Sellokonsertto (Prokofjev)

Sergei Prokofjev sävelsi sellokonserttonsa e-mollissa (op. 58) vuosina 1933–1938. Teos esitettiin ensimmäistä kertaa Moskovassa 26. marraskuuta 1938. Sellistinä oli Lev Berezovski ja orkesterina Aleksandr Melik-Pašajevin johtama Valtion sinfoniaorkesteri.[1]

Konsertto on kolmiosainen.

Materiaalin pohjalta syntyi myöhemmin Sinfonia concertante sellolle ja orkesterille (op. 125).[2]

Kokoonpano

sello
2 huilua
2 oboea
2 klarinettia
2 fagottia
2 käyrätorvea
2 trumpettia
tuuba
patarummut
lyömäsoittimia: symbaalit, kastanjetit, bassorumpu, pikkurumpu, tamburiini
jouset

Lähteet

Prokofiev.org: Cello Concerto in E minor, Op 58 (Arkistoitu – Internet Archive)
Prokofiev.org: Sinfonia Concertante for Cello and Orchestra, Op 125 (Arkistoitu – Internet Archive)

Sergei Prokofjevin konsertot

Pianokonsertto nro 1 (op. 10) | Pianokonsertto nro 2 (op. 16) | Pianokonsertto nro 3 (op. 26) | Pianokonsertto nro 4 (vain vasemmalle kädelle; op. 53) | Pianokonsertto nro 5 (op. 55) | Pianokonsertto nro 6 (keskeneräinen; op. 134, joskus 133) | Viulukonsertto nro 1 (op. 19) | Viulukonsertto nro 2 (op. 63) | Sellokonsertto (op. 58) | Konsertiino sellolle ja orkesterille (muiden valmiiksi säveltämä; op. 132) | Sinfonia concertante sellolle ja orkesterille (op. 125)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.