Shōtoku (prinssi)

Shōtoku taishi (jap. 聖徳太子, ”kruununprinssi Shōtoku”, 574 – 8. huhtikuuta 622) oli vaikutusvaltainen japanilainen sijaishallitsija Asuka-kaudella keisarinna Suikon hallituskaudella. Häntä on pidetty yhtenä japanilaisen historiografian ja hallintojärjestelmän merkittävimmistä kehittäjistä.[1] Hänestä tuli vuosisatojen kuluessa vähitellen puolilegendaarinen kulttihahmo.

Shōtoku nuoremman veljensä ja poikansa kanssa.

Shōtoku kuvattuna 10 000 jenin seteliin (1958).

Shōtokun alkuperäinen nimi oli prinssi Umayado (jap. 厩戸皇子, Umayado no ōji). Hän oli keisari Yōmein toinen poika ja kuului vaikutusvaltaiseen Soga-klaaniin. Sijaishallitsija hänestä tuli vuonna 593, kun hänen tätinsä nousi maan valtaistuimelle, ja hän jatkoi virassaan kuolemaansa saakka.[1]

Shōtokun hallituskausi muistetaan lukuisista merkittävistä uudistuksista politiikan, uskonnon ja taiteen aloilla. Hän avasi jälleen yhteydet Kiinaan ja aloitti maan hallinnon muokkaamisen kiinalaisen mallin mukaan. Hän edisti buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden leviämistä Japanissa ja toi maahan monia kiinalaisia käytäntöjä: maassa otettiin käyttöön kiinalainen kalenteri, luotiin uusi tiejärjestelmä, maahan tuotiin lukuisia kiinalaisia taiteilijoita ja käsityöläisiä ja maan historiaa kuvaavien kronikoiden laatiminen aloitettiin. Merkittävin hallintoa koskeva uudistus oli 12-portaisen hoviasteikon käyttöönotto, jonka myötä perinnöllisen järjestelmän korvasi kiinalainen meriitteihin pohjautunut hallinto. Samalla keisarihuoneen valta vahvistui feodaaliherrojen kustannuksella. Shōtokun vuonna 604 laatima ”17 artiklan perustuslaki”, jossa Japanin yläluokalle esiteltiin kiinalaista byrokratiaa ja kungfutselaisia käsitteitä, on merkittävä dokumentti hänen ajattelustaan, vaikka sitä on epäiltykin myöhemmäksi väärennökseksi.[1]

Buddhalaisuuden suojelijana Shōtoku rakennutti useita buddhalaisia temppeleitä. Niistä tunnetuin lienee Naran lähelle vuonna 607 valmistunut Hōryū-ji, joka on yksi maailman vanhimmista säilyneistä puurakennuksista. Kuolemansa jälkeen häntä pidettiin buddhalaisena pyhimyksenä.[1]