Shōmu

Shōmu (jap. 聖武天皇, Shōmu-tennō, 701 lähellä Naraa – 21. kesäkuuta 756, Nara) oli perinteisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 45. keisari. Hänet muistetaan erityisesti buddhalaisen uskonnon suojelijana: hänen hallituskaudellaan maahan rakennettiin suuria buddhalaisia temppeleitä ja buddhalaisuudesta tuli käytännössä maan valtionuskonto.[1]

Keisari Shōmun muotokuva 1200-luvulta.

Shōmu oli keisari Mommun ja Fujiwara no Miyakon, Fujiwara no Fuhiton tyttären poika. Hän oli vielä lapsi isänsä kuoleman aikaan, minkä vuoksi keisarinnat Gemmei ja Genshō hallitsivat ennen häntä. Shōmun täti ja edeltäjä, keisarinna Genshō, luovutti valtaistuimen hänelle vuonna 724.^lähde? Hänen puolisonsa Kōmyō kuului Fujiwara-klaaniin, joten hän oli ensimmäinen keisari, jonka puoliso ei syntynyt keisarilliseen perheeseen[1].

Shōmu ja hänen vaimonsa olivat hurskaita buddhalaisia, ja keisari käyttikin suuria summia rahaa buddhalaisten temppelien ja luostarien rakennuttamiseen. Hänen tavoitteenaan oli luoda buddhalainen hallintojärjestelmä, joka voisi kilpailla maallisen byrokratian kanssa. Vuonna 741 hän määräsi perustettavaksi luostarin jokaiseen Japanin provinssiin (provinssitemppelit). Erityisesti hänet tunnetaan maan silloiseen pääkaupunkiin Naraan rakennetusta Tōdai-jin temppelistä, jonka Daibutsuden-halli on edelleen alkuperäistä pienempänäkin maailman suurin puurakennus, ja sen sisälle valetusta valtavasta Vairocana-buddhan patsaasta. Patsaan rakennustyöt aloitettiin vuonna 743 ja se valmistui vuonna 752; patsas on 16 metriä korkea ja painaa 500 tonnia. Kalliit rakennushankkeet tyhjensivät keisarillisen aarrekammion. Patsaan pyhitysseremoniassa käytetyt rituaaliesineet ja keisarille kuuluneet esineet ovat säilyneet hyvin, ja niitä pidetään temppelin Shōsō-in-hallissa.[1]