Shadow Racing Cars

Ennen Formula 1:iä Shadowin perustaja Don Nichols ajatti autojaan Yhdysvaltojen CanAm-sarjassa 1970-luvun alussa kuljettajanaan Jackie Oliver ja sponsorinaan Universal Oil Products (UOP).[3] Ensimmäisellä kaudellaan talli ajoi Tony Southgaten suunnittelemaa DN1-autoa, jota Graham Hillin perustama Embassy Hill-käytti samalla kaudella.[4] Talli ajoi kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle, kun George Follmer oli kolmas Espanjassa ja Oliver kolmas Kanadassa.[5][6] Talli sijoittui lopputuloksissa kahdeksanneksi.[7]

Seuraavalla kaudella Oliver ajoi tallin autoilla vain CanAm-sarjassa ja voitti sarjan mestaruuden, minkä vuoksi tallin kuljettajiksi vaihtuivat Peter Revson ja Jean-Pierre Jarier.[3] Revson kuoli Etelä-Afrikan osakilpailussa Kyalamissa suoritetuissa testeissä, kun hänen autonsa etujousitus hajosi, auto pyörähti ympäri mutkassa ja syttyi tuleen, minkä seurauksena hän sai vakavia vaurioita eikä ehtinyt sairaalahoitoon.[8] Jarier ajoi kauden aikana kerran palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui Monacon osakilpailussa kolmanneksi.[9] Talli oli lopputuloksissa jälleen kahdeksas.[10]

Kaudella 1975 Jarier jatkoi tallissa ja sai uudeksi tallikaverikseen Tom Prycen.[3] Kauden avausosakilpailussa Jarier ajoi paalupaikalle, mutta hän ei osallistunut kilpailun lähtöön rikkonaisen vaihdelaatikon vuoksi.[11] Brasilian osakilpailussa Jarier ajoi myös paalupaikalle, mutta hän keskeytti ylivoimaisesta johdosta polttoainevikaan.[12] Myös tallikaveri Prycen paalupaikka Britannian osakilpailussa päättyi keskeytykseen hänen ajettua ulos sateisella radalla.[13] Pryce onnistui ajamaan tallin kauden ainoan palkintokorokesijoituksen sateisessa Itävallan osakilpailussa.[14] Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä kuudenneksi.[15] Pryce voitti myös samana vuonna sarjan ulkopuolisen Race of Champions -kilpailun, mutta kauden lopussa talli menetti tukijansa UOP:n.[3]

Kaudella 1976 tallin menestys riippui kokonaan Prycen suorituksista, kun hän ajoi kauden aikana yhden palkintokorokesijan ollen kolmas kauden avausosakilpailussa ja kauden aikana vielä kahdesti pisteillä Britanniassa ja Hollannissa.[16][17] Jarier sen sijaan ajoi yhden kilpailun nopeimman kierroksen, joka tuli kauden avauskilpailusta.[18] Talli sijoittui lopputuloksissa kahdeksanneksi.[19] Tallin rahoitus vaihteli kauden aikana, koska uuden sponsorin Tabatip Cigarillosin johtaja pidätettiin rahoitukseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi.[3]

Kausi 1977 oli tallille kaksijakoinen. Kaudeksi talliin valittu Formula 3 -kuljettaja Renzo Zorzi ajoi pisteille Brasiliassa.[20] Tallin kannalta traagisin tilanne koettiin Etelä-Afrikan osakilpailussa, kun suurella vauhdilla ajanut Pryce osui Zorzin palavaa autoa sammuttamaan tulleeseen ratavirkailijaan, sai vakavan osuman palosammuttimesta päähänsä ja kuoli iskun seurauksena.[21] Länsi-Yhdysvaltain osakilpailuun talli valitsi menehtyneen Prycen tilalle kuljettajakseen Alan Jonesin, joka ajoi kauden aikana useasti pisteille.[3][22] Kauden positiivinen hetki tuli Itävallan osakilpailusta, missä Jones ajoi tallin ensimmäisen ja ainoan voiton vaihtelevissa sääolosuhteissa.[23] Erikoisen tilanteesta teki Jonesin kotimaan Australian kansallismusiikin puuttuminen, koska kisajärjestäjät eivät osanneet odottaa yllätysvoittajaa, minkä seurauksena hänen kunniakseen soitettiin Paljon onnea vaan.[24] Jones ajoi kauden aikana vielä kerran palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui kolmanneksi Italiassa.[25] Talli sijoittui lopputuloksissa seitsemänneksi.[26]

Talli koki merkittäviä muutoksia, kun loppuvuodesta 1977 tallista lähtivät sponsorivastaava Jackie Oliver sekä tallin autojen pääsuunnittelija Tony Southgate, jotka perustivat oman tallin, Arrowsin.[27] Shadowin ja Arrowsin välille muodostui oikeustaistelu, kun Shadowin mukaan Arrowsin FA1-auto oli liialti kopioitu malli Shadowin omasta DN9-autosta.[3][27] Tuomioistuimen päätöksellä Arrows joutui suunnittelemaan autonsa uudelleen.[3][27] Shadowin kuljettajina toimivat kaudella 1978 Hans-Joachim Stuck ja Clay Regazzoni, jotka ajoivat kauden aikana kolmesti viidennelle sijalle.[28][29] Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä yhdenneksitoista häviten juuri perustetulle Arrows-tallille viidellä pisteellä.[30]

Kaksi viimeistä kautta olivat tallille hankalat. Kaudella 1979 tallin kuljettaja Elio de Angelis ajoi tallin ainoan pistesijoituksen kauden päätösosakilpailussa sijoittumalla neljänneksi.[31] Talli oli MM-pisteissä kymmenes.[32] Kaudella 1980 talli pääsi kilpailuun mukaan vain Etelä-Afrikassa, missä Geoff Lees oli kolmastoista.[33] Tallin viimeinen kilpailu oli Ranskan osakilpailu, missä tallin autot karsiutuivat ja talli päätti lopettaa toimintansa.[3]

(Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu nopeinta kierrosta)

Kausi	Nimi	Runko	Moottori	Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1973	UOP Shadow Racing Team	DN1	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	NED	GER	AUT	ITA	CAN	USA			9	8.
					Jackie Oliver			Kesk.	Kesk.	Kesk.	10	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	8	Kesk.	11	3	15
					George Follmer			6	3	Kesk.	DNS	14	Kesk.	Kesk.	10	Kesk.	Kesk.	10	17	14
					Brian Redman															DSQ
1974	UOP Shadow Racing Team	DN1, DN3	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA			7	8.
					Peter Revson	Kesk.	Kesk.
					Brian Redman				7	18	Kesk.
					Bertil Roos							Kesk.
					Tom Pryce								Kesk.	Kesk.	8	6	Kesk.	10	Kesk.	NC
					Jean-Pierre Jarier	Kesk.	Kesk.		NC	13	3	5	Kesk.	12	Kesk.	8	8	Kesk.	Kesk.	10
1975	UOP Shadow Racing Team	DN3, DN5	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	ESP	MON	BEL	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	USA				9,5	6.
					Tom Pryce	12	Kesk.	9	Kesk.	Kesk.	6	Kesk.	6	Kesk.	Kesk.	4	3	6	NC
					Jean-Pierre Jarier	DNS	Kesk.	Kesk.	4	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	8	14	Kesk.			Kesk.
		DN7	Matra MS73 3.0 V12														Kesk.	Kesk.					0	–
1976	Shadow Racing Team	DN5, DN5B, DN8	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA	JPN		10	8.
					Tom Pryce	3	7	Kesk.	8	10	7	9	8	4	8	Kesk.	4	8	11	Kesk.	Kesk.
					Jean-Pierre Jarier	Kesk.	Kesk.	7	Kesk.	9	8	12	12	9	11	Kesk.	10	19	18	10	10
1977	Shadow Racing Team	DN5B, DN8	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	USW	ESP	MON	BEL	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	USA	CAN	JPN	23	7.
					Tom Pryce	NC	Kesk.	Kesk.
					Riccardo Patrese						9	Kesk.		Kesk.	Kesk.	10		13	Kesk.		10	6
					Jackie Oliver								9
					Arturo Merzario												Kesk.
					Jean-Pierre Jarier															9
					Renzo Zorzi	Kesk.	6	Kesk.	Kesk.	Kesk.
					Alan Jones				Kesk.	Kesk.	6	5	17	Kesk.	7	Kesk.	1	Kesk.	3	Kesk.	4	4
1978	Shadow Racing Team	DN8, DN9	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	USW	MON	BEL	ESP	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	USA	CAN		6	11.
					Hans-Joachim Stuck	17	Kesk.	DNQ	DNS	Kesk.	Kesk.	Kesk.	11	11	5	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.
					Clay Regazzoni	15	5	DNQ	10	DNQ	Kesk.	15	5	Kesk.	Kesk.	DNQ	NC	DNQ	NC	14	DNQ
1979	Samson Shadow Racing Team Interscope Shadow Racing Team	DN9	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA			3	10.
					Jan Lammers	Kesk.	14	Kesk.	Kesk.	12	10	DNQ	18	11	10	Kesk.	Kesk.	DNQ	9	DNQ
					Elio de Angelis	7	12	Kesk.	7	Kesk.	Kesk.	DNQ	16	12	11	Kesk.	Kesk.	Kesk.	Kesk.	4
1980	Theodore Shadow Shadow Cars	DN11, DN12	Ford Cosworth DFV 3.0 V8	G		ARG	BRA	RSA	USW	BEL	MON	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA				0	–
					Stefan Johansson	DNQ	DNQ
					Geoff Lees			13	DNQ	DNQ	DNQ	DNQ
					David Kennedy	DNQ	DNQ	DNQ	DNQ	DNQ	DNQ	DNQ