Semey

Semey (kaz. Семей, ven. Семей), vuosina 1917–1920 Alaş-qala; vuoteen 1994 asti Semipalatinsk ven. Семипала́тинск) on kaupunki Koillis-Kazakstanissa lähellä Venäjän rajaa. Kaupunki sijaitsee Itä-Kazakstanin alueella (Şığıs Qazaqstan oblısı) Irtyšin varrella.[3] Vuoden 2012 alussa kaupungin väkiluku oli runsaat 305 000 asukasta.[2]

Semey
(Семей)
Semipalatinsk (1994 asti)
Näkymä Semeyn keskusaukiolle
Näkymä Semeyn keskusaukiolle
vaakuna
vaakuna

Semey

Koordinaatit: 50.4111°N, 80.2275°E

Valtio Kazakstan
Alue Itä-Kazakstan
Perustettu 1718[1]
Siirtyi nykypaikalle 1778[1]
Pinta-ala
  Kokonaispinta-ala 210 km²
Korkeus 206 m
Väkiluku (2012)  ([2]) 305 795
Aikavyöhyke UTC+6
Postinumero F1*****
Suuntanumero(t) +7 7222









Historiaa

Venäläiset perustivat kaupungin vuonna 1718 Irtyšin varrelle vanhan buddhalaisluostarin viereen kauppaa turvaavaksi linnoitukseksi. Vuonna 1778 linnoitus siirrettiin tulvien vuoksi 18 km ylävirtaan. Paikkakunnan nimi oli vuoteen 1782 saakka Semipalatkoi (ven. Семипалаткой).[1][4] Nimen taustana on alkuperäisellä sijaintipaikalla aiemmin olleet seitsemän kammiota tai rakennusta (ven. Семь Палат, Sem palat), vaikka myöhemmin tehdyissä selvityksissä löydettiinkin ainakin 9–10 rakennuksen jäänteitä.[4] Linnoituksesta kasvoi kaupunki Keski-Aasian paimentolaisten ja Venäjän keisarikunnan kaupan myötä. Vuodesta 1854 lähtien kaupunki oli alueellinen hallintokeskus. 1800-luvun lopulla kaupunkiin karkotettiin ihmisiä poliittisista syistä.[1]

Turkestanin–Siperian rautatie valmistui 1930, ja kaupungista kehittyi neuvostoaikana tärkeä liikenteen ja teollisuuden keskus.[1]

Kaupungin mukaan nimetty ydinkoealue

Kaupungista 138 km länteen sijaitsi Neuvostoliiton ydinaseohjelman ensimmäinen koealue, Semipalatinskin ydinkoealue,[4] jossa tehtiin vuosina 1949–1989 yhteensä 456 ydinkoetta, mikä on lyönyt leimansa kaupungin historiaan.

Ilmasto

Ilmasto on kuiva ja mantereinen. Semipalatinskin sääaseman vuosien 1961–1990 mittausten ilman keskilämpötila oli 3,5 °C. Tammikuun keskilämpötila on −15,0 °C ja heinäkuun 21,7 °C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on vain 277,4 millimetriä. Eniten sataa heinäkuussa ja vähiten tammikuussa.[5]

Näkymä kantakaupungista.

Nykypäivä

Nykyinen Semey on vilkas yliopistokaupunki. Venäjän rajan läheisyyden ja tiedeyhteisön vuoksi kaupungissa on muuta maata venäläisempi ilme. Kaupungissa on sekä kazakinkielinen että venäjänkielinen teatteri. Kaupungissa on myös useita museoita.lähde?

Kaupunki sijaitsee Kazakstanin itäisen, Almatystä pohjoiseen johtavan pääradan varrella. Tältä radalta haarautuu Irtyšin eteläpuolella kulkeva sivurata länteen ja jatkoyhteys maan pääkaupunkiin Astanaan. Semeyn rautatieasema on merkittävä, kaupungissa on myös lentoasema ja pieni jokisatama.[3][6][1]

Väestön kehitys

Oheinen taulukko kuvaa Semeyn väkiluvun kehitystä väestönlaskentojen kautta. Vuoden 1840 asukasluku on Venäjän imperiumin kaupunkeja kuvaavasta tilastosta eikä ole varsinaisen väestönlaskennan luku.[7] Ensimmäinen koko silloisen valtakunnan kattanut väestönlaskenta tehtiin vuonna 1897.[8]

VuosiSemeyn
asukasluku
18405 379[7]
(kuului Tomskin kuvernementtiin)
189726 246[8]
192657 000[1]
1939110 000[1]
1959156 110[9][1]
1970235 735[10]
1975271 000[1]
1979282 574[11]
1989334 402[12]
317 112[13]
1999269 574[14]
2009299 264[14]
2012305 795[2] (arvio)

Lähteet

  1. Semipalatinsk (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969−1978. dic.academic.ru. Viitattu 17.4.2013. (venäjäksi)
  2. Қазақстанның Демографиялық Жылнамалығы – Демографический Ежегодник Казахстана (pdf) (Kazakstanin väestötilasto 1.1.2012, kaupunkien asukasluvut taulukossa 3.3–3.5 sivuilla 24–26/608) 2012. Қазақстан Республикасы Статистика агенттігі, www.stat.gov.kz. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 17.4.2013. (kazakiksi)
  3. toim. V. H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  4. Semipalatinsk (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan Semipalatinsk-artikkelien nettiversio. Viitattu 17.4.2013. (venäjäksi)
  5. Station Name: Semipalatinsk, WMO Station Number: 36177 (txt) (Säätilastot normaalikaudelta 1961–1990) noaa.gov. Viitattu 17.4.2013. (englanniksi)
  6. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  7. Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Semipalatinsk on julkaisun sivulla 33/41 otsikon Tomskaja gubernija yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  8. Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  9. Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  10. Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  11. Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR) (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venäjä) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  12. Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 19.4.2013. (venäjäksi)
  13. Protsessy urbanizantsii v Kazahstane v postsovetski period i ih demografitšeskaja sosravljuštšaja demoscope.ru. Viitattu 17.4.2013. (venäjäksi)
  14. Portret goroda. Itogi Natsionalnoi perepisi naselenija Respubliki Kazahstan 2009 goda (pdf) (Kaupunkien muotokuva. Kazakstanin väestönlaskenta 2009) 2011. Astana: Agenstvo Respubliki Kazahstan po statistike, www.stat.gov.kz. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 17.4.2013. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.