Sello

Sello (< ital. cello) on jousisoitin, joka muistuttaa jossakin määrin viulua ja alttoviulua. Sello on kuitenkin paljon suurempi, ja toisin kuin alttoviulua, sitä soitetaan pystyasennossa. Soittaja perinteisesti istuu soittaessaan ja pitää selloa jalkojensa välissä. Selloa voidaan kuitenkin soittaa myös seisaallaan kuten kontrabassoa. Sello voidaan tukea lattiaan soittimen pohjassa olevan metallisen piikin eli stakkelin avulla. Sellisti liikuttaa joustaan vaakatasossa kieliä vasten.

Sello
Soitinryhmä jousisoittimet
Soittimen ääniala (standardiviritys)
Liittyvä musiikin tyylilaji Selloa käytetään lukuisissa eri musiikkityyleissä.
Samankaltaisia soittimia kontrabasso, alttoviulu, viulu
Nuori sellisti ja pianosäestys

Sellonuotit on yleensä kirjoitettu bassoavaimelle, mutta korkeimmille äänille käytetään myös tenori- ja diskanttiavainta. Sellossa on neljä kvintin välein viritettyä kieltä: C (matalin), G, d ja a. 5-kielisessä sellossa on muuten samanlainen viritys, mutta 5. kieli viritetään F1. Nelikielisen sellon vire vastaa alttoviulun viritystä, mutta se on oktaavin alempana.

Selloja alettiin rakentaa jo 1500-luvulla ja niitä käytettiin sekä orkesteri- että kamarimusiikissa bassosoittimena. Soolosoittimena sello alkoi yleistyä 1600-luvulla, mutta syrjäytti edeltäjänsä, viola da gamban, vasta 1700-luvun aikana. Useimmat tunnetut viulunrakentajat (muiden muassa italialaiset Amati, Stradivari ja Guarneri) ovat rakentaneet myös selloja.[1]

Selloa käytetään lähinnä länsimaisessa taidemusiikissa. Se on osa sinfoniaorkesteria ja jousikvartettia sekä usein mukana myös muissa kamarimusiikkiryhmissä. Sellolle on sävelletty lukuisia konserttoja ja sonaatteja. Populaarimusiikissa sello on harvinaisempi. Vaikka sello saattaa olla mukana joissakin kappaleissa tai levytyksissä, on harvinaista, että se kuuluisi yhtyeen peruskokoonpanoon. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi Apocalyptica, 2Cellos ja Piano guys. Apocalyptica on maailmanlaajuisesti menestynyt suomalainen sellistiryhmä, jonka musiikillista tyyliä on luonnehdittu muun muassa sinfoniseksi metalliksi.

Tunnettuja sellosävellyksiä

Katso myös

Lähteet

  1. Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 443. Helsinki: Otava, 1957.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.