Sergei Zilitinkevitš

Sergei Sergejevitš Zilitinkevitš (ven. Сергей Сергеевич Зилитинкевич,[4] julkaisuissa engl. Sergej S. Zilitinkevich; 14. huhtikuuta 1936 Leningrad, Neuvostoliitto – 15. helmikuuta 2021[1][5]) oli Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori, joka teki tutkimustyötä erityisesti vesistöjen ja ilmakehän rajakerrokseen liittyen.[2]

Sergei Zilitinkevitš
Сергей С. Зилитинкевич
Sergej S. Zilitinkevich
Henkilötiedot
Syntynyt14. huhtikuuta 1936[1][2]
Leningrad, Neuvostoliitto
Kuollut15. helmikuuta 2021 (84 vuotta)
Ammatti professori[2]
Koulutus ja ura
Instituutti Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopisto, Uppsalan yliopisto, Max Plankin meteorologinen instituutti, Hampurin yliopisto, Risøn kansallisessa laboratorio, jne.[3]
Tutkimusalue (ilmakehän ja vesistöjen) rajakerroksen fysiikka
Palkinnot monia tunnustuksia[3][1]

Ennen Suomeen tuloaan Zilitinkevitš toimi vuosina 1959–1990 Neuvostoliitossa useissa vesi- ja ilmakehään liittyvissä opetus- ja tutkimustehtävissä, kuten laboratorion johtajana Geofysikaalisessa pääobservatoriossa, Meritieteen instituutin Leningradin toimipisteen perustajana sekä professorina Venäjän hydrometeorologisessa valtionyliopistossa. Sittemmin hän oli Tanskassa Risøn kansallisessa laboratoriossa vierailevana professorina (1990), Saksassa Max Planckin meterologian instituutin, Hampurin yliopiston, Alfred Wegenerin polaari- ja meritutkimusinstituutin ja GKSS-tutkimuskeskuksen vierailevana professorina (1991–1997), Ruotsissa Uppsalan yliopiston meteorologian professori (1997–2003; jonka jälkeen emeritusprof.), Suomessa Helsingin yliopiston rajakerroksen fysiikkaan keskittyneen Marie Curie -oppituolin haltija (professori, 2004–2007). Vuodesta 2008 hänellä oli Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessorin sekä Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen ilmakehätieteiden osaston tutkimusjohtajan status.[3]

Professori Zilitinkevitš oli Academia Europæan jäsen vuodesta 2000, Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen vuodesta 2009[2][3] ja Suomen Tiedeseuran ulkomainen jäsen vuodesta 2012.[6] Muihin tunnustuksiin kuuluvat muun muassa Euroopan geotieteiden unionin (EGU) myöntämät Bjerknes- ja Wegener-mitalit (2000 ja 2015).[7][8] Vuonna 2015 hänelle myönnettiin Nižni Novgorodin valtionyliopiston (NNGU) ja vuonna 2016 Odessan ekologisen yliopiston kunniatohtorin arvo.[3][9]

Lähteet
  1. Sergej Zilitinkevich: CV, Research profile, Major achievements and bibliography Sergej Zilitinkevich, via google.com. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  2. Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomaiset jäsenet 10.2.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 19.5.2017.
  3. List all members by country (Sergej Zilitinkevich) Academia Europaea - the Academy of Europe, ae-info.org. Viitattu 19.5.2017. (englanniksi)
  4. Сергей Сергеевич Зилитинкевич Moskovan valtionyliopisto, msu.ru. (venäjäksi)
  5. Markku Kulmala: Atmosphere and Climate Competence Center (ACCC) 18.2.2021. University of Helsinki, Atmosphere and Climate Competence Center (ACCC) via twitter.com. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  6. Suomen Tiedeseuran ulkomaiset jäsenet scientiarum.fi. Viitattu 14.1.2021.
  7. Sergej Zilitinkevich. Vilhelm Bjerknes Medal 2000 European Geosciences Union, egu.eu. Viitattu 19.5.2017. (englanniksi)
  8. Sergej S. Zilitinkevich. Alfred Wegener Medal & Honorary Membership 2015 European Geosciences Union, egu.eu. Viitattu 19.5.2017. (englanniksi)
  9. Геофизик Сергей Зилитинкевич стал Почётным доктором ННГУ (Geofyysikko Sergei Zilitinkevitšille NNGU:n kunniatohtorin arvo) 23.12.2015. opennov.ru. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.