Severi Pyysalo

Turusta kotoisin oleva[6] Pyysalo alkoi soittaa rumpuja kuusivuotiaana, ja kolmen vuoden kuluttua hän aloitti klassisen musiikin opinnot Turun konservatoriossa, jossa hän myös tutustui tulevaan pääinstrumenttiinsa. Hän esiintyi ensimmäisen kerran suurelle yleisölle Porin jazzjuhlilla vuonna 1982. Kahden vuoden kuluttua samoilla juhlilla muusikot Paquito D'Rivera ja Sarah Vaughan kuulivat Pyysalon soittoa ja pyysivät häntä soittamaan omissa esityksissään.[7] Jo parin viikon kuluttua Pyysalo esiintyi Yhdysvalloissa D'Riveran kanssa.[2] Samana vuonna julkaistiin Pyysalon ensimmäinen albumi Autumn Leaves Severi Comes.[8]

Vuonna 1987 Pyysalo pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Samana vuonna perustettiin, hänen ensimmäinen oma yhtyeensä No Hope Band. Yhtyeeseen kuuluivat Pyysalon lisäksi basisti Häkä Virtanen, rumpali Heikki Sandrén, saksofonisti Sonny Heinilä sekä kitaristi Pekka Luukka, ja se keikkaili muun muassa Jazzliiton kiertueella vuosina 1988 ja 1989[9] ja Jazz Middleheim -festivaaleilla Antwerpenissä, Belgiassa vuonna 1989.[10] Samana vuonna No Hope Band kuitenkin myös hajosi, ja seuraavana vuonna syntyi The Front, Pyysalon toinen yhtye. Myös se keikkaili paljon, ja se valittiin pohjoismaisten radioiden jazzpäivillä Kööpenhaminassa heinäkuussa 1991 parhaaksi yhtyeeksi. The Front lopetti toimintansa vuonna 1994.[2]

Pyysalo palkittiin vuonna 1988 Yrjö-palkinnolla.[11]

Pyysalo esiintyi ensimmäisen kerran yhdessä saksofonisti Jukka Perkon kanssa Pori Jazzissa vuonna 1986. Pyysalo liittyi Jukka Perko Quartettiin vuonna 1992, jolloin yhtye vaihtoi nimensä Perko-Pyysalo Poppooksi. Yhtyeessä soittivat lisäksi rumpali Marko Timonen ja basisti Eerik Siikasaari. Seuraavana vuonna Poppoolta ilmestyi albumi Garden of Time, joka palkittiin vuoden 1993 Jazz-Emmalla.[12] Vuonna 1995 yhtye keikkaili Australiassa ja julkaisi levyn Uuno Kailas,[7] joka sisälsi Perkon ja Pyysalon Uuno Kailaan runoihin säveltämiä kappaleita, jotka esitti Vesa-Matti Loiri.[13] Vaihdettuaan nimensä The Poppooksi yhtye julkaisi kolmannen levynsä Varia vuonna 1998.[7] Pyysalon ja Perkon yhteistyö on pysynyt tiiviinä, sillä he ovat esiintyneet yhdessä yli tuhat kertaa.[14]

Vuonna 1999 Pyysalo, rumpali Marko Timonen sekä basisti Tuure Koski perustivat yhtyeen nimeltä Turgan Trio.[7] Trio on julkaissut albumin Turgan vuonna 2004. Albumi on äänitetty Jazzliiton kiertueella vuonna 2003, ja se koostuu pääosin Pyysalon ja Kosken sävellyksistä.[15] Toinen Pyysalon tärkeä kokoonpano on hänen, Jukka Perkon sekä kitaristi Teemu Viinikaisen vuonna 2002 perustama trio, joka konsertoi kirkoissa ympäri Suomea esittäen uudelleensovitettuja virsiä. Trio on julkaissut myös albumin, Kuunnelmia, joka ei kuitenkaan sisällä virsiä, vaan kolmikon omia sävellyksiä.[16]

Pyysalo on tehnyt yhteistyötä lukuisien artistien kanssa. Vuodesta 1994 hän on soittanut ruotsalaisen basistin Anders Jorminin yhtyeessä, ja vuonna 1997 hän oli tanskalaisen pianistin Thomas Clausenin kanssa kiertueella Aasiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja hän on myös levyttänyt Clausenin kanssa.[2] Hän esiintyi DJ Njassan kanssa vuoden 1997 Helsingin juhlaviikoilla, ja konsertti esitettiin suorana internetissä. Vuonna 2001 hän julkaisi saksofonisti Antti Sarpilan kanssa järjestyksessä toisen suomalaisen Blue Note -levyn New Moods – New Sounds. Lisäksi hän on soittanut muun muassa UMOn, Winter's Jazz Workshopin, Otra Vezin,[3] McCoy Tynerin, James Newtonin, Zoot Simsin, Frank Fosterin sekä heavy metal -yhtye Kilven kanssa.[7][17] Vuonna 2005 Pyysalo oli mukana The Five Corners Quintetin albumilla Chasin' the Jazz Gone By, ja hän on esiintynyt myös yhtyeen keikoilla.[8] Pyysalon johtama trio kiersi vuonna 2010 Kauko Röyhkän kanssa esittäen Röyhkän kappaleista jazz-sovituksia.[18]

Pyysalon sävellykset eivät rajoitu pelkkään jazziin. Hän on säveltänyt vuoden 1995 Helsingin juhlaviikoille teoksen lyömäsoittimille, ja vuonna 1996 teoksen Radion sinfoniaorkesterille.[7] Vuonna 2006 kantaesityksensä sai hänen tuohon asti pisin teoksensa, Turun filharmonisen orkesterin tilaama 25-minuuttinen konsertto orkesterille, ja viikkoa myöhemmin kantaesitettiin hänen UMOlle säveltämänsä Funeral Blues.[19] Lisäksi Pyysalo on säveltänyt musiikin Pikku Kakkosessa lastenohjelmaan Grimmin satuja jonka esitti Sinikka Sokka.[20][21]

• Yrjö-palkinto 1988
• Vuoden eurooppalainen jazzsolisti 1993[22]
• Pori Jazzin vuoden nuori taiteilija 1993[12]
• BAT Finlandin vuoden jazzartisti 1993[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Severi Pyysalo Wikimedia Commonsissa

• Severi Pyysalon kotisivut
• Ylen Elävä arkisto: Severi Pyysalo Group