Onat
Onat eli selknamit olivat Etelä-Amerikan eteläisimmässä kärjessä Tulimaan vuorilla ja tasangoilla asuneita intiaaneja. Vuonna 2001 Argentiinassa asui 696 onien jälkeläistä[1], joista 391 asui Tulimaassa[2]. Onan kieltä puhui vuonna 1991 enää kaksi henkilöä ja nykyisin se saattaa olla jo hävinnyt[3].
Onat Selknamit |
||||
---|---|---|---|---|
Väkiluku | 696 | |||
Merkittävät asuinalueet
|
||||
Kielet | ona, espanja | |||
Uskonnot | katolilaisuus |
Historia
Onista tiedetään vain vähän. Onien esi-isät tulivat Tulimaahan jäätä pitkin Patagoniasta noin 10 000 vuotta sitten. Mitään varmaa heidän tilanteestaan ajalta ennen eurooppalaisten tuloa 1800-luvun puolivälissä ei tiedetä. Onien määrä laski nopeasti eurooppalaisten tulon jälkeen. Kun heitä 1850-luvulla oli vielä 3 600, vuonna 1925 heitä oli enää 279 ja vuonna 1930 100. Onat menettivät maansa argentiinalaisille karjankasvattajille, joiden karja vei elintilan onien metsästämiltä eläimiltä. Tämä johti siihen, että onat alkoivat tappaa karjankasvattajien karjaa ja nämä puolestaan palkkasivat asejoukkoja tappamaan onia.[4] 1800-luvun loppupuolella onien alueelle tuli myös kullankaivajia. Kullankaivajat kuten esimerkiksi Julius Popper tappoivat monia intiaaneja. Vaikka oniksi itsensä luokittelevia henkilöitä asuu edelleen Argentiinassa, voidaan heidän katsoa jo kulttuurillisesti hävinneen[4].
Kulttuuri
Elinkeinot
Onat olivat metsästäjä-keräilijöitä, joiden tärkein riistaeläin oli guanaco. Guanacojen lisäksi he metsästivät muun muassa kettuja, kanalintuja ja kampamyyriä. Metsästys tapahtui jousella, jonka käyttöön onat olivat erikoistuneet. Jouset ja nuolenkärjet valmistettiin taidokkaasti.[5] Metsästyksen lisäksi onat keräilivät marjoja, kasveja ja sieniä. Heidän tiedetään myös harjoittaneen jossakin määrin kalastusta.[6]
Yhteiskunta ja asuminen
Onat olivat jakaantuneet 39 eri alueeseen, joita hallitsivat eri perheet tai ryhmät. Alueiden tarkkoja hallintasuhteita ei tiedetä. Ryhmiä johti suvun päämies, mutta ylempää heimojohtoa ei onilla ollut. Onat saattoivat mennä vapaasti naimisiin eri onaryhmien edustajien kanssa, mutta sukulaisten välinen avioituminen oli kielletty ja kieltoa vahdittiin tarkasti. Avioituneet parit ryhtyivät asumaan yleensä parin miespuolisen jäsenen ryhmässä.[4] Onat rakensivat puolikaaren muotoisia tuulensuojia, jotka peitettiin guanacon nahoilla. Vaatteina käytettiin samaten guanacon nahkoja.[5]
Uskonto
Onien uskonto ei ollut kovin pitkälle kehittynyt. Ylintä henkistä olentoa ei ollut eikä henkiä juuri esiintynyt muualla kuin onien maailmansyntytarinassa. Onat uskoivat kuitenkin esimerkiksi metsänhenkiin ja myyttisiin esi-isiin. He tunsivat myös Termaukel-nimisen hengen, joka aiheutti sairauksia. Onien šamaaneja kutsuttiin nimellä xon tai yohon. Šamaanit toimivat toisistaan riippumattomasti ja näiden välillä saattoi olla verisiäkin yhteenottoja keskinäisen kilpailun takia. Lähetyssaarnaajat käännyttivät onat kristinuskoon 1900-luvun alkupuolella.[4]
Kirjallisuutta
- Göran Burenhult: Nykyiset alkuperäiskansat – Ihmisen suku 5. Weldon Owen Pty Limited ja Bra Böcker AB, 1994. ISBN 951-0-18783-6.
Lähteet
- Población por pertenencia y/o descendencia en primera generación del pueblo ona. Ciudad de Buenos Aires y 24 partidos del Gran Buenos Aires. Años 2004-2005. indec.mecon.ar. Arkistoitu 14.1.2010. Viitattu 15.10.2010. (espanjaksi)
- Población por pertenencia y/o descendencia en primera generación del pueblo ona. Tierra del Fuego, Antártida e Islas del Atlántico Sur. Años 2004-2005. indec.mecon.ar. Arkistoitu 14.1.2010. Viitattu 15.10.2010. (espanjaksi)
- Ona - A language of Argentina Ethnologue. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
- George Weber: The Ona (Selk'nam) People andaman.org. Arkistoitu 28.7.2012. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
- Burenhult 1994, s. 195
- About the Ona Indian Culture in Tierra Del Fuego: Tour of Tierra Del Fuego. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Onat Wikimedia Commonsissa