Sensuela

Saamelaistyttö Laila rakastuu jatkosodan aikana pelastamaansa saksalaissotilaaseen Hansiin, joka on syöksynyt lentokoneellaan maahan. Kun Lapin sota alkaa, Hans karkotetaan, ja lopulta hän päätyy Helsinkiin. Hän tapaa Lailan uudestaan, ja isänsä kielloista huolimatta Laila lähtee mainoskuvaajaksi ryhtyneen Hansin kanssa Helsinkiin. Laila päätyy huonoille teille, mutta kuultuaan isänsä kuolleen hän palaa kotikonnuilleen ja pyytää isänsä haudalla anteeksiantoa. Isänsä jättämän perinnön turvin Laila asettuu aloilleen sinne, minne tuntee kuuluvansa.[2]

Sensuelan kuvaukset alkoivat jo 1964,[1] mutta sitä kuvattiin pääosin vuosina 1967–1968, ja uusintakuvauksia tehtiin vielä 1970-luvulla. Tuliota on kriitikko Harri Römpötin luonnehdinnan mukaan pidetty suomalaisen elokuvan erotiikan perinteen keskeisenä taiturina, mutta Sensuelassa hän rikkoi perinteeseen kuuluvat heinälatoromantiikan sopivaisuussäännöt. Elokuvateatteri mainosti filmiä suorasukaisesti: ”Sensuela – nainen kuuma kuin pätsi – upottava, märkä kuin suo – hän suorastaan imee miehet itseensä....”[1][3][4]

Sensuela sai ensi-iltansa 1973 Kemissä, ja sitä esitettiin myös Kuopiossa ja Pieksämäellä. Katsojamäärät jäivät minimaalisiksi.[1] Helsingissä elokuvan ensiesitys tapahtui vasta huhtikuussa 2001 Teuvo Tulio -seminaarin yhteydessä Orion-teatterissa, koska Tulio ei hyväksynyt esityspaikaksi elokuvan levittäjän tarjoamaa pornoteatteria.[5]. Hän oli ylipäätään kieltänyt kaikkien elokuviensa esittämisen.[1] Sensuelan toinen kertanäytös tapahtui 2003 Tennispalatsissa.[6] Sensuelan leikattu versio on esitetty televisiossa vuosina 2005, 2011 ja 2012.[7] Leikkaamaton versio ensiesitettiin televisiossa vuonna 2017.[3] Lisäksi se on esitetty vuoden 2003 Sodankylän elokuvajuhlilla.[8]

Sensuela on jälkiäänitetty suomeksi, koska näyteltiin alun perin englanniksi kansainvälisiä markkinoita varten. Ulkomailla elokuvaa ei kuitenkaan ole esitetty, ja Suomessakin on esitetty vain suomenkielistä versiota. Elokuva on kuvattu 1940-luvulta peräisin olevalla kalustolla.[6] Tulion pyynnöstä Åkerman etsi elokuvan juhlintakohtaukseen näyttelemään nuorta väkeä Helsingin rautatieasemalta ja tarjosi heille alkoholijuomaa tunnelmaan pääsemiseksi.[5][6]

Tulio poisti elokuvasta Hampurissa tehdyn bordellijakson, koska sen esittäminen olisi aiheuttanut elokuvalle ylimääräisen veron. Jakso löytyi Kavan arkistosta, ja se on liitetty Tulion elokuvista tehtyyn DVD-sarjaan, jonka on toimittanut Olavi Similä ja jonka viimeiset osat julkaistiin 2007.[9]

Elokuvan ensimmäinen arvio on vuodelta 1987 Filmihullun erikoisnumerossa, jossa Markku Varjola totesi, että läpikaupallinen Sensuela muodostui kaupalliseksi katastrofiksi. Hänen mukaansa elokuvasta puuttuu Tuliolle ominainen moraalinen totaliteetti, mutta hän huomaa elokuvan tuliomaiset hurjat kuvat.[10]

Helsingin Sanomien Harri Römpötti kirjoitti 2000-luvun televisioesitysten yhteydessä, että elokuva on suomalaisen elokuvan kuuluisimpia camp-kalkkunoita, kehno ja huvittava elokuva. Teknisesti se on ”järisyttävän huono” dokumentti- ja trikkipätkineen. Musiikki on ylidramaattista ja jälkiäänitys tökerö, sillä eläinten äänet kuulostavat saman ihmisen matkimilta. Parhaana jaksona elokuvassa Römpötti pitää Hansin ja Lailan ensimmäistä rakastelukohtausta, jossa tosin siinäkin on perverssi erikoisuus, sillä leikkauksen vuoksi näyttää siltä kuin huolestunut isä seuraisi kohtausta vierestä.[1]

Kriitikko Jussi Karjalaisen arvion mukaan muoviväreillä herkutteleva tarina on uskomaton ja täynnä epäloogisuuksia. Tulion tuotannossa sillä on kuitenkin paikkansa, varsinkin versiona, joka sisältää myös lopun poistetun kohtauksen. Mysteeriksi jää hänen mielestään Tulion seksihekumoinnin ja feministisen viestin ristiriita, ja hän pohtii, että elokuva onkin ehkä ohjattu osin kieli poskessa.[11]

Ylen äänestyksessä vuonna 2012 kriitikot valitsivat sen kaikkien aikojen yhdeksänneksi parhaaksi suomalaiselokuvaksi[12].

• Rautsi, Ilja: Sensuela (1972) Elitisti. 26.7.2007.
• Sensuela Elonetissä., katsottavissa kokonaan (110 min).