Severi Parko

Severi Raimo Kalervo Parko (11. tammikuuta 1932 Somero – 30. toukokuuta 2014 Helsinki) oli Taideteollisen korkeakoulun professori, taidekriitikko ja tietokirjailija.[1] Severi Parko muistetaan erityisesti luennoitsijana ja puhujana.

Severi Parko vuonna 1970.

Severi Parko opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1951–1954. Hän toimi taidekriitikkona ja vapaana toimittajana Suomen Sosiaalidemokraatissa 1961–1964. Hän toimi ensin Taideteollisen oppilaitoksen, myöhemmin Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettajana 1962–1973, vt. professorina 1973–1976 ja vakinaisena professorina vuoteen 1995.[2] Vaikuttavia olivat varsinkin Parkon muoto-opin luennot, joissa hän käsitteli havainnollisesti aate-, kulttuuri-, taide- ja taideteollisuuden historiaa.

Severi Parko toimi useissa taideteollisuuden, muotoilun ja alan koulutuksen luottamus- ja asiantuntijatehtävissä. Hän toimi valtion taideteollisen toimikunnan varapuheenjohtajana 1968–1970 ja jäsenenä 1971–1973 sekä 1980–1985. Parko jäi eläkkeelle vuonna 1994.[3]

Kirjallisen tuotantonsa Severi Parko aloitti vuonna 1984 julkaistulla kirjalla Savikuoppa ja kulissi. Hänen kirjansa pohjautuvat muistelmiin, esseisiin ja laajapohjaiseen tietoon. Kunniaistuin ja muita aiheita (1994) sisältää muistelmia ihmisistä ja taideteoksista, sekä näiden yhteyksistä. Esipuheessaan Severi Parko sanoo tehneensä tämän teoksen akateemisen jäähyväisluennon sijasta. Leimasimen jäljessä (2002) hän valottaa niin Ateneumin kuin oman sukunsa historiaa. Elävä malli – muisteluksia, selityksiä ja kuvatekstejä (2008) kertoo siitä, miten Severi Parkosta tuli opettaja.[3]

Severi Parko palkittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäsenyydellä vuonna 2002.[4]

Hänen puolisonsa oli vuodesta 1956 sisustusarkkitehti Marja-Liisa Annikki Hurme.[3]