Setäni Antoine

Setäni Antoine (Mon oncle Antoine) on Claude Jutran ohjaama kanadalainen draamaelokuva vuodelta 1971. Jutra laati myös käsikirjoituksen yhdessä Clément Perronin kanssa. Elokuvaa pidetään yhtenä Kanadan kaikkien aikojen parhaista.

Setäni Antoine
Mon oncle Antoine
Ohjaaja Claude Jutra
Käsikirjoittaja
  • Claude Jutra
  • Clément Perron
Tuottaja Marc Beaudet
Säveltäjä Jean Cousineau
Kuvaaja Michel Brault
Leikkaaja Claude Jutra
Pääosat
  • Jacques Gagnon
  • Jean Duceppe
  • Olivette Thibault
  • Lionel Villeneuve
  • Claude Jutra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Kanada
Tuotantoyhtiö
Levittäjä National Film Board of Canada
Netflix
Ensi-ilta 1971
Kesto 104 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Setäni Antoine on hiljainen kuvaus murrosikäisen Benoît-pojan elämästä talvisessa Quebecissä. Hän työskentelee sedän ja tädin omistamassa kyläkaupassa ja hautaustoimistossa ja pääsee sedän mukaan hevosrekimatkalle hakemaan vainajaa syrjäisestä maatalosta.

Juoni

Pieni Québecin asbestikaivoskaupunki valmistautuu joulunviettoon ja kyläkaupassa on vilskettä. Siellä työskentelee kauppiaan orvoksi jäänyt veljenpoika, varhaisteini-ikäinen Benoît, ja seurailee aikuisten maailmaa hymynkare suupielessä. Sivujuonena on Poulinin perhe, jonka isä ottaa joulun alla lopputilin kaivokselta riitaannuttuaan englanninkielisen esimiehensä kanssa ja lähtee metsätyömaalle. Jouluna Poulinin perheen esikoispoika kuolee, ja kaupan lisäksi myös hautaustoimistoa pitävä setä Antoine ottaa Benoît’n mukaansa viemään hevosella taloon arkkua ja tuomaan siinä vainaja kylään. Paluumatkan alussa arkku putoaa reestä ja setä on umpijuovuksissa niin, ettei pysty auttamaan poikaa arkun nostossa. Poika palaa kyläkauppaan hakemaan apua. Hän lähtee kauppa-apulainen Fernandin kanssa takaisin Poulinien talolle, jossa koko perhe on kokoontunut esikoispoikansa avoimen arkun ääreen.[1]

Vastaanotto

Setäni Antoine voitti kahdeksan Kanadan elokuvapalkintoa, muun muassa parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen, parhaan ohjauksen ja parhaan näytelmäelokuvan sarjoissa. 1980-luvulla sata Kanadan elokuva-asiantuntijaa äänesti sen Kanadan kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi, ja sama lopputulos oli äänestyksissä myös 1990- ja 2000-luvuilla. 2010-luvulla Setäni Antoine jäi äänestyksessä toiseksi elokuvan Atanarjuat – nopeajalka (2001) jälkeen.[1][2]

Jouluinen tarina on esitetty Suomen televisiossa juhannuspäivän iltana 1973[3][4]. Suomen elokuva-arkistossa se on esitetty ainakin syksyllä 1987[2].

Vaikutus

Setäni Antoine aloitti kanadalaisessa elokuvassa varttumiskuvausten aallon, johon kuuluvat Ján Kadárin Isäni valheet (1975), Allan Kingin Kuka on nähnyt tuulen?, Jean-Claude Lauzonin Léolo (1992) ja Allan Moylen New Waterfordin tyttö (1999).[1]

Lähteet
  1. Leach, Jim: Mon oncle Antoine The Canadian Encyclopedia. 21.9.2009. Viitattu 25.3.2019. (englanniksi)
  2. Fränti, Mikael: Arkistossa upea syksy. Helsingin Sanomat, 1.9.1987, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. Kuva ja kuvateksti tv-sivulla. Helsingin Sanomat, 22.6.1973, s. 46. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  4. Setäni Antoine Elonetissä., Esitystiedot.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.