Septuaginta

Septuaginta (latinan sanasta septuāgintā ’seitsemänkymmentä’, minkä vuoksi siihen usein viitataan roomalaisella, 70:tä tarkoittavalla merkinnällä LXX; koko alkuperäinen nimi lat. versio septuaginta interpretum, m.kreik. ἡ μετάφρασις τῶν ἑβδομήκοντα, hē metafrasis tōn hebdomēkonta, ”seitsemänkymmenen käännös”)[1] on ensimmäinen tunnettu juutalaisten Heprealaisen Raamatun eli Tanakin kreikankielinen käännös. Myöhemmin Septuagintasta tuli pohja kristinuskon Vanhalle testamentille.

Septuagintan sivu Codex Marchalianuksessa, 500-luku.

Syntyhistoria

Juutalaisen perimätiedon mukaan Septuagintan kääntäminen tapahtui Egyptin kuninkaan Ptolemaios II Filadelfoksen (285–247 eaa.) pyynnöstä. Nimen sanotaan tulevan niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta (pyöristettynä seitsemänkymmentä, latinaksi septuaginta) kääntäjästä, jotka perimätiedon mukaan laativat Mooseksen kirjoja kääntäessään kukin täsmälleen samanlaisen käännöksen. Käännöksen synnystä kertoo 2. vuosisadan lopulla kirjoitettu Aristeaan kirje, jonka luotettavuus historiallisena lähteenä on viimeaikaisessa tutkimuksessa kyseenalaistettu. On kuitenkin luultavaa, että ainakin Pentateukin eli Tooran käännöstyö tapahtui 3. vuosisadan puolivälin tienoilla, mahdollisesti juuri Ptolemaios II Filadelfoksen hallintakaudella.[2] Muiden kirjojen käännökset ovat syntyneet kahden seuraavan vuosisadan aikana.

Aristeaan kirjeen kaltaisen myöhemmän perimätiedon tarkoitus on ollut vahvistaa Septuagintan asemaa ja auktoriteettia. Tarina seitsemästäkymmenestä ihmeellisen taitavasta kääntäjästä ja Egyptin kuninkaan määräyksestä ovat keksittyjä. Perimätiedossa on kuitenkin myös hivenen totuutta, sillä todennäköisesti Septuaginta on käännetty juuri Egyptin Aleksandriassa. Heprealaisesta Raamatusta käännettyjen kirjojen lisäksi mukaan on otettu myös alun perin kreikaksi kirjoitettuja kirjoja, joista käytetään nimitystä Vanhan testamentin apokryfikirjat tai deuterokanoniset kirjat.

Septuagintan kääntämisen taustalla on ollut Aleksandriassa asunut juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu riittävän hyvin, joten tuli tarve kääntää juutalaisten pyhät kirjoitukset kreikaksi. Kääntämisen syynä on siten ollut juutalaisen jumalanpalvelusyhteisön tarpeet, ei Egyptin kuninkaan kiinnostus juutalaisten pyhiin kirjoituksiin.

Käännöstapa, kieli ja suhde heprealaiseen tekstiin

Septuagintan käännöstapa vaihtelee eri kirjoissa. Ensimmäiseksi käännetty Pentateukki on kohtalaisen sanasanainen käännös, jossa yhtä heprean sanaa yleensä vastaa yksi kreikan sana. Pentateukin käännös on ilmeisesti toiminut jonkin verran mallina muiden kirjojen käännöksille, jotka on käännetty Pentateukin jälkeen. Jotkin Septuagintan kirjoista ovat Pentateukin käännöstä kirjaimellisempia (esimerkiksi Saarnaajan ja Hesekielin kirja), kun taas toiset huomattavan vapaita (esimerkiksi Sananlaskut ja Jobin kirja).

Septuagintan kieli sisältää jonkin verran piirteitä, jotka johtuvat käännöksen pohjana olevasta heprean kielestä. Näitä kutsutaan hepreaismeiksi tai semitismeiksi. Hepraismien määrä myös vaihtelee eri kirjoissa. Yleisesti ottaen vapaammat käännökset ovat ”parempaa” kreikkaa, kun taas hyvin kirjaimellisesti käännetyt kirjat sisältävät enemmän hepreaismeja.

Septuaginta vahvistaa Kuolleenmeren kääröjen käsitystä, että heprealaisen Raamatun teksti oli ajanlaskun taitteessa saanut jo pääosin muotonsa, mutta eri kirjoista oli vielä liikkeellä eri versioita. Monissa kohdin Septuaginta ja Kuolleenmeren kääröjen tekstimuodot ovat yhtenäisiä ja poikkeavat masoreettisesta tekstistä.[3]

Tekstihistoria

Septuagintan sivu Codex Colberto-Sarravianuksessa, 800-luku.

Septuagintan synnyn jälkeen sen kieltä korjattiin. Tällaisia korjauksia olivat esimerkiksi parempi luettavuus ja sen muuttaminen lähemmäs alkuperäistä heprealaista tekstiä. Jotkin näistä muutoksista eli revisioista olivat systemaattisia ja Septuagintasta syntyi uudenlaisia "editioita", joita kutsutaan resensioiksi. Septuagintan resensioista tunnetaan ns. lukiaaninen resensio ja heksaplaarinen resensio. Lukiaaninen resensio on perinteisesti yhdistetty kirkkoisä Lukianoksen toimintaan, mutta tämä näkemys on kyseenalaistettu modernissa tutkimuksessa. Heksaplaarisen resension taustalla puolestaan on Origenes ja hänen toimittamansa kuusipalstainen Heksapla.

Resensioiden lisäksi Heprealaisesta Raamatusta tehtiin ajanlaskun vaihteen jälkeen muitakin käännöksiä. Yksi syy uusien käännösten ilmestymiselle oli tarve tehdä käännös joka vastaisi paremmin alkuperäistä heprealaista tekstiä kuin Septuagintaa. Näistä käännöksistä tunnetuimpia ovat Akvila, Symmakhos ja Theodotion. Aiemmin mainitussa Heksaplassa oli nämä kolme käännöstä, kukin omalla palstallaan. Kolme muuta Heksaplan palstaa olivat heprealainen teksti, heprealainen teksti kreikkalaisin kirjaimin translitteroituna sekä Septuagintan teksti. Heksaplan Septuaginta-palstalle Origenes oli merkinnyt ne Septuagintan kohdat, jotka puuttuivat heprealaisesta tekstistä sekä täydentänyt kohdat jotka olivat heprealaisessa tekstissä, mutta puuttuivat Septuagintasta.

Septuagintan käyttö

Koska varhainen kristinusko oli pääosin kreikankielistä, Septuagintasta tuli ensimmäisten kristittyjen Raamattu. Uuden testamentin kirjoitusten vakiinnutettua asemansa Septuagintasta tuli kristittyjen Vanha testamentti. Lännen kirkossa käytettiin pitkään Septuagintasta käännettyjä latinankielisiä käännöksiä (ns. Vetus Latina), mutta Hieronymuksen kääntämästä Vulgatasta tuli lopulta katolisen kirkon virallinen Raamattu. Itäisessä kirkossa puolestaan Septuaginta on säilynyt virallisena Vanhan testamentin tekstinä nykyaikaan saakka. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko käyttää Septuagintaa virallisena raamatuntekstinä.

Kirjat

Septuagintaan sisältyvät kirjat ovat:

Nimi kreikaksi Nimi suomeksi
Laki
ΓένεσιςGenesisEnsimmäinen Mooseksen kirja
ἜξοδοςEksodosToinen Mooseksen kirja
ΛευϊτικόνLeuitikonKolmas Mooseksen kirja
ἈριθμοίArithmoiNeljäs Mooseksen kirja
ΔευτερονόμιονDeuteronomionViides Mooseksen kirja
Historialliset kirjat
Ἰησοῦς NαυῆIēsūs NauēJoosuan kirja
ΚριταίKritaiTuomarien kirja
ῬούθRūthRuutin kirja
Βασιλειῶν ΑʹBasileiōn IEnsimmäinen Samuelin kirja
Βασιλειῶν ΒʹBasileiōn IIToinen Samuelin kirja
Βασιλειῶν ΓʹBasileiōn IIIEnsimmäinen kuninkaiden kirja
Βασιλειῶν ΔʹBasileiōn IVToinen kuninkaiden kirja
Παραλειπομένων ΑʹParaleipomenōn IEnsimmäinen aikakirja
Παραλειπομένων ΒʹParaleipomenōn IIToinen aikakirja
Προσευχὴ ΜανασσῆProseukhē ManassēManassen rukous
Ἔσδρας ΑʹEsdras IEnsimmäinen Esran kirja
(Kreikkalainen Esran kirja)
Ἔσδρας ΒʹEsdras IIToinen Esran kirja
(Esran kirja ja Nehemian kirja)
ΤωβίτTōbitTobitin kirja
ἸουδίθIūdithJuditin kirja
ἘσθήρEsthērEsterin kirja (lisäyksin)
Μακκαβαίων ΑʹMakkabaiōn IEnsimmäinen makkabilaiskirja
Μακκαβαίων ΒʹMakkabaiōn IIToinen makkabilaiskirja
Μακκαβαίων ΓʹMakkabaiōn IIIKolmas makkabilaiskirja
Viisauskirjat
ΨαλμοίPsalmoiPsalmien kirja
Ψαλμός ΡΝΑʹPsalmos 151Psalmi 151
ἸώβIōbJobin kirja
ΠαροιμίαιParoimiaiSananlaskujen kirja
ἘκκλησιαστήςEkklēsiastēsSaarnaajan kirja
Ἆσμα ἈσμάτωνAsma AsmatōnLaulujen laulu
Σοφία ΣαλoμῶντοςSofia SalomōntosViisauden kirja
Σοφία Ἰησοῦ ΣειράχSofia Iēsū SeirakhSirakin kirja
Ψαλμοί ΣαλoμῶντοςPsalmoi SalomōntosSalomon psalmit[4]
Profeetat
ΔώδεκαDōdekaKaksitoista profeettaa
Ὡσηέ ΑʹI. HōsēeHoosean kirja
Ἀμώς ΒʹII. ĀmōsAamoksen kirja
Μιχαίας ΓʹIII. MikhaiasMiikan kirja
Ἰωήλ ΔʹIV. IōēlJoelin kirja
Ὀβδιού ΕʹV. ObdiūObadjan kirja
Ἰωνᾶς Ϛ'VI. IōnāsJoonan kirja
Ναούμ ΖʹVII. NaūmNahumin kirja
Ἀμβακούμ ΗʹVIII. AmbakūmHabakukin kirja
Σοφονίας ΘʹIX. SofoniasSefanjan kirja
Ἀγγαῖος ΙʹX. AngaiosHaggain kirja
Ζαχαρίας ΙΑʹXI. ZakhariasSakarjan kirja
Μαλαχίας ΙΒʹXII. MalakhiasMalakian kirja
ἨσαΐαςĒsaiasJesajan kirja
ἹερεμίαςHieremiasJeremian kirja
ΒαρούχBarūkhBarukin kirja
ΘρῆνοιThrēnoiValitusvirret
Ἐπιστολὴ ἸερεμίουEpistolē IeremiūJeremian kirje
ἸεζεκιήλIezekiēlHesekielin kirja
ΔανιήλDaniēlDanielin kirja (lisäyksin)
Liitteet
Μακκαβαίων Δ' ΠαράρτημαMakkabaiōn IV ParartēmaNeljäs makkabilaiskirja[5]

Kirjallisuutta

  • Psalmit Septuagintan mukaan. Psalmien ja oodien kirkollinen suomennos. Kuopio, Helsinki: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, Suomen Pipliaseura, 2010. ISBN 978-951-577-444-6.

Lähteet

  • Fernández Marcos, Natalio: The Septuagint in Context: Introduction to the Greek Bible. Leiden: Brill, 2000. ISBN 978-9004115743.
  • Jobes, Karen H. & Silva, Moisés: Invitation to the Septuagint. Grand Rapids, MI: Baker Books, 2000. ISBN 0-8010-2235-5.
  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. 2. tarkistettu ja korjattu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8.

Viitteet

  1. Jobes, Karen H. & Silva, Moisés 2000.
  2. Anneli Aejmelaeus: Kysymys Septuagintan Synnystä. Sisälle Septuagintaan (toim. Anneli Aejmelaeus, Katja Kujanpää, Miika Tucker), 2018. Suomen Eksegeettinen Seura.
  3. Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 24–32.
  4. Alun perin osa Septuagintaa, mutta jätetty pois ortodoksisesta kaanonista.
  5. Alun perin Kolmannen makkabilaiskirjeen jälkeen, mutta ortodoksisessa kaanonissa sijoitettu myöhemmin loppuun.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.