Sumatranserovi

Piirroksessa 1800-luvulta.

Sumatranserovin kuvaili tieteelle Johann Matthäus Bechstein vuonna 1799. Serovien taksonomista on kiistelty.[1] Monista aiemmin alaljeina pidetyistä seroveista on tehty sittemmin omia lajejaan. Sumatranserovia itsessään pidetään nykyisin monotyyppisenä, eli sitä ei jaeta eri alalajeihin. Aikaisemmin määriteltyjä sumatranserovin alaljeija ovat C. s. sumatraensis, C. s. swettenhami ja C. s. robinsoni.[4] Sumatranserovi on läheistä sukua japaninseroville (Capricornis crispus).[3]

Valokuvassa.

Sumatranserovi painaa 85–140 kg. Sen ruumiinpituus on 140–155 cm ja säkäkorkeus 91 cm. Naaraat ja urokset ovat suurin piirtein samankokoisia. Väritykseltään se on pääosin musta tai tummanharmaa. Niskalla on harja, jossa on myös valkoista karvoitusta. Päässä korvat ovat kapeat ja pystys. Alaleuka on valkoinen, Silmien alla in suuret hajurauhaset. Niska on lyhyt ja leveä. Sarvet ovat lyhyet, suorat ja ne kasvavat taaksepäin.[4]

Lajeihin Capricornis milneedwardsii ja Capricornis thar verrattuna sumatranserovi on pienempikokoisempi ja pienempisarvisempi.[4]

Sumatranserovia tavataan Indonesian Sumatran saarella, Malesiassa Malakan niemimaalla ja Thaimaan eteläosassa. Sumatralla lajia esiintyy lähinnä Barisanvuorilla, jotka kulkevat saaren länsiosaa pitkin Acehista Lampungiin. Malesiassa niitä esiintyy etenkin Malesian pohjoisissa osavaltioissa Kelantanissa, Perlisissä ja Perakissa.[1]

Sumatranserovin elinympäristö käsittää metsiä, pensaikkoja ja kivikkoja 200 metrin korkeuksilta merenpinnasta 3 000 metriin saakka.[1]

Sumatranserovit liikkuvat yleensä yksinään tai pienissä ryhmissä. Yksilöillä on omat kotialueensa, jolla ne liikkuvat esimerkiksi ulostamalla tai hajumerkeillä merkittyjä reittejä pitkin. Ne puolustavat omaa kotialuettaan muita yksilöitä vastaan. Yhteenotoissa ne käyttävät pieniä, mutta teräviä sarviaan. Sumatranserovit eivät ole yhtä hyviä kiipeilijöitä, kuin jotkin muut serovilajit, mutta ne pystyvät silti kulkemaan hankalakulkuisessakin maastossa. Esimerkiksi Malesiassa niiden tiedetään myös uivat pieniltä saarilta toisille.[4]

Sumatranserovit syövät kasveja ja ne ruokailevat tavallisesti varhain aamuisin tai myöhään illalla. Muina aikoina se voi lepäillä esimerkiksi luolien, kivien tai kallioiden suojassa. Sumatranserovin pääasiallisia petoeläimiä ovat leopardi ja tiikeri.[4]

Sumatranservoien lisääntymisestä tiedetään vai vähän.[1] Oletettavasti ne lisääntyvät lokakuun ja marraskuun välisenä aikana. Tiineys kestää 210 päivää ja poikasia on yksi tai harvemmin kaksi. Emo imettää 12 kuukautta. Naaraista tullee sukukypsiä 30-kuukauden ja uroksista 30–36-kuukauden ikäisinä. Sumatranserovit voivat elää 10-vuotiaiksi saakka.[4]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sumatranserovin vaarantuneeksi lajiksi. Kantojen uskotaan pienetyneen viime vuosikymmenien aikana huomattavasti. Kannan koosta Indonesiassa ei ole tarkkoja arvioita, Malesiassa kannan arvioitiin olevan noin 500–750 yksilöä. Indonesiassa lajia uhkaa etenkin sen elinympäristöjen katoaminen kaskiviljelyn ja metsähakkuiden takia. Lajia myös salametsästetään. Malesiassa uhkia ovat esimerkiksi kaivostoiminta ja metsien kaataminen.[1]

Sumatranserovi kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Laji on suojeltu lailla Indonesiassa ja Malesiassa. Molemmissa maissa lajia esiintyy suojelluilla alueilla.[1]