Sergei Lazo
Sergei Georgijevitš Lazo (ven. Серге́й Гео́ргиевич Лазо́; 7. maaliskuuta (J: 23. helmikuuta) 1894 Bessarabian läänin Orhein kihlakunnan Piatran kylä, nykyinen Moldova – toukokuu 1920 Muravjovo-Amurskajan, nykyinen Lazon asema Primorjen aluepiirissä) oli venäläinen vallankumouksellinen ja yksi Siperian ja Venäjän Kaukoidän neuvostojohtajista Venäjän kansalaissodan aikana.
Sergei Lazo syntyi aatelisperheeseen. Hän opiskeli Pietarin teknologisessa instituutissa ja Moskovan yliopistossa. Vuonna 1916 hänet kutsuttiin Venäjän armeijaan. Hän suoritti jalkaväkikoulun Moskovassa, minkä jälkeen hänet lähetettiin aliupseerina jalkaväkirykmenttiin Krasnojarskiin. Siellä hän liittyi sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen.
Helmikuun vallankumouksen aikana Lazo pidätti Jeniseiskin läänin kuvernöörin Jakov Gololobovin. Keväällä 1917 hän saapui Pietariin Krasnojarskin neuvoston edustajana ja tapasi Leninin. Palattuaan Krasnojarskiin hän perusti paikallisen punakaartin ja osallistui Siperian neuvostojen edustajainkokoukseen. Lokakuussa 1917 hän otti vallan Krasnojarskissa, osallistui Omskin junkkerikapinan ja Irkutskin kapinan tukahduttamiseen. Sen jälkeen hänet nimitettiin Irkutskin varuskunnan päälliköksi ja kaupungin komendantiksi.
Vuoden 1918 alusta lähtien Lazo toimi Siperian neuvostojen toimeenpanevan keskuskomitean jäsenenä ja helmi-elokuussa 1918 Taka-Baikalian rintaman komentajana. Hänen johdollaan punaiset löivät atamaani Grigori Semjonovin johtamat joukot. Samaan aikaan Lazo siirtyi eserristä bolševikkipuolueeseen.
Bolševikkien menetettyä vallan Siperiassa syksyllä 1918 Lazo ryhtyi organisoimaan partisaaniliikettä, joka oli suunnattu Siperian väliaikaista hallitusta ja Koltšakin joukkoja vastaan. Syksyllä 1918 hän toimi NKP(b):n Kaukoidän komitean jäsenenä Vladivostokssa ja keväästä 1919 lähtien komensi Primorjen partisaaneja. Joulukuusta 1919 lähtien hän johti Primorjen kapinaa valmistellutta esikuntaa.
Koltšakin käskynhaltija Sergei Rozanov menetti vallan Vladivostokissa 31. tammikuuta 1920 puhjenneen kapinan seurauksena. Bolševikkien johdolla Kaukoitään muodostettiin uusi väliaikainen hallitus. Lazolla, joka onnistui saamaan paikallisen aliupseerikoulun henkilöstön pysymään puolueettomana, oli suuri merkitys kapinan onnistumisessa. Maaliskuussa 1920 hänet nimitettiin Kaukoidän väliaikaisen hallituksen sotaneuvoston varapuheenjohtajaksi ja VKP(b):n Kaukoidän byroon jäseneksi.
Huhtikuussa 1920 japanilaiset maahantunkeutujat pidättivät Lazon. Toukokuussa he luovuttivat hänet yhdessä Aleksei Lutskin ja Vsevolod Sibirtsevin kanssa Venäjän valkoiselle armeijalle. Tarinan mukaan Lazo tovereineen poltettiin kidutuksen jälkeen elävältä höyryveturin tulipesässä. Tapauksesta on olemassa myös muita versioita.
Neuvostoliitossa Lazosta muodostui legendaarinen sankarihahmo, jonka mukaan nimettiin paikkakuntia, katuja ja muita kohteita. Primorjen ja Habarovskin aluepiireissä on Lazolle nimetyt kunnallispiirit.