Shah Waliullah Dehlavi

Hän syntyi aikakauteen, jossa merkittäviä henkilöitä ja tapahtumia riitti. Samana vuonna hänen kanssaan syntyi myös toinen Mujaddid ehdokas: Muhammad ibn Abd-al-Wahhab. Osmanien valtakunnan johtoon nousi Ahmed III. Vaikka oltiin siirrytty uuteen aikaan niin pimeä keskiaika heitti vielä varjojaan mm. koulujen opetusmenetelmiin. Mutta Valistuksen aikakausi oli nousemassa ja Shah Waliullah oli eräs tuon aikakauden keskeinen uudistaja yleismaailmallisestikin ajatellen. Islamin sisällä hänen vaikutuksensa oli ehkä konservatiivinen, mutta yleismaailmallinen vaikutus oli radikaali. Hänen ajatuksensa loivat perustaa mm. valistukselle, sosialismille, kansanopetukselle ja vallankumoukselle.

Shah Waliullah aloitti koulunkäynnin viisivuotiaana. Seitsemän vuoden iässä hän oli jo tutustunut Koraanin resitointiin ja ulkoa muistamiseen. Sen jälkeen oli vuorossa persian ja arabian kielten opinnot. Viisitoistavuotiaana hän opiskeli filosofiaa ja teologiaa. Isänsä johdolla hän siirtyi opiskelemaan: Logiikkaa, lakioppia, haditheja, parantamistaitoa, algebraa, matematiikkaa, väittelytaitoa, hengen tieteitä, mystiikkaa, julkisten puheiden pitoa ja metafysiikkaa. Seitsemäntoistavuotiaana hän sai luvan tarjota henkistä opastusta ja palaamista uudistuneena islamiin muslimitovereilleen.

Hän siirtyi isänsä kuoleman jälkeen 1719 madrasan eli moskeijan yhteydessä olevan koraanikoulun johtajaksi. Tuossa virassa hän toimi kaksitoista vuotta jatkaen samalla omia opintojaan. Lopulta hän sai kerättyä ympärilleen opiskelijoiden piirin. Vuonna 1731 hän suoritti pyhiinvaelluksen Mekkaan ja jäi sinne neljäksitoista kuukaudeksi opiskelemaan haditheja sekä lakioppia. Hän tapasi kaikkialta islamin piiristä tulleita pyhiinvaeltajia tuona aikana sekä näki 47 hengellistä näkyä, jotka muodostivat myöhemmin pohjan teokselle: Fuyud al-haramayn. Hänen muita teoksiaan ovat mm. Koraanin käännös persian kielelle, Altaf al-guds, Al-Khayr al-kathir ja Al-Tafhimat.

Shah Waliullah oli eräs ensimmäisiä sosiaalisten uudistusten tarpeen huomaajista. Hän puhui yleisten ihmisoikeuksien puolesta kaikille, työläisten työolosuhteiden parantamisesta, työläisten työsuojelusta sekä sosiaaliturvasta ruuan, vaatetuksen ja asumisen osalta. Tarve sosiaalisiin uudistuksiin johtui hallinnon liiallisesta keskittämisestä vallan ja resurssien jakamisen suhteen. Uudistuksiin hän pyrki kansaa sivistämällä. Hän tahtoi viedä ja varastoida tietoa islamin perusteista hajautetusti koteihin, jotta tieto islamista ei olisi keskittynyt vain yhteen paikkaan. Hän ymmärsi kuitenkin, että monien uudistusten läpi vieminen vaatisi vallankumouksen ja perusteli tämän Koraanin vallankumouksellisuudella.

On tarpeen hillitä ylisanoja hänen kohdallaan uudistajana. Sillä näyttää kuin hän ja hänen poikansa Shah Abdul Aziz Delhwi (1745–1823)olisivat vaikuttaneet länsimaissa tapahtuneeseen kehitykseen seuraavan 200-300 vuoden aikana ylivertaisesti. Kuitenkin hän itse kirjoitti vain sangen vähän näistä asioista. Hänen aikakaudelleen oli tunnusomaista tulevaisuutta koskeva tieto: Tiedon sanojen armolahjan kautta. Esimerkiksi jo tohtori Martti Lutherin aikana monet niin sanotut "hurmahenget" puhuivat tulevasta sosialistisesta uudistuksesta. Myös Rene Descartesin teoksissa on vihjeitä tuleviin oppeihin, vaikka ei ehkä varsinaisesti sosialismiin. Missä määrin hänen opetuksensa on ollut omintakeista vaiko vain tulevaisuutta koskevan tiedon sanojen armolahjan vaikutusta on vaikea arvioida. Häntä voidaan pitää; joko länsimaisen uusimman ajan yhteiskunnan luojana tai sitten vain sen puolestapuhujana ja lunastajana.

Ei ole epäilystä siitä etteikö Shah Waliullah olisi ollut erittäin lahjakas ja armoitettu. Kuitenkin Mujaddid Ahmad Sirhindistä lähtien on ollut tapana lukea Intian islam luonteeltaan konservatiiviseksi. Se työ mitä Shah Waliullah teki islamin ja etenkin Hadith aineiston kanssa islamin sisäisenä uudistajana lienee ollut lahjakkuuden osoitus, koska vain vähän uudistusten luonteesta on tietoa saatavana länsimaissa.