätään.[12][13]

Tehtäväshakissa ratkaisemisen joukkuemaailmanmestaruuskilpailuja eli "tehtäväolympialaisia" on järjestetty vuodesta 1976. Suomen joukkue oli 2012 mennessä voittanut kisat seitsemän kertaa ja vienyt ohessa neljä henkilökohtaista mestaruutta.[14] Henkilökohtaisina saavutuksina voi mainita kolme ratkaisemisen suurmestarin arvonimen saanutta ihmistä: Pauli Perkonoja (1979), Kari Valtonen (1983) ja Jorma Paavilainen (1999).[15] Heistä menestynein on Perkonoja.

Shakkijärjestöt ja yhteisöt

Suomen Shakkiliitto (SSL), vuoteen 2011 saakka Suomen Keskusshakkiliitto, on Suomen shakinpelaajien lajiliitto, joka muun muassa järjestää vuosittain SM-turnaukset ja laskee kotimaan vahvuusluvut. Suomessa shakki on vuodesta 1983 asti ollut virallisesti urheilua, minkä takia shakkiliitot ja -kerhot kuuluvat valtion ja kuntien urheilutoimen alaisuuteen.

Suomen Shakkiliiton varsinaisia jäseniä ovat shakkikerhot ja niiden lisäksi jäseniä ovat myös Suomen Kirjeshakkiliitto, Suomen Tehtäväniekat ja Työväen Shakkiliitto.[10]

Seurajoukkueiden kilpailusarjat

Suomen shakkitoiminnasta vastaa SLU:n lajiliittoihin kuuluva Suomen Shakkiliitto (SSL, perustettu 1948), joka muun muassa järjestää vuosittain SM-turnaukset ja laskee kotimaan vahvuusluvut. Vahvuuslukuja käytetään pelaajaparien valitsemiseksi joko tasaselojärjestelmällä, jonka tarkoituksena on saada pelipariksi mahdollisimman tasaväkisen parin tai kuten yleisemmin kilpailujärjestelmällä, jonka tarkoituksena on löytää kilpailijoiden parhuusjärjestys.

Suomessa shakki on vuodesta 1983 asti ollut virallisesti urheilua, minkä takia shakkiliitot ja -kerhot kuuluvat valtion ja kuntien urheilutoimen alaisuuteen. Kotimaisten turnausten kilpailukalenterista, tulospalvelusta, selolaskennasta ja Suomen Shakin julkaisemisesta vastaa Suomen Shakkiliitto (SSL).

Seurajoukkueiden SM
Shakin SM-liiga on suomalainen shakin pääsarja. Ensimmäisen kerran SM-liiga järjestettiin kaudella 1974–1975, jolloin se oli cup-muotoinen.[16] Kaudella 2012–2013 liigassa pelasi kaksitoista joukkuetta.[17]
Muut sarjatasot ovat Shakin I divisioona, II ja III divisioona. Liiga ja I divisioona pelataan kahdeksanhenkisin, II ja III divisioona viisihenkisin joukkuein.[18] Yhteensä joukkueita kaikkiin sarjoihin kaudeksi 2012–2013 ilmoittautui 136.[17]
Suomen Cup
Seurajoukkueiden Suomen Cupia on pelattiin vuosina 1974–1984, jolloin se oli osa Joukkue SM-kilpailua.Vuodesta 2011 alkaen Cup on ollut erillinen kilpailu.[19]
Nopean shakin joukkue-SM
Nopean shakin joukkuemestaruudesta pelasi maaliskuussa 2012 yhteensä 18 nelihenkistä joukkuetta.[20]. Peliaikana oli 20 min + 10s[21]. Nopean shakin SM-kilpailut alkoivat 1993.
Kirjeshakin joukkue-SM
Kirjeshakin joukkuemestaruudesta pelataan nelihenkisin seurajoukkuein.
Pikashakin joukkue-SM
Joukkue-pikashakin SM on kotimainen kaksipäiväinen massatapahtuma joka perinteisesti järjestetään elokuussa. Porissa 2012 pelattuihin 50. "blixteihin" osallistui 167 nelihenkistä joukkuetta.[22]. Pikashakin joukkue SM aloitettiin 1963.

Kansallisia kilpailukalentereita ylläpitävät Suomen Shakkiliitto [23], ShakkiNet[24] sekä Helsingin Shakkiliitto ja jotkin shakkikerhot.

Lapset ja nuoret

Tutkimusten mukaan[25][26][27] shakin harjoittelu parantaa keskittymiskykyä sekä ongelmien ratkaisukykyjä ja on muun muassa näiden kautta hyödyllistä muutenkin, ainakin lapsille. Ja kaikenlaisen ajatteluharjoittelun on todettu vähentävän riskiä dementiaan, joten myös eläkeläisille tämä on hyvä harrastus. Opetussuunnitelmaan shakki on nostettu ainakin Venäjällä, Ranskan Korsikassa, Islannissa ja Turkissa.[28]

Opettelu yleensä aloitetaan perheessä ja tämän jälkeen mennään koulujen shakkikerhoihin. Leirejä ja päiväleirejä organisoidaan ainakin Espoossa ja Salossa.[29][30]

Pääkaupunkiseudulla lapsen ensimmäiset kilpailut ovat yleensä joko koulussa tai Shakkiareenalla.lähde? Shakkiareenalla kisoja vedetään nimellä Nappulaturnaukset.[31]

Muualtakin Suomea löytyy kisoja. Kilpailukalentereita löytyy useastakin paikkaa vähän eri sisällöillä, mutta selkein niistä on Koulushakin kilpailukalenteri[32]. Vastustajien tasoa voi katosa valtakunnalliselta Selo-listalta.

Koulushakille on omat verkkosivut[33] ja Facebookista löytyy Shakkiliiton sivu[34], jossa kerrotaan myös lasten ja nuorten tapahtumat. Harrastusta aloittaville soveltuu myös ilmainen Shakki!-lehti[35].

Koulushakki ja koulujoukkueiden shakkikisat

Seurajoukkueiden SM-kilpailujen lisäksi Suomen mestaruudesta pelataan vuosittain myös koulujoukkueet. Maaliskuussa 2012 pelatuissa kisoissa kilpaili neljässä sarjassa yhteensä 37 nelihenkistä joukkuetta.[36] Vuonna 2012 Helsingin seudun koulujoukkueiden kisoissa oli mukana 47 joukkuetta.[37] Jatkokoulujen sarjoissa viime vuosina ovat menestyneet Ressun lukio (Helsinki) ja Matematiikkalukio (Maunulan yhteiskoulu, Helsinki). Ylä- ja alakoulujen sarjoissa Englantilainen koulu (Helsinki) sekä Suomalais-venäläinen koulu (Helsinki).

Koulushakille on omat SSL:n ylläpitämät verkkosivut[38].

Vahvuusluvut

SSL laskee kotimaan ja FIDE kansainväliset vahvuusluvut eli ELO-luvut. Kansainvälisiä vahvuuslukuja sanotaan ELO-luvuiksi ja kotimaan vahvuuslukuja SELO-luvuiksi ("Suomen elo"). Pikashakille ja kirjeshakille on erilliset vahvuuslukulistat PELO ja KELO. Kansallisen KELO-listan ylläpito loppui 2007 SKL:n siirryttyä käyttämään kansainvälisiä ICCF -lukuja.[39] Näiden lisäksi SSL ylläpitää niin sanottua edustusvalintalistaa, josta Suomen edustajat valitaan kansainvälisiin edustustehtäviin.

Tehtäväshakin tarpeisiin on pikaratkaisemisen vahvuusluku RELO[40] ja kansainvälisille laadinnan arvonimille ovat perustana FIDE-albumipisteet.[41]

SELO- ja PELO-listat sekä edustusvalintalista löytyvät Suomen Shakkiliiton SSL:n verkkosivulta, Suomalaisten kirjeshakinpelaajien luvut Kansainvälisen kirjeshakkiliiton ICCF:n sivuilta ja RELO:t Suomen Tehtäväniekkojen (ST) sivuilta.

Peliluokat, arvonimet ja pätevyydet

Shakin suomalaiset arvonimet myönnetään korkeimman saavutetun kansallisen vahvuusluvun perusteella ja ovat elinikäisiä. Poikkeuksena kirjeshakki, jossa 2008 uudistuksessa Suomen Kirjeshakkiliitto luopui kansallisen vahvuuslukulistan ylläpidosta, ja pelaajan luokka sidottiin hänen kunkinhetkiseen kansainväliseen vahvuuslukuunsa.[39]

Lähishakki
ArvoSelo-rajaHuomautuksia
mestari (M) 2200
mestariehdokas (ME) 2050
I luokka 1900 Luokat I-III ja niiden selo-rajat ovat epävirallisia
II luokka 1750
III luokka 1600
kansallinen shakkituomari
turnausjohtaja
shakkitoimitsija
Kirjeshakki
Arvokv. vahvuuslukuHuomautuksia
M-luokka vähintään 2100
ME-luokka 2099-1900
I luokka 1899-1700
II luokka alle 1700
kansallinen kirjeshakkituomari
Tehtäväshakki
ArvoHuomautuksia
kansallinen tehtävämestari
M-luokan ratkaisija
A-luokan ratkaisija
kansallinen tehtävätuomari

[42] [39] [43]

Luettelo suomalaisista shakkimestareista
  • 1922 Anatol Tschepurnoff
  • 1924 Edgar Lindroos, Eino Heilimo
  • 1927 Ilmari Rahm
  • 1930 Eero Böök
  • 1932 Ragnar Krogius, Birger Rasmusson.
  • 1934 Ilmari Solin
  • 1935 Tyyni J. Vilen, Toivo Salo.
  • 1936 Matti Rantanen, Thorsten Gauffin.
  • 1937 Reino Niemi Einar Candolin.
  • 1938 Osmo Kaila, Kaarle Ojanen.
  • 1939 Eero Johansson, Visa Kivi, Keijo Blomberg.
  • 1943 Per-Olof Lundström.
  • 1945 Veijo Kiuru, Mauno Laisaari.
  • 1946 Aatos Fred, Aarne Visa.
  • 1947 Jorma Vesterinen, Hannes Honkanen, Ilmari Niemelä, Guido Gothoni, Alku Lehtinen.
  • 1948 Antti G. Ojanen Soini Helle, Arvo Ahlsted.
  • 1949 Arthur Järvinen, Oskari Saimaa, Vilho Somerpuu.
  • 1950 Pentti Koskinen, Vilho Palomaa, Veikko Valtonen.
  • 1951 Esmo Ridala, Erkki Salmi.
  • 1952 Oleg Pastuhoff, Ilmari Suominen, Heikki Koskinen, Olavi Katajisto.
  • 1953 Erkki Heinonen, Jorma Haanpää, Juuso Fastberg, Jalo Hietala.
  • 1954 Turo Kerppo, Harry Kahra, Vilho Lifländer.
  • 1955 Aki Lahti, Aatos Alin, Åke Sneitz, Unto Laakso, Pekka Massinen, Aarne Ruonala.
  • 1956 Veikko Hänninen, Bo Nyren, Leo Hällström, Heikki Matikka, Ilkka Kanko.
  • 1957 Reino Nuotio, Kaarlo Alasola, Arno Sauso, Raimo Outinen, Pentti Simonen.
  • 1958 Nils Wikberg, Viljo Pulkkinen, Hannu Keto.
  • 1959 Unto Räisä, Kalervo Rajakallio, Pauli Marttinen, Tapio Ketonen, Torsten Järnström.
  • 1960 Heikki Westerinen, Kalevi Kaunonen, Allan Kiviaho.
  • 1961 Ilmari Mäkihovi, Ilkka Saren, Esko Lahti.
  • 1962 Ilmari Tuomainen, Eero Hillilä, Klaus Ketola, Ilmari Brander.
  • 1963 Torvald Perman, Ilmari Loikkanen.
  • 1964 Erkki Havansi, Raimo Lindeman, Timo Nurminen, Risto Kauranen, Antti Hankipohja.
  • 1965 Juhani Sorri, Pentti Palmo.
  • 1966 Seppo Kajan, Paul Morant
  • 1967 Unto Venäläinen, Gösta Kvist, Arvo Paasu, Timo Porrasmaa, Kaj Kivipelto, Pekka Ahonen.
  • 1968 Mauri Sirkiä, Ismo Tompuri, Risto Vahderpää.
  • 1969 Rauli Gostowski, Orri Alivirta, Jaakko Juntunen, Jouko Äijälä.
  • 1970 Jorma Äijälä, Tauno Leppämäki, Michael Nykopp, Harri Hurme.
  • 1971 Eero Raaste, Pertti Poutiainen, Hannu Heino, Yrjö Rantanen.
  • 1972 Pertti Saariluoma, Erkki Nyström, Thomas Ristoja.
  • 1973 Pertti Kirjavainen, Timo Väyrynen, Jyrki Salonen.
  • 1974 Juha Partanen, Kenneth Frey, Matti Piuva, Heikki Taskinen, Erkki Turunen, Juhani Rikkonen.
  • 1975 Pekka Nikkanen, Kimmo Kantele, Aulis Saaresmäki, Hannu Broman.
  • 1977 Timothy Binham, Esa Lipsanen, Antti Pyhälä, Eero Hintikka.
  • 1978 Paavo Toivonen, Pertti Lehikoinen, Paavo Leskelä, Timo Pirttimäki, Georg Österman, Veijo Mäki.
  • 1979 Antero Natri, Jörn Starck, Jorma Kämäräinen, Kimmo Välkesalmi.
  • 1980 Markku Henttinen, Martti Lauren, Antti Nokso-Koivisto, Tapani Viljava, Jouni Yrjölä.
  • 1981 Veli-Matti Freund, Esa Koskinen.
  • 1982 Risto Nevanlinna, Jorma Paavilainen.
  • 1983 Mikko Kivistö, Petri Kekki, Henry Tanner, Timo Karvi, Mika Ebeling
  • 1984 Jorma Kekki, Heikki-Pekka Innala, Pekka Kauppala, Pekka Ojanen, Henrik Korman, Asko Hentunen.
  • 1985 Timo Tuomala, Martti Kauppinen, Risto Lehtivaara.
  • 1986 Kari Pulkkinen, Matti Manni, Hannu Salokangas, Petri Lehtivaara, Martti Helenius, Antti Loisa, Risto Nokka.
  • 1987 Esko-Matti Hakulinen, Asko Seppänen, Johan Lindstedt, Henry Laasanen, Tero Kokkila, Joose Norri, Auvo Kujala.
  • 1988 Riho Gruenthal, Henri Koskinen, Jukka-Pekka Haapasalo, Markku Lahtinen.
  • 1989 Pekka Asomäki, Ville Lehto, Marko Manninen, Kari Tikkanen, Christer Henriksson, Mikko Alava, Jaakko Kivimäki.
  • 1990 Heikki Laine, Jukka Pakkanen, Jukka Leino, Jukka-Pekka Tyni, Aleksei Holmsten, Jari Pietilä, Jyrki Rantala, Heikki Salo, Mikael Nouro, Ralf Rehn, Tapio Salo, Jussi Tella.
  • 1991 Kari Nieminen, Jukka Puranen, Ari Issakainen, Johanna Paasikangas-Tella, Yrjö-Markus Jouhki, Miikka Mäki-Uuro.
  • 1992 Tapani Sammalvuo, Matti Tommiska.
  • 1993 Kari Karhunen, Eetu Prieur, Risto Tuominen, Pekka Paldanius, Antti Niemelä, Markku Hartikainen, Antti Virtanen, Niina Sammalvuo, Timo Väätäinen, Jukka Taivainen.
  • 1994 Teemu Keskisarja, Jarkko Penttinen, Erkki Lassila, Olli Salmensuu, Petri Hokkanen, Mikael Agopov, Jyrki Kiltti, Lassi Linnanen.
  • 1995 Timo Lampen, Janne Mertanen, Arto Satonen, Timo Nippula, Jari Toivola, Sauli Tiitta, Antti Pihlajasalo.
  • 1996 Heikki Lehtinen, Heikki Kallio, Jyrki Kytöniemi, Kari Heinola, Sauli Keskinen, Tommi Luukkonen, Jussi Kauko.
  • 1997 Mika Karttunen, Janne Salimäki, Hannu Pihlajasalo, Nuutti Sorsa, Riku Molander, Teemu Vihinen, Leo Tolonen.
  • 1998 Mikko Tolonen, Panu Kilpelä, Antti Lehtinen, Sampsa Nyysti, Tapio Helin, Timo Pääkkönen, Jyrki Parkkinen, Petteri Laihonen.
  • 1999 Tommi Franssila
  • 2000 Sami Hämäläinen, Jan Ristoja, Sami Pitkänen, Tomi Nybäck, Osmo Kauppila, Aleksander Vatanski.
  • 2001 Tuomas Nivala, Teemu Topi-Hulmi, Miitrei Sorsa.
  • 2002 Juhani Lehti, Juha Kivijärvi, Roman Hautala, Elia Liitiäinen, Vesa Meskanen, Aki Pitkäaho.
  • 2003 Jukka Johansson, Santul Kosmo, Olli Sisättö, Tuukka Tusa, Tuomo Halmeenmäki, Aarne Saastamoinen.
  • 2004 Dietmar Vinke, Markku Pukkila, Kalle Niemi, Teemu Kilpi.
  • 2005 Jon Eriksson, Teemu Pudas.
  • 2006 Jani Väkevä, Ville Vainio, Mikko Niemi.
  • 2007 Jari Järvelä, Kim Räisänen.
  • 2008 John Fieandt, Sauli Alho, Pedri Houtsonen, Mika Lako, Henri Pohjala.
  • 2009 Roope Kiuttu, Vilka Sipilä, Pekka Köykkä, Markus Kiili, Jari Järvenpää.
  • 2010 Rauno Järvinen, Ilkka Mäkinen, Aleksi Wallin.
  • 2011 Daniel Ebeling, Frans Valli, Panu Laine, Jani Ahvenjärvi.
  • 2012 Tommi Verkasalo, Juha Hynninen, Henri Torkkola, Tero Lehtimäki.
  • 2013 Arto Elomaa, Antti Lehto, Jere Huovinen.
  • 2014 Jan Varpanen, Erik Rönkä, Janne Tuononen, Keijo Kononen, Mauri Lehtosaari, Tomi Åberg.
  • 2015 Vesa-Pekka Heinola, Toivo Keinänen, Lari Linden, Samu Ristoja, Jeff Sarwer.
  • 2016 Harry Mansner, Perttu Anttila, Eero Valkama, Teemu Virtanen, Samuli Nieminen.
  • 2017 Valo Hallman, Jan Demidov, Taneli Lehtilä, Janne Myller, Timo Syvälahti, Jussi Upero.
  • 2018 Dmitri Tumanov.

YHTEENSÄ 342

Katso myös

Lähteet
  • Suomen Shakkiliiton organisaatiorakenne
  • Ahola, Maarit; Hyvönen, Arja; Pihlman, Aki; Puhakka, Martti & Willner-Rönnholm, Margareta (toim.): Got woldes. Elämää Hansa-ajan Turussa. Turun maakuntamuseo Näyttelyesite 34. Turku: Turun maakuntamuseo, 2004. ISBN 951-595-097-X.
  • Jussi Kainulainen: Shakkipelin historia. Karisto, 1984. ISBN 951-23-2186-6.
  • Palamaa, Pekka: Shakkia kolmella vuosisadalla 2006. Helsingin Shakkiklubi.
  • Vilkuna, Anna-Maria: Hämeen linnan opaskirja. Toimittanut Anne Parikka. Helsinki: Museovirasto, 2001. ISBN 951-616-063-8.

Viitteet
  1. Ahola et al. 2004, s. 184-185.
  2. Vilkuna 2001, s. 13.
  3. Helsingin Shakkiklubin kotisivut
  4. Palamaa (4-5)
  5. Liiton puheenjohtajat Suomen Kirjeshakkiliitto 22.3.2010
  6. Palamaa (131-133)
  7. Suomen Shakkiliiton tiedote kerhojen kokouksesta 10.4.2011
  8. Palamaa (23)
  9. Ihan pähkinöinä
  10. Suomen Shakkiliiton organisaatiorakenne shakkiliitto.net. Viitattu 15.6.2012.
  11. Haku ICCF:n listalta 2012/4
  12. Pertti Lehikoinen MM-kultaa Suomen Kirjeshakkiliitto 16.8.2011
  13. Mestarin shakkipeli kestää tuhat tuntia HS.fi 5.5.2011
  14. World Chess Solving Championship (WCSC) WFCC 30.9.2012
  15. SUOMALAISTEN TEHTÄVÄSHAKILLISIA ARVOJA (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Tehtäväniekat 26.8.2011
  16. SM-liigan historia ShakkiNet 17.3.2012
  17. Joukkue SM 2012/13, lohkojaot SSL 21.08.2012.
  18. Seurajoukkueiden SM-kilpailu: pysyvät kilpailumääräykset SSL 30.4.2012
  19. Suomen Cupin historiaa ShakkiNet 21.9.2012
  20. Nopean shakin joukkue-SM 25.3.2012 SSL 16.4.2012
  21. Nopean shakin henkilökohtainen ja joukkue-SM 2012: kilpailukutsu SSL 2012
  22. Tammer-Shakille toinen joukkueblixtimestaruus SSL 6.8.2012
  23. SSL:n kilpailukalenteri
  24. Turnauskutsuja. ShakkiNet
  25. Lapsellisen helppoa HS.fi 26.9.2011
  26. Michelle Noir "Le developpement des habilites cognitive de l'enfant par la pratique du jeu d'echec: Essai de modelisation d`une didactique du transfert." (Universite de Lyon II, 2002)
  27. Kende, Hardicsay, Noszkay & Seres: THE USE OF CHESS IN HUMAN RESOURCES MANAGEMENT. New trends and tendencies in Human Resources Management - East meets West Conference, Pécs, 2008. ISBN 978-963-642-236-3. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  28. Espoon shakkiopetus
  29. http://www.shakkiopetus.net/
  30. http://www.shakki.net/kerhot/salsk
  31. Shakkiareenan nappulakisat 2013
  32. koulushakin kilpailukalenteri (Arkistoitu – Internet Archive)
  33. Web-sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. Shakkiliiton sivu
  35. Shakki!-lehti (Arkistoitu – Internet Archive)
  36. Englantilainen koulu juhli koulujoukkueiden SM-kisoissa 2012 SSL 18.3.2012
  37. HSL koulujoukkuekilpailut 2012 Shakkikoti 22.11.2012
  38. Koulushakin verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive), SSL
  39. KELO-laskenta poistui vuoden 2007 lopussa 22.9.2009. Suomen Kirjeshakkiliitto. Viitattu 31.9.2009.
  40. RATKAISIJOIDEN VAHVUUSLUKU Suomen tehtäväniekat. Viitattu 23.10.2012
  41. Suomalaisten FIDE-albumipisteet (Arkistoitu – Internet Archive) ST
  42. Tietoa Shakin luokista 18.9.2009. ShakkiNet. Viitattu 30.9.2009.
  43. Perustietoa tehtäväshakista Suomen tehtäväniekat. Arkistoitu 26.9.2021. Viitattu 30.9.2009.

    Kirjallisuutta
    Ensimmäiset Suomessa ilmestyneet shakkikirjat
    • Hjelt, G. W.: Grund-drag till shack, i enlighet med J. D. Philidor och Ph. Stamma. Turku: Julkaisija ei tiedossa, 1852. Ensimmäinen suomessa painettu shakkikirja. Se sisälsi analysoituja pelejä ja loppupelitapauksia.
    • Lehmus, Matti: Sjakkipelin alkeistiedot. Uusikaupunki: Omakustanne, 1901.
    • Gutmayer, Franz: Shakki, pelien kuningas. WSOY, 1916. saksalaisen Franz Gutmayerin kirjan suomennos.
    • Böök, Eero: Shakkistrategiaa ja -taktiikkaa : kokoelma pelejäni vv. 1928-42. Porvoo: WSOY, 1945. Ensimmäinen merkittävä suomalainen shakkikirja. Se perustui Böökin sotavuosien aikana rintamalla tekemiin analyyseihin.
    Muuta suomalaista shakkia ja sen historiaa sivuavaa kirjallisuutta
    • Havansi, Erkki: Heikki Westerinen, shakin mestari. Kirja shop, 1969. Suppea elämäkerta ja pelikokoelma silloin kovassa vedossa olevasta Heikki Westerisesta. Hyökkäyspelaajana tunnetusta Westerisestä tuli Suomen ensimmäinen suurmestari 1975.
    • Ojanen, Kaarle & Salonen, Veikko: Ojasen oivalluksia. Shakkituonti Heikki Koskinen ky, 1975. Kaarle Ojanen oli Suomessa ainoa kansainvälinen mestari sekä lähi- että kirjeshakissa ja tämä kirja on osa Suomen shakin historiaa. Ojanen voitti 12 suomenmestaruutta vuosina 1950 - 1972 sekä vielä osallistumistauon jälkeen 13. kerran 64-vuotiaana 1983.
    • Eero Böök: Shakkipakinoita. WSOY, 1967.
    • Jussi Kainulainen: Shakkipelin historia. Karisto, 1984. ISBN 951-23-2186-6.
    • Eero E. Böök: Mestarin mietteitä. Järvenpää: Shakkitarvike Oy, 1985. ISBN 951-95916-0-5.
    • Mikko Markkula ja Markku Kosonen: Shakin Säännöt ja Määräykset. Suomen Keskusshakkiliitto, 1987. ISBN 951-97081-0-3.
    • Palamaa, Pekka: Suomen Shakkiliiton 70-vuotishistoriikki. Suomen Shakkiliitto, 1992. ISBN 952-90-4080-6.
    • Thomas ja Aulikki Ristoja: Shakki – perusteet, strategia, taktiikka. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20505-2. Ilmestyi alun perin kolmiosaisena. Edelleen paras suomenkielinen shakin oppikirja.
    • Palamaa, Pekka: Shakkia kolmella vuosisadalla, Helsingin Shakkiklubi 120 vuotta. Tyylipaino Oy, Helsinki: Helsingin Shakkiklubi ry – Helsingfors Schackklubb rf, 2006. ISBN 952-92-1179-1. HSK:n vaiheisiin keskittyvä historiikki, joka kuitenkin sivuaa suomalaisen shakkielämän historiaa yleisemminkin.
    • Petri Saharinen, Pekka Böök: Böök - Shakkia ja kulttuuria. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2010. ISBN 978-952-49239-2-7. Eero Böökin elämäkerta ja pelikokoelma.


    Aiheesta muualla

    Shakkisivustot

    Shakkivalmennus

    Peliarkistot
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.