Seppo Ylä-Herttuala

Ylä-Herttuala valmistui lääketieteen kandidaatiksi Tampereen yliopistosta 1978, lisensiaatiksi 1982 ja väitteli tohtoriksi 1987. Hän työskenteli Tampereen yliopistossa tutkimusassistenttina 1983–1985 ja Suomen Akatemiassa tutkimusavustajana 1985–1988. Tutkijatohtorina Ylä-Herttuala oli Kalifornian San Diegon yliopistossa 1988–1991. San Diegosta hän palasi Tampereen yliopistoon, jossa hän opetti 1991–1995 lääketieteellistä biokemiaa. Samaan aikaan hän toimi Suomen Akatemian akatemiatutkijana. Vuonna 1995 Ylä-Herttuala nimitettiin molekyylilääketieteen professoriksi Kuopion yliopistoon. Vuodesta 2001 hän on johtanut A. I. Virtanen -instituuttia.[8]

Ylä-Herttualan johdolla tehtiin vuonna 1995 Pohjoismaiden ensimmäinen geenisiirto ihmisen pahanlaatuisen aivokasvaimen hoitamiseksi[3]. Hän käytti myös ensimmäisenä maailmassa adenovirusvälitteistä geeninsiirtoa ihmisen valtimoihin vuonna 1996[2]. Ylä-Herttuala on julkaissut useita tutkimuksia VEGF-kasvutekijän biologisista vaikutuksista ja terapeuttisesta angiogeneenistä, patogeneesistä ja ateroskleroosin hoidosta käyttäen geeniterapiaa ja erilaisia virusvektoreita.[9] Hän perusti Suomen Geeniterapiaseuran vuonna 1999[2], ja toimii useissa kansainvälisissä yhteisöissä sekä tieteellisten lehtien toimituskunnissa[2].

Ylä-Herttualaa pidetään yhtenä maailman eturivin tutkijoista verenkiertoelimistön sairauksien sekä pahanlaatuisen aivosyövän hoitoon tähtäävässä geeniterapiassa. Hänen ryhmänsä Sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen tutkimuksen huippuyksikkö Itä-Suomen yliopistossa oli Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö, Center of Excellense 2002–2007.[10][11]

Ylä-Herttuala valittiin vuonna 2005 Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi.[9] Vuonna 2009 Sigrid Juséliuksen säätiö myönsi Ylä-Herttualalle apurahan ajanjaksolle 2009–2014. Apuraha on suuruudeltaan 250 000 euroa vuodessa.[12][13] Ylä-Herttuala oli 2001–2005 myös Sigrid Juséliuksen säätiön suurstipendiaatti.[14] Tammikuussa 2010 Euroopan tiedeneuvosto (ERC) myönsi huippututkijoille suunnatussa Advanced Grants -haussa Ylä-Herttualalle 2,2 miljoonan euron apurahan geenihoidon tutkimuksiin.[15] Toista kertaa järjestettyyn apurahahakuun osallistui 1 584 tutkijaa, joista 236 sai apurahan. Ylä-Herttuala oli ainoa rahoituksen saanut suomalaistutkija.[15] Suomen Akatemia valitsi Ylä-Herttualan vuonna 2010 uudestaan akatemiaprofessoriksi. Yhdeksästä uudesta professorista vain Ylä-Herttuala ja Markku Laakso saivat jatkaa tehtävässä.[16]

Ylä-Herttuala sai tammikuussa 2009 Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Matti Äyräpään palkinnon, joka on Suomen arvostetuin lääketieteen tutkimuksen palkinto.[3] Huhtikuussa 2009 hän jakoi 200 000 euron arvoisen InBev-Baillet Latour International Health Prize -tiedepalkinnon Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Kari Alitalon kanssa.[4] Se myönnettiin tutkimuksesta, jossa on selvitetty veri- ja imusuonten uudiskasvun ja niiden säätelyn sovellusmahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien, sekä syövän hoidossa. Palkinnon jakaneet Ylä-Herttuala ja Alitalo ovat vuosien ajan tehneet yhteistyötä em. sairauksien geenihoidon kehittämiseksi.[4] Heille on kertynyt 15 yhteistyövuoden aikana yli 40 yhteisjulkaisua.[17]

Lokakuussa 2010 Ylä-Herttuala valittiin Euroopan geeni- ja soluterapian yhdistyksen, European Society of Gene and Cell Therapyn (ESGCT) presidentiksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.[6]

Vuonna 2016 Ylä-Herttuala sai Amerikan geeni- ja soluterapiayhdistyksen myöntämän Outstanding Achievement Awardin pitkäjänteisestä työstä geenihoitojen kehittämiseksi.[18]

Pääartikkeli: Ark Therapeutics

Ylä-Herttuala on ollut mukana kehittämässä myös kaupallista geeniterapiaa. Hänen 1990-luvun puolivälissä University College Londonin professori John Martinin ja Stephen Barkerin kanssa perustamansa Eurogene on sittemmin muuntunut Ark Therapeutics -ryhmäksi, joka on listautunut Lontoon pörssiin. Perustajat ovat edelleen avainrooleissa (konsultteina ja omistajina) yrityksen tutkimus- ja tuotekehitystoiminnoissa.[19]

Syyskuun vaihteessa 2009 Ylä-Herttuala omisti 1,53 prosenttia Ark Therapeuticsin osakekannasta[20]. Yrityksen osakekurssi oli laskenut syyskuussa 2011 3,75 penceen listautumishetken 133:sta.

• Bhardwaj, Shalini et al.: Gene therapy to prevent occlusion of venous bypass grafts. Expert Review of Cardiovascular Therapy, kesäkuu 2008, 6. vsk, nro 5, s. 641–652. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Leppänen, O et al.: Oral imatinib mesylate (STI571/gleevec) improves the efficacy of local intravascular vascular endothelial growth factor-C gene transfer in reducing neointimal growth in hypercholesterolemic rabbits. Circulation, 9.3.2004, nro 109, s. 1140–1146. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Rutanen, J et al.: Adenoviral catheter-mediated intramyocardial gene transfer using the mature form of vascular endothelial growth factor-D induces transmural angiogenesis in porcine heart. Circulation, 2.3.2004, nro 109, s. 1029–1035. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Ylä-Herttuala, Seppo & Alitalo, Kari: Gene transfer as a tool to induce therapeutic vascular growth. Nature Medicine, kesäkuu 2003, 6. vsk, nro 9, s. 694–701. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Hedman, M et al.: Safety and feasibility of catheter-based local intracoronary vascular endothelial growth factor gene transfer in the prevention of postangioplasty and in-stent restenosis and in the treatment of chronic myocardial ischemia: phase II results of the Kuopio Angiogenesis Trial (KAT). Circulation, 3.6.2003, 21. vsk, nro 107, s. 2677–2683. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Rissanen, TT et al.: VEGF-D is the strongest angiogenic and lymphangiogenic effector among VEGFs delivered into skeletal muscle via adenoviruses. Circulation research, 30.5.2003, 10. vsk, nro 92, s. 1098–1106. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Laukkanen, MO et al.: Adenovirus-mediated extracellular superoxide dismutase gene therapy reduces neointima formation in balloon-denuded rabbit aorta. Circulation, 8.10.2002, 15. vsk, nro 106, s. 1999–2003. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Mäkinen, Taija et al.: Inhibition of lymphangiogenesis with resulting lymphedema in transgenic mice expressing soluble VEGF receptor-3. Nature Medicine, 2001, nro 7, s. 199–205. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Karpanen, Terhi et al.: Vascular Endothelial Growth Factor C Promotes Tumor Lymphangiogenesis and Intralymphatic Tumor Growth. Cancer Research, 1.3.2001, nro 61, s. 1786–1790. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Rutanen, Juha et al.: Clinical applications of vascular gene therapy. Current Cardiology Reports, 2001, 3. vsk, nro 1, s. 29–36. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Laukkanen, J et al.: Adenovirus-mediated gene transfer of a secreted form of human macrophage scavenger receptor inhibits modified low-density lipoprotein degradation and foam-cell formation in macrophages. Circulation, 14.3.2000, nro 101, s. 1091–1096. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Ylä-Herttuala, Seppo & Martin, John: Cardiovascular gene therapy. The Lancet, 15.1.2000, 355. vsk, nro 9199, s. 213–222. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

• Studia Generalia, professori Seppo Yläherttuala: Geeniterapian mahdollisuudet sairauksien hoidossa Kantti.net. 12.9.2006.
• Geenilääke tulee vielä Kantti.net (Seppo Ylä-Herttualan haastattelu, 2.4.2010)