Seppo Leino

Tausta

Jo 5-vuotiaana kerrotaan pienen pojan halunneen itselleen harmonikkaa, mutta perheen taloudellisen tilanteen vuoksi instrumentin hankinta ei ollut mahdollista. Toive täyttyi kuitenkin 13-vuotiaana, jolloin hän sai hankituksi osamaksulla ensimmäisen, Firotti-merkkisen, harmonikan. Soitto-opetuksen saaminen Sallassa oli tuohon aikaan mahdotonta, joten Leino opetteli soittamaan omin päin, aloittaen keikkamuusikkona jo keskikouluaikoina. Asepalveluksen jälkeen Leino jatkoi tanssimuusikkona metsätyönjohtaja-päivätyön ohessa. Näinä aikoina, vuonna 1971, hän avioitui Ulla-vaimonsa kanssa.[2]

Ammattimuusikoksi

Leinon tiedusteltua Lasse Pihlajamaalta mahdollisuutta päästä hänen oppiinsa, Pihlajamaa suositteli jyväskyläläistä Alpo Pohjaa, jonka tunneilla hän kävi vuoden ajan Jyväskylässä Sallasta käsin joka toinen viikko. Matkaa tuli edestakaisin 1 500 kilometriä. Pohjan suosituksesta Leino otti osaa harmonikansoiton suomenmestaruuskilpailuihin maaliskuussa 1975, jotka hän omaksikin yllätyksekseen voitti ensiyrittämältä. Samana keväänä hän lopetti aiemman palkkatyönsä ja jättäytyi musiikin pariin. Muutettuaan samassa yhteydessä Rovaniemelle Leino perusti oman soitinmyymälän ja aloitti harmonikansoiton opettajana Lapin musiikkiopistossa. [2]

Palkinnot
  • Harmonikansoiton Suomenmestaruus 1975
  • Rovaniemen kaupungin taiteilijapalkinto 1980
  • Lapin läänin kulttuuripalkinto 1988
  • Sata-Häme Soi Harmonikkaplaketti 1989
  • useita palkintosijoja valtakunnallisissa viihdemusiikin sävellys- ja sanoituskilpailuissa[3]

Ura

Säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, muusikko

Leinon säveltäjäura alkoi 1978. Hänen sävellyksiään ja sanoituksiaan ovat levyttäneet muun muassa Tarja Ylitalo, Kauko Simonen, Lasse Hoikka, Eero Aven, Jamppa Tuominen, Reijo Kallio, Eino Valtanen, Teuvo Oinas, Arja Sipola ja Eero Magga.[3] Tarja Ylitalon levyttämä listaykkönen "Mua kuule äiti" oli mukana kultalevyllä 1980 ja timanttilevyllä 1981.

Leino on tehnyt itse viisi sooloharmonikkalevyä sekä useita levytyksiä kokoelmalevyillä. Hänen sävellystensä nuotteja on julkaistu usean tunnetun musiikkikustantajan välityksellä. Lukuisten kotimaan konserttien lisäksi hän on esiintynyt myös Ruotsissa, Norjassa, Neuvostoliitossa, Italiassa, Yhdysvalloissa ja Sveitsissä.[3]

Pedagogi

Leino toimi harmonikansoiton opettajana Lapin musiikkiopistossa Rovaniemellä 1975–1989 sekä koko maakunnassa. Hänen oppilaansa ovat voittaneet toista kymmentä harmonikansoiton suomenmestaruustitteliä, mukaan luettuna seitsemän Kultainen Harmonikka -titteliä: Jukka Lampela, Seppo Raistakka, Jukka Huhtamella, Tapani Tihinen, Seija Ylikärppä, Mona-Liisa Malvalehto ja Anne-Mari Kanniainen. 1980-luvun lopulla tapahtuneen neljän peräkkäisen Leinon oppilaiden voittaman Kultainen Harmonikka -kilpailun jälkeen harmonikkapiireissä alettiin puhua hänen yhteydessään "Lapin tallista".[2]

Liikemies ja tuottaja

Musiikkiliikkeen toiminta laajeni 1970-luvun lopulla ja Leino aloitti muun muassa Bugari-harmonikkojen maahantuonnin. Hän myi soitinliikkeensä kuitenkin 1981 ja lopetti musiikkiopiston opettajan virkansa 1989, perustaen musiikkistudion vuonna 1993. Samalla hän alkoi päätoimiseksi musiikin äänittäjäksi ja tuottajaksi.[2] Leinon tuottama ja sovittama Lappi-aiheinen instrumentaalilevy "Tunturisatu" sai kultalevyn 1997.[4]

Levyt
  • Rämäkästi Rovaniemeltä (1979, EMI)
  • Muistojen varjossa (1980, EMI)
  • Onnen aikaa (1982, Finnlevy)
  • Rovaniemen markkinoilla (1986, Tatsia-Musiikki)
  • Kultainen harmonikka (1991, Tatsia-Musiikki)

Lähteet
  1. Elvis ry: Toimintakertomus vuodelta 1999 (45. toimintavuosi) www.musicfinland.com. 1999. Elvis ry. Arkistoitu 19.3.2005. Viitattu 25. syyskuuta 2007.
  2. Sari Marttinen: Seppo Leino - 30 vuotta musiikin pyörteissä. Rovaniemen markkinat, 18. toukokuuta 2005, nro 5, s. 10-11. Rovaniemi: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25. syyskuuta 2007.
  3. Seppo Leino Se-Le Oy. Viitattu 25. syyskuuta 2007.
  4. Se-Le Oy: Pohjois-Suomen ensimmäinen instrumentaalimusiikin kultalevy Rovaniemelle (Lehdistötiedote) personal.inet.fi. 1997. Arkistoitu 9.7.2007. Viitattu 25. syyskuuta 2007.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.