Lehtori (kirkollinen virka)

Lehtori (seurakuntalehtori) on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pappisvirasta erillinen alkujaan vain naispuolisen teologin virka. Virka perustettiin vuoden 1963 kirkolliskokouksessa.

Alkujaan lehtori tarkoitti pappia, joka luki jumalanpalveluksessa raamatunkohdan (latinan kielessä lectio = lukukappale, lector = lukija).

Lehtorin viran perustamisen taustalla oli naisteologien määrän voimakas kasvu toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Naisten työskentelymahdollisuuksia kirkon piirissä haluttiin laajentaa, mutta kirkolliskokousten enemmistö vastusti varsinaisen pappisviran avaamista naisille. Vuoden 1953 kirkolliskokous ehdotti erityisviran luomisesta teologian tutkinnon suorittaneille naisille. Tämä kuitenkin onnistui vasta 1963, jolloin lehtorin virka perustettiin.[1]

Lehtorin virka on opetus- ja sielunhoitotyöhön keskittynyt maallikkovirka. Maallikkona lehtori ei voi toimittaa jumalanpalveluksia tai kirkon pyhiä toimituksia. Viran oikeuksia lisättiin kuitenkin vuonna 1978 siten, että lehtori voi saarnata kirkkoherran luvalla jumalanpalveluksessa, avustaa ehtoollisella ja toimittaa konfirmaation. Sen lisäksi lehtori voi jakaa ns. sairaanehtoollisen.

Lehtorin viran hoitamisen edellytyksenä on, että henkilö saa lehtorin oikeudet. Oikeuksien kelpoisuusehtona on teologian maisterin tutkinto. Oikeuksia haetaan hiippakunnan tuomiokapitulilta ja se vastaa menettelyltään pappisvihkimyksen anomista. Tarkasti ottaen lehtoriksi kutsutaan vain henkilöä, joka lehtorin oikeuksien lisäksi myös hoitaa seurakunnassa lehtorin virkaa. Vaikka lehtorin virka on maallikkovirka, kirkon hallinnossa lehtorit rinnastetaan monin tavoin pappeihin. Lehtoreilla on pappien ohella äänioikeus lääninrovastin, tuomiokapitulin pappisasessorin ja piispan vaalissa.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa pappisvirka avattiin naisille vuonna 1986, kirkon ensimmäiset naispapit vihittiin vuonna 1988, ja tällöin myös monet lehtorit vihittiin papeiksi. Vastaavasti lehtorin virkoja muutettiin pappisviroiksi. Lehtorin virkojen määrä on seurakunnissa vähentynyt sen jälkeen paljon. Kirkossa keskustellaan sen vuoksi lehtorin viran tulevaisuudesta ja olemassaolon tarkoituksenmukaisuudesta ja hyödykkyydestä. Kirkkohallitus on syksyllä 2006 antanut kirkolliskokoukselle esityksen kirkon virkasuhdetta koskevien säännösten muuttamiseksi. Ehdostus sisältää lehtorin viran poistamisen kirkon järjestysmuodosta. Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan uusia lehtorinoikeuksia ei enää voitaisi antaa mutta nykyiset lehtorit säilyttäisivät oikeutensa ennallaan.

Nykyään miehestäkin voi tulla seurakuntalehtori.[2]