Serž Sargsjan
Serž Azati Sargsjan (arm. Սերժ Ազատի Սարգսյան, Serž Azati Sargsyan, s. 30. kesäkuuta 1954) on armenialainen poliitikko, joka toimi Armenian pääministerinä kahdesti ja oli kolmas Armenian presidentti. Sargsjan valittiin presidentiksi helmikuun 2008 presidentinvaalissa Armenian republikaanisen puolueen ehdokkaana, jonka puheenjohtajana hän edelleen toimii. Sargsjan valittiin uudelle kaudelle vuoden 2013 vaaleissa. Kolmansiin vaaleihin hän ei voinut asettua enää ehdolle[1]. Sargsjan valittiin toisen kerran pääministeriksi huhtikuussa 2018. Kuusi päivää virkaan astumisensa jälkeen Sargsjan erosi suurten mielenosoitusten jälkeen[2].
Serž Sargsjan | |
---|---|
Armenian pääministeri | |
17. huhtikuuta 2018 – 23. huhtikuuta 2018
|
|
Presidentti | Armen Sarkissian |
Edeltäjä | Karen Karapetyan |
26. maaliskuuta 2007 – 9. huhtikuuta 2008
|
|
Presidentti | Robert Kotšarjan |
Edeltäjä | Andranik Markarjan |
Seuraaja | Tigran Sargsjan |
Armenian presidentti | |
9. huhtikuuta 2008 – 17. huhtikuuta 2018
|
|
Pääministeri | Tigran Sargsjan |
Edeltäjä | Robert Kotšarjan |
Seuraaja | Armen Sarkissian |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. kesäkuuta 1954 Stepanakert, Vuoristo-Karabah, Azerbaidžanin SNT, Neuvostoliitto |
Puoliso | Rita Sargsjan |
Tiedot | |
Puolue | HKK |
Uskonto | Armenian apostolinen kirkko |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.serzhsargsyan.com | |
Sargsjan syntyi Stepanakertissa Nagorno-Karabakhin autonomisella alueella Azerbaidžanin SNT:ssa. Hän opiskeli Jerevanin valtionyliopistolla ja työskenteli sähköteknisessä tehtaassa. Hän nousi vuosiksi 1979–1988 Stepanakertin kaupunginkomitean Komsomolin johtoon. Sargsjan on ollut myös kansallisen shakkiliiton johdossa.
Neuvostoliiton hajotessa kansallisuuskiistat kasvoivat ja Sargsjan nousi Vuoristo-Karabahin itsepuolustusjoukkojen komitean johtoon. Samalla hän oli myös Armenian korkeimman neuvoston jäsen. Sargsjan oli 1993–1995 Armenian puolustusministerinä ja sen jälkeen kansallisen turvallisuuden ministerinä ja sisäministerinä. Hän työskenteli myös edellisen presidentin Robert Kotšarjanin kansliapäällikkönä ja oli kansallisen turvallisuusneuvoston johtaja. Pääministeriksi hänet valittiin maaliskuussa 2007. Sargsjan liittyi Armenian tasavaltalaispuolueeseen vuonna 2006.
Sargsjanin ollessa puolustusministerinä Armenia osti 1000 RPG-22-sinkoa ja 260 raskasta konekivääriä Bulgariasta. Osa näistä aseista päätyi suoraan Iraniin ja sieltä Irakin šiiakapinallisille käytettäväksi Yhdysvaltain joukkoja vastaan.[3]
Edellisen presidentin suosikkina Sargsjan voitti presidentinvaalit 19. helmikuuta 2008 saaden noin 53 % äänistä ensimmäisellä kierroksella ja tullen siten valituksi suoraan. ETYJin vaalitarkkailijat hyväksyivät vaalin. Maan oppositio piti vaaleja epärehellisinä ja järjestettyinä ja aloitti protestit niiden tulosta vastaan. Protestit jatkuivat päivittäin kunnes 1. maaliskuuta presidentti Kotšarjan julisti maahan poikkeustilan.
Sargsjan aloitti historiallisen välien korjaamisen Turkin kanssa seuraamalla yhdessä Turkin presidentti Abdullah Gülin kanssa Turkin-Armenian jalkapallo-ottelua syyskuussa 2008. Maiden välien paraneminen huipentui 10. lokakuuta 2009 Zürichissä allekirjoitettuun sopimukseen maiden välisten diplomaattisten suhteiden palauttamisesta. Sopimuksen ratifiointi on kuitenkin ongelmallista molemmissa maissa.[4]
Vuoden 2013 presidentinvaaleissa Sargsjan valittiin toiselle kaudelle. Hän sai 58 prosenttia annetuista äänistä, äänestysprosentti oli 60.[5]
Lähteet
- Ruling party may put forward current president for position of Prime Minister JAMnews. 22.12.2017. Viitattu 24.4.2018. (englanniksi)
- Uosukainen, Saana: Armenian pääministeri eroaa – "Oppositiojohtaja oli oikeassa, minä väärässä" Yle Uutiset. 23.4.2018. Viitattu 24.4.2018.
- http://www.spiegel.de/international/world/0,1518,733308,00.html
- http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/10/turkki_vaatii_armeniaa_vetaytymaan_vuoristo-karabahista_1072470.html
- Armenian presidentti sai jatkokauden YLE. Viitattu 18.1.2014.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Serž Sargsjan Wikimedia Commonsissa
Levon Ter-Petrosjan (1991–1998) | Robert Kotšarjan (1998–2008) | Serž Sargsjan (2008–2018) | Armen Sargsjan (2018–2022) | Alen Simonyan (2022–2022) | Vahagn Hatšaturjan (2022–)