Seppä ja Satumaa

Tolkien alkoi kirjoittaa tarinaa 1960-luvun puolivälissä luvattuaan tehdä esipuheen George MacDonaldin saturomaanin The Golden Key yhdysvaltalaiseen laitokseen. Kirjoitettuaan parisen sivua esipuhetta hän koki tarpeelliseksi antaa esimerkin Satumaan luonteesta ja aloitti lyhyen tarinakatkelman, joka alkoi elää omaa elämäänsä ja itse esipuhe jäi kirjoittamatta – osin myös siksi, että luettuaan The Golden Keyn ja muita MacDonaldin teoksia uudelleen esipuhetta varten Tolkien oli huomannut, ettei pitänyt niistä enää. Hän sai tarinan valmiiksi helmikuun puolivälissä 1965. Tolkienin kustantaja Rayner Unwin luki tarinan toukokuussa, mutta ei pitänyt sitä riittävän laveana julkaistavaksi sellaisenaan. Hän toivoi, että Tolkien inspiroituisi kirjoittamaan kolme tai neljä vastaavaa satua, jotka voitaisiin sitten julkaista kokoelmakirjana.[1]

Kirjan tarina sijoittuu sen tarkemmin määrittelemättömään menneisyyteen ja kuvitteelliseen Iso-Woottonin (engl. Wootton Major) kylään, joka tunnetaan erityisesti keittotaidoistaan. Talvisin kylässä järjestetään viikon mittainen juhla, joka huipentuu niin sanottuihin Kilttien Lasten Kesteihin. 24 vuoden välein järjestetään erityiset Kahdenkymmenenneljän Kestit, joihin kutsutaan vain sama lukumäärä lapsia. Kylän Mestarikokki leipoo juhliin Suuren Kakun, jonka sisälle piilotetaan erilaisia helyjä ja vastaavia lasten löydettäväksi. Yksi näistä on pieni tähti, jonka kokin oppipoika Alf väittää olevan peräisin Satumaasta. Juhlissa tähti jää löytymättä, sillä sepän poika nielaisee sen.

Sepän poika ei havaitse sen taikaominaisuuksia heti, mutta hänen täyttäessään kymmenen vuotta tähti ilmestyy hänen otsaansa ja päästää hänet samoamaan Satumaassa. Pojasta kasvaa isänsä jalanjäljissä kylän seppä, mutta vapaa-ajallaan hän seikkailee Satumaassa, jonka monilta kuolevaisia uhkaavilta vaaroilta tähti häntä suojelee. Lopulta seppä kohtaa jopa Satumaan kuningattaren. Sepän ollessa jo vanha koittaa taas uusien Kahdenkymmenenneljän Kestien aika, ja hän luovuttaa vastahakoisesti tähden (ja siten oikeutensa päästä Satumaahan) Mestarikokiksi kohonneelle Alfille, joka kätkee tähden uuteen Kakkuun uuden lapsen löydettäväksi. Juhlien jälkeen hän ilmoittaa jättävänsä tehtävänsä oppipojalleen ja lähtevänsä kylästä. Lukijalle on siihen mennessä jo selvinnyt, että Alf on tosiasiassa Satumaan kuningas.