Semjon Nadson

Semjon Jakovlevitš Nadson (ven. Семён Я́ковлевич На́дсон, 26. joulukuuta 1862 Pietari – 31. tammikuuta 1887 Jalta) oli venäläinen runoilija[1].

Semjon Nadson vuonna 1885.

Semjon Nadson syntyi kristinuskoon kääntyneen juutalaisen[2] virkamiehen perheeseen. Hän valmistui Pavlovskin sotaopistosta vuonna 1882, mutta erosi palveluksesta sairastuttuaan tuberkuloosiin.[1]

Nadson alkoi kirjoittaa runoja jo lapsena. Niistä ensimmäiset julkaistiin vuonna 1878. Hänen runoutensa oli aikanaan tavattoman suosittua. Sitä leimaa yhteiskunnallisista ja henkilökohtaisista syistä kumpuava syvä pessimismi ja epätoivo. Tyyliltään Nadsonin runous on eklektistä, minkä johdosta häntä on pidetty sekä Nikolai Nekrasovin perinteen jatkajana että yhtenä symbolismin edeltäjistä.[3]