Sensuuri

Sensuuri on valtion viranomaisten tai muun tahon suorittama suullisten, kirjallisten tai kuvallisten esitysten tarkastus, jonka läpäisy on edellytys julkaisun levitykselle tai julkiselle esittämiselle.[1][2] Sensuurilla voidaan tarkoittaa myös jonkin tietyn tekstin, kuvan tai vastaavan jättämistä julkaisematta.[2]

Sensuuritoimisto Japanissa vuonna 1938.

Historia

Euroopassa sensuuri yleistyi kirjapainotaidon myötä, ja ensimmäisenä sen otti käyttöön katolinen kirkko. Sen jälkeen myös valtiovalta otti käyttöön ennakkotarkastusjärjestelmän hallitsijoiden kannalta epämieluisten ajatusten ilmaisun estämiseksi. Sensuuria myös vastustettiin valistuneissa piireissä. Englannissa ennakkosensuuri poistettiin jo vuonna 1695.[3]

Neuvostoliitossa vuoden 1936 perustuslaki kielsi puhelin- , lennätin- ja postisensuurin, mutta käytäntö oli toinen. Kirjeposti avattiin ja kirjeeseen lyötiin sensuuriviranomaisen leima, ennen kuin se toimitettiin vastaanottajalle. Sensuuri ulottui myös kaunokirjallisuuteen, vaikka perustuslaki takasi kansalaisille painovapauden.[4] Ennakkosensuuri Neuvostoliitossa poistettiin vuonna 1961, mikä oli helpotus ulkomaankirjeenvaihtajille, koska heidän ei enää tarvinnut odottaa uutiselleen tarkastajan julkaisulupaa.[5]

Internet-sensuuri voi kohdistua esimerkiksi pornografiaan, torrenteihin, sosiaaliseen mediaan, uutismediaan tai ulkomaisiin verkkosivustoihin.[6]

Itsesensuuri

Pääartikkeli: Itsesensuuri

Itsesensuurissa kustantamot rajoittavat itse toimintaansa. Sanalla viitataan myös pidättymiseen sellaisten ajatusten ilmaisemisesta, joita pidetään valtion kannalta arkaluonteisina.[7] Laajempi itsesensuurin määritelmä on omien tekojen tai lausuntojen rajoittaminen välttyäkseen muiden loukkaamiselta tai ärsyttämiseltä ilman, että tätä olisi virallisesti ilmoitettu välttämättömäksi.[8]

Katso myös

Lähteet

  1. sensuuri. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Iso sivistyssanakirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30879-X.
  3. Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  4. Tuominen, Arvo: Kremlin kellot. Muistelmia vuosilta 1933-1939, s. 214-217. Tammi, 1957.
  5. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 265. Otava, 1966.
  6. Internet Censorship in 2022: The Impact of Internet Restrictions Security.org. Viitattu 26.4.2022.
  7. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
  8. Cambridge Advanced Learner's Dictionary Cambridge University Press. Arkistoitu 21.2.2009. Viitattu 10.6.2010. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.