Seulaset

Seulaset eli Plejadit (Messierin luettelon kohde M45) on taivaan kirkkaimpia avoimia tähtijoukkoja, joka sijaitsee Härän tähdistössä.

Seulaset
Historia
Löytöpäivä Esihistoriallisena aikana
Muut nimet Messier 45 (M45), Seulaset, Cr 42, Plejadit, "Seitsemän sisarta"
Ominaisuudet
Tyyppi avoin tähtijoukko OC (I 3 r n)
Etäisyys 440 vv = 135 Pc
Koko 14 vv
Tähtien lukumäärä yli 500
Absoluuttinen kirkkaus −4,1m
Havaitseminen
Tähdistö Härkä
Rektaskensio 03 h 47,0 min
Deklinaatio +24° 07'
Suhteellinen kirkkaus +1,6m
Tältä Seulaset näyttävät paljain silmin katseltuna tai perusoptiikan läpi katsottuna.

Havaintohistoria
Nebran kiekko, vuotta 1600 eaa. edeltävältä ajalta peräisin oleva eurooppalainen pronssiesine, jossa on vanhin tunnettu Seulasia ja tähtitaivasta yleensäkin esittävä kuvaus.[1]

Seulaset on kirkkain syvän taivaan kohde, ja se näkyy paljain silminkin selkeästi taivaalla. Siksi se on tunnettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien. Ensimmäiset kirjalliset maininnat tähtijoukosta ovat peräisin antiikin Kreikasta, jossa se mainitaan muun muassa Homeroksen Iliaassa ja Odysseiassa (noin 7. tai 8. vuosisata eaa.) sekä Hesiodoksella (noin 700 eaa.?). Raamatussa joukko mainitaan kolme kertaa.

Jo kauan on tiedetty, että Seulasten tähdet muodostavat oikean tähtijoukon. John Michell laski vuonna 1767, että todennäköisyys kirkkaiden tähtien sijoittumiselle sattumanvaraisesti Seulasten tapaiseksi ryhmäksi oli vain 1:496 000, ja oletti siten oikein, että joukon tähtien täytyy liittyä fyysisesti toisiinsa.

Charles Messier liitti tähtijoukon luetteloonsa 4. maaliskuuta 1769[2], vaikka useimmat luettelon kohteista ovat himmeämpiä ja sumumaisempia – Messierin luettelon alkuperäinen tarkoitus oli välttää sekaannuksia komeettojen ja niitä muistuttavien "pysyvien" sumumaisten kohteiden välillä. On arveltu, että lisäämällä luetteloonsa alkuperäisten 42 kohteen jälkeen kirkkaita kohteita, kuten Orionin suuri kaasusumu (M42), avoin tähtijoukko Praesepe (M44) ja Plejadit (M45), Messier halusi suuremman ja suositumman luettelon kuin hänen kilpailijansa Nicolas Louis de Lacaille, jonka luettelossa samoin oli 42 kohdetta.

Mytologia

Kreikkalaisessa mytologiassa plejadit olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi. He pyysivät apua Zeukselta, joka muutti heidät kyyhkyiksi ja sijoitti taivaalle. Sisarusten – Alkyone (engl. Alcyone), Sterope (tai Asterope), Kelaino (engl. Celaeno), Elektra (engl. Electra), Maia, Merope ja Taygete – lisäksi heidän vanhempansa Atlas (isä) ja Pleione (äiti) ovat tähtijoukossa sen itäisellä reunalla.

Amerikan intiaanien tarustossa Seulasten kirkkaimmat tähdet olivat seitsemän poikaa, jotka kävellessään taivaalla eksyivät sinne ikiajoiksi ja jäivät lähelle toisiaan. Monilla kansoilla Seulaset ovat olleet osa ajanlaskua, ja niiden vuosittainen heliaakkinen nousu (hetki, jolloin kohde ensimmäistä kertaa nousee taivaanrannasta juuri ennen auringonnousua) merkitsi vuoden tai vuodenajan alkua. Antiikin Kreikassa Plejadit liitettiin maanviljelyn kausiin.

Japanissa tähtijoukko tunnetaan nimellä Subaru. Samanniminen japanilainen autovalmistaja käyttää tähtijoukkoa myös logossaan.

Suomalaiset tunsivat tähtikuvion nimellä Seulaset, sillä kun seulan eli siivilän nosti taivasta kohti, loistivat sen epäsäännöllisistä rei'istä taivaan valo samalla tavalla kuin tähtikuviossa [3]. Tähtijoukolla on ollut muitakin nimityksiä. Niitä olivat muun muassa Väinämöisen virsu ja Väinämöiset. Etelä-Karjalan länsiosassa tähtikuvio tunnetaan mm. nimellä Paukkusen tasku. Tähtisikermästä on myös käytetty harhaanjohtavasti nimeä Pikku Otava, sillä se muistuttaa jonkin verran Otavan tähdistöä, vaikkakin varsinainen Pieni Otava, Pieni karhu, sijaitsee aivan toisaalla.

Rakenne

Seulaset koostuvat lähinnä nuorista ja kuumista sinisistä tähdistä, jotka selvimmin näkyvät Maahan asti. Arviolta jopa 25 % joukon tähdistä on ruskeita kääpiöitä, tosin ne muodostavat vain 2 % joukon kokonaismassasta, joka vastaa noin 800 Auringon massaa. Tähtijoukko on syntynyt noin 100 miljoonaa vuotta sitten. Sen tähdet tulevat pysymään ryhmänä vielä noin 150 miljoonaa vuotta, jonka jälkeen se vähitellen hajaantuu tähtien nopeuden ylittäessä tähtijoukon pakonopeuden.

Plejadien kirkkaimmat tähdet
NimiDesignaatiomSpektriluokkaHeijastussumu ym.
Alcyoneη (25) Tauri2,86B7e IIIvdB 23
Atlas27 Tauri3,62B8 IIICed 19o
Electra17 Tauri3,70B6e IIIvdB 20
Maia20 Tauri3,86B7 IIINGC 1432
Merope23 Tauri4,17B6 IVNGC 1435 + IC 349
Taygeta19 Tauri4,29B6 VCed 19e
PleioneBU (28) Tauri5,09vB8e pCed 19p
Celaeno16 Tauri5,44B7 IVCed 19c
HD 237535,44B8 V
Asterope I21 Tauri5,64B8e VCed 19h
HD 2332418 Tauri5,65B8 V
HD 239506,07B8 III
HD 239236.17B8 V
HD 2362924 Tauri6,28A0 V
Asterope II22 Tauri6,41B9 / A0 VnCed 19h
HD 2382226 Tauri6,48F0ei fyysinen jäsen

Heijastussumu
Seulasten kartta.

Erityisesti valokuvissa on nähtävissä heijastussumu Seulasten kirkkaimpien tähtien ympärillä. Se koostuu tähtien synnyn jälkeen yli jääneestä kaasusta ja pölystä. Se heijastaa tähtien sinertävää valoa, mistä johtuu sumun oma sininen väri. Se on liian kaukana tähdistä, jotta sen atomit voisivat ionisoitua tähtien säteilyn vaikutuksesta, jolloin se olisi emissiosumu. Sumun rakenne ei ole tasainen, vaan se koostuu kahdesta kuorimaisesta kerroksesta, jotka ovat tähtijoukon edessä Maasta katsottuna. Kuorimainen rakenne on ilmeisesti syntynyt, kun tähtien säteilypaine on työntänyt sumun materiaalia kauemmas avaruuteen. Kirkkaimmillaan sumu on Meropen ja Maian ympärillä. Merope-sumun (NGC 1435) löysi 19. lokakuuta 1859 Wilhelm Tempel 12-senttisellä peilikaukoputkella. Sumua kutsutaan löytäjänsä mukaan myös Tempelin sumuksi. Sumun eri tähtiä ympäröivät osat ovat saaneet omat tunnuksensa, katso yllä oleva taulukko.

Havainnointi

Seulasista on paljain silmin erotettavissa ainakin 6–9 tähteä säästä ja havaitsijan näkökyvystä riippuen. Jo ennen kaukoputken keksimistä 11–14 tähden paikat tunnettiin. Parhaiten tähtijoukko näkyy kiikarilla, ja hyvissä havainto-olosuhteissa on valovoimaisella välineellä erotettavissa myös häivähdys heijastussumusta ainakin Meropen ympärillä. Kaukoputkella voi nähdä useampia joukon tähtiä, mutta tällöin kohde ei enää mahdu näkökenttään pienelläkään suurennuksella.

Katso myös

Lähteet
  1. Brian Haughton: The Nebra Sky Disc - Ancient Map of the Stars Ancient History Encyclopedia. 10.5.2011. Viitattu 17.3.2018.
  2. Frommert, Hartmut & Kronberg, Christine: Messier 45, Open Cluster M45 , type 'c', in Taurus, Pleiades SEDS. 4.2.2014. Viitattu 22.9.2019. (englanniksi)
  3. Häkkinen, Kaisa: Tähtiä maailman tappiin asti. Tiede, 2019, 39. vsk, nro 11, s. 66. Helsinki: Tieteen tiedotus ry.

    Aiheesta muualla


    Härän tähdistö (Taurus) » luettelo tähdistä, luokka
    Tähdet

    Aldebaran, β Tau, Alcyone A, ζ Tau, θ2 Tau, λ Tau, ε Tau, ο Tau, Atlas A, γ Tau, Electra, ξ Tau, δ1 Tau, θ1 Tau, Maia, ν Tau, 5 Tau, Merope, κ1 Tau, 88 Tau, μ Tau, 90 Tau, τ Tau, υ Tau, 10 Tau, Taygeta, 68 Tau, 119 Tau, 37 Tau, 71 Tau, 136 Tau, ι Tau, ρ Tau, σ2 Tau, π Tau, 64 Tau, 139 Tau, 47 Tau, 126 Tau, 114 Tau, 132 Tau, 134 Tau, 104 Tau, ω Tau, 75 Tau, 109 Tau, φ Tau, 111 Tau, 79 Tau, Pleione, 30 Tau, σ1 Tau, 97 Tau, 66 Tau, 4 Tau, 41 Tau, 125 Tau, ψ Tau, 58 Tau, κ2 Tau, l Tau, 133 Tau, 46 Tau, 40 Tau, 49 Eri, 29 Tau, 56 Tau, 121 Tau, χ Tau, 44 Tau, 83 Tau, 115 Tau, Celaeno, 93 Tau, 36 Tau, 81 Tau, 118 Tau, 130 Tau, 53 Tau, 103 Tau, 43 Tau, 116 Tau, 72 Tau, 44 Eri, 122 Tau, 135 Tau, 12 Tau, 57 Tau, 80 Tau, 137 Tau, 32 Tau, 51 Tau, 63 Tau, 18 Tau, 31 Tau, 120 Tau, 13 Tau, 45 Tau, 60 Tau, 131 Tau, 6 Tau, Sterope I, 117 Tau, 89 Tau, 99 Tau, 98 Tau, 105 Tau, 39 Tau, 76 Tau, 7 Tau, 129 Tau, 85 Tau, 33 Tau, 96 Tau, 110 Tau, 11 Tau, 14 Tau, 95 Tau, 113 Tau, 108 Tau, 84 Tau, 24 Tau, 48 Tau, 62 Tau, Sterope II, 70 Tau, 26 Tau, 9 Tau, 101 Tau, 55 Tau, Alcyone B, HD 37124, RV Tauri, T Tauri, Rapusumun pulsari

    Eksoplaneetat

    ε Tau b, HD 37124 b, HD 37124 c, HD 37124 d

    Messierin luettelo
    M1 | M2 | M3 | M4 | M5 | M6 | M7 | M8 | M9 | M10 | M11 | M12 | M13 | M14 | M15 | M16 | M17 | M18 | M19 | M20 | M21 | M22 | M23 | M24 | M25 | M26 | M27 | M28 | M29 | M30 | M31 | M32 | M33 | M34 | M35 | M36 | M37 | M38 | M39 | M40 | M41 | M42 | M43 | M44 | M45 | M46 | M47 | M48 | M49 | M50 | M51 | M52 | M53 | M54 | M55 | M56 | M57 | M58 | M59 | M60 | M61 | M62 | M63 | M64 | M65 | M66 | M67 | M68 | M69 | M70 | M71 | M72 | M73 | M74 | M75 | M76 | M77 | M78 | M79 | M80 | M81 | M82 | M83 | M84 | M85 | M86 | M87 | M88 | M89 | M90 | M91 | M92 | M93 | M94 | M95 | M96 | M97 | M98 | M99 | M100 | M101 | M102 | M103 | M104 | M105 | M106 | M107 | M108 | M109 | M110
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.