Serteja-Rudnjan keramiikka

Sertejan keramiikka (ennen 6300−5300 eaa.) jaetaan vaiheisiin A, B ja C. Varhaisin vaihe A sisältää vähäkoristeista keramiikkaa, joka muistuttaa Etelä-Venäjän varhaista keramiikkaa. On esitetty ajatus, että Sertejan keramiikka olisi saanut ensimmäiset vaikutteensa sieltä. Koristeet ovat rytmiltään ja sijainniltaan epäsäännöllisiä ja tyyli vaikuttaa alkeelliselta. Astiat on karhennettu esimerkiksi heinätukulla sisä- ja ulkopuolelta ja ulkopintaan on painettu teräväreunaisella esineellä ohuita viivoja. Kuoppakoristeet puuttuvat lähes kokonaan. Primitiivisistä astioista nämäkin koristeet puuttuvat. Seinämät on valmistettu kiinnittämällä 1–2 cm leveitä nauhoja toisiinsa, jolloin seinämät tulivat 7−11 mm paksuksi.[1][4][6]

Astiat olivat yleensä pitkänomaisia tai suippo- tai teräväpohjaisia, sillä tasapohjaisia ei tässä vaiheessa ole käytetty. Astioiden halkaisijat olivat ruukunsirpaleiden muotojen perusteella noin 16−22 cm ja korkeus noin 30−40 cm. Ruukkujen vetoisuus on laskettu olevan esimerkiksi 4,5 litraa tai 9 litraa.[1][4]

1980-luvun tutkimuksissa vaiheen A eräältä asuinpaikalta löydettiin astioiden sirpaleita, joita ei oltu poltettu keramiikaksi. Astia oli kovetettu vain kuvaamalla se riittävästi. Tällaiset astiat eivät säily sateen huuhtomassa maassa, vaan niiden savihiukkaset irtoavat toisistaan ja astia menettää muotonsa. Kyseinen asuinpaikka jäi kuitenkin nousevan järven vedenpinnan alle ja hautautui sedimenttien alle. Siellä astiat säilyttivät muotonsa ja kestivät kaivauksien rasitukset. Astioiden pinnoilla ei kuitenkaan ollut keraamista pintaa, mutta koristeita kuitenkin.[5]

Seuraava vaiheessa B (noin 6200−5900 eaa.) astioiden ulkoinen ilme muuttui koristeellisempaan suuntaan. Valmistustapa oli sama, mutta astioiden muotoja oli enemmän. Pitkät ja kapeat suippopohjaiset astia saivat rinnalleen leveitä maljamaisia ja puolipallon muotoisia astioita. Osassa astioita seinämän profiilissa oli suuaukon reunassa kaarre ulospäin, mutta yleensä seinämä tehtiin suoraksi tai hieman sisäänpäin kallistuneeksi. Suurien astioiden suuaukko oli halkaisijaltaan 20−30 cm ja pienien 10−20 cm. Eräät astiat ovat olleet jopa 0,4 litran kokoisia, mutta yleensä ne olivat 4−5 litran suuruisia. Nämä koristeltiin kolmiomaisilla kuopilla, jotka järjestettiin tiheisiin vaakariveihin tai niistä muotoiltiin verkkomaisia suuria kuvioita. Muissa eteläisissä kulttuureissa kolmiomaiset kuopat on ajoitettu 6600−5900 eaa., mutta pohjoisissa kulttuureissa tämän ajan jälkeen. Astian pohjan kärjen ympärille painettiin kolmioilla suurenevia sisäkkäisiä ympyröitä.[4][5]

Vaiheeseen B-1 ilmaantui myös uudenlaisia leimoja: kampaleimat, soikeat tai pyöreät kuopat, poskihampaan painaumat, kynnen jäljet, jne. Näitä painettiin vaaka-, pysty- tai vinosuuntaisiin riveihin, niistä sommiteltiin kuvioita tai niillä täytettiin koko tila. Tutkijat arvioivat näiden viittaavaan vaikutusaaltoon Volgan, Okan ja Kaman suunnilta, joissa harjoitettiin kampakeramiikkaa kuoppakoristeilla. Kolmiomaiset koristeet viittaavat taas Donin, Bugin ja Dnesterin eteläiseen suuntaan. Astioiden vetoisuus saattoi yltää 12,5 litraan.[4]

Viimeinen vaihe C sisälsi Narvan kulttuurin kiviainesta, mutta sen keramiikka säilyi samanlaisena kuin vaiheessa B. Vain 10% sen keramiikan sirpaleista oli koristeltua.[5][6]

Rudnjan keramiikka (5300−4400 eaa.) jaetaan vaiheisiin D ja E. Rudnjan keramiikkaa tehtiin kuin Sertejan keramiikkaa, mutta osassa astioita oli myös pyöreä pohja ja taivutetut astian reunat, joiden yhteydessä voidaan puhua S-profiilista. Vain astioiden yläreunat oli koristeltuja ohuilla kampaleimoilla ja erilaisilla muilla painaumilla. Useat radiohiiliajoitukset tästä vaiheesta D sisältyvät väliin 5340−4930 eaa..[1][6]

Vaiheessa E astiat pitenevät hieman antaen joissakin tapauksissa "piispanhiipan" vaikutelman. Osa astioista oli taas pyöreät pohjat ja taivutetut reunat, mutta toisaalta myös suorareunaiset ja suippopohjaisiakin vielä tehtiin. Astioissa käytettiin vaaka- ja diagonaalisia kuopparivejä, piirrettyjä viivoja tai kampaleimoja. Astioissa yhdistyvät eri piirteitä Narvan keramiikasta sekä Ylä-Volgan ja Ylä-Dneperin alueiden keramiikasta. Ajoitukset sisältyvät välille 4960−4540 eaa.[6]

Kun Rudnjan keramiikan valmistaminen loppui, alueelle levisi Usvjatin keramiikka.[7][5]