Selim Töyrä

Selim Töyrän isä Mikko Juhonpoika Rauhala (myöh. Töyrä) oli lähtöisin Kittilästä. Hän oli taitava seppä, teki pyssyjä ja lukkoja. Mikko Rauhala siirtyi Muonioon, Ylimuonion kylään, mistä osti Töyrän eli Tapanin tilan, jota ryhtyi asumaan. Mikko Töyrän vaimo vuodesta 1855 oli Elsa Maria Kaarlentytär Mäki eli Örn, syntyisin Muoniosta. Tästä avioliitosta syntyi yksitoista lasta, joista Selim oli järjestyksessä yhdeksäs. Töyrän äidin kerrottiin olleen ”harras kristitty”, ja ainakin kaikesta Töyrän toiminnasta päätellen nimenomaan lestadiolaisuus vaikutti kaikkein voimakkaimmin häneen ja hänen taiteeseensakin.[1]

Selim Töyrän taiteellinen lahjakkuus huomattiin jo lapsena. Töyrän taiteilijan tie oli kuitenkin vaikea, kuten tuolloin oli tavallista maalaiskylistä lähteneille. Niissä taidetta ja taiteen tekemistä pidettiin jokseenkin omituisena. Töyrän isä toivoi pojastaan virka- tai työmiestä, olihan Selim Töyrä käynyt kansakoulun Hetassa, mikä tuohon aikaan oli harvinaista pitkien välimatkojen ja kiertokoulujen aikaan. Töyrää ei kuitenkaan erityisemmin ollut kiinnostunut ruumiillisesta työstä vaan piirtely ja veistely innostivat enemmän.[2] Selim Töyrä lähti myöhemmin kehittämään taitojaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin.

Töyrä oli mukana Suomen taiteilijoiden näyttelyssä Ateneumissa vuonna 1897[3] lestadiolaista saarnamiestä Juhani Raattamaata esittävällä taulullaan, joka onkin hänen varhaistuotantonsa tunnetuin teos. Maalaus herätti niin suurta huomiota, että se julkaistiin Nuori Suomi -joulualbumin liitekuvana.[2]

»Se on kuin jokin van Gogh! Mies seisoo siinä en face, kädet korkeine korostuneine rystysineen lappeellaan mahaa ja rintaa vasten toinen toisensa yläpuolella, taustana on goghmainen kukallinen tapetti»
(Pekka Rönkkö luonnehtii teosta kirjassaan Noitarummusta kirkkauden kruunuun' [1])

Tästä muotokuvasta levitettiin kopioita hyvin laajasti Pohjois-Suomessa, -Ruotsissa ja -Norjassa.

Töyrä muutti Ylimuoniosta Tornioon vuonna 1901. Kaupungin säätyläisväestö koetti auttaa Töyrää ostamalla hänen taulujaan. Hän avioitui Senia Eveliina Jaakontytär Saarelan (1880–1909) kanssa. Töyrä osti morsiamelleen ompelukoneen, joka tekona kuohutti hänen auttajiaan.[1] Töyrä ei taiteen teolla pystynyt elättämään itseään Torniossa[4], joten vuonna 1903 Töyrä muutti vaimoineen Yhdysvaltoihin.[5] On mahdollista, että muutto Amerikkaan oli luonnollinen jatke hänen elämänfilosofialleen ja ehkä uskonnollisille näkymyksilleen. Vuonna 1906 Amerikassa oli 68 lestadiolaista kirkkoa ja 8 000 jäsentä.[4]

Yhdysvalloissa Töyrän perheeseen syntyi neljä lasta. Vaimo palasi myöhemmin takaisin Suomeen, mutta Töyrä itse jäi siirtolaisena Yhdysvaltoihin etsimään parempia elämisen mahdollisuuksia. Amerikassa Töyrä omisti Chicagossa suuren kulissimaalaamon, mutta sen ylläpitäminen ei tyydyttänyt hänen taiteellista kunnianhimoaan. Niinpä hän myi sen ja muutti Los Angelesiin, jossa toimi pääsiallisesti muotokuvamaalarina. Asiakkainaan hänellä oli muun muassa useita tunnettuja filmitähtiä. Töyrä saavutti kuuluisuutta taidemaalarina ja hänet nimitettiin muun muassa Los Angelesin yliopiston taideprofessoriksi.

Töyrän uskonnollinen luonne tuli selvästi esille hänen vanhuudenpäivillään, jolloin hän oli kirjeitse yhteydessä kotikylänsä vanhojen ystävien kanssa. Fredrik ”Fetti” Muotka (1890–1960) on päätellyt, että Töyrä oli ”erikoinen kristillinen persoonallisuus, jonka uskonnollis-filosofisia mietelmiä on ns. tavallisen kristityn vaikea seurata”.[4]

Blessing – Antakaa lasten tulla minun tyköni, Muonion kirkossa

Selim Töyrä maalasi Amerikassa alttaritaulun kotikylänsä rukoushuoneelle. Ylimuonion rauhanyhdistys (myöh. Ylimuonion Rauhan Sana) lahjoitti taulumateriaalit alttaritaulua varten ennen sotia Töyrälle ja sai vastineeksi vuonna 1937 maalatun taulun, joka saapui rullalle käärittynä ja purkuohjeiden kera Ylimuonioon 1940- ja 1950-luvun taitteessa. Töyrä kirjoitti, että aihe oli syntynyt hänen unestaan. Taulussa Jeesus on Jordanin rannalla.[6] Muoniossa on myös toinen Töyrän maalaama alttaritaulu ”Blessing – Antakaa lasten tulla minun tyköni”. Los Angelesin suomalainen seurakunta lahjoitti taulun Muonion rukoushuoneyhdistykselle ja nykyisin se on sijoitettu Muonion kirkkoon. Rönkkö arvelee kirjassaan, että Töyrä saattaa ottaa kantaa 1800-luvun loppupuolen lestadiolaiskiistoihin teoksellaan, millä Töyrä tuntuu asettuneen Ies-Pietin lapsikasteajatuksen kannalle. Ies-Pieti oli kerran huomauttaunut: ”Jeesus käskee kastamaan kaikki ihmiset – hän ei tee poikkeusta lapsiin nähden”. Rönkkö näkee, että varsinkin tämän teoksen tyyli muistuttaa huomattavasti eräitä 1800-luvun alkupuoliskolla maalattuja suomalaisia alttaritauluja ja muita uskonnollisia kuvia. Taulussa on esitetty Jeesuksen kaksinainen luonne, niin ihmisenä kuin Jumalan poikana, kahtiajakautuneena hahmona. Kuvassa on lisäksi lapsia, opetuslapsia ja epäileviä, ehkä fariseuksia. Kerrotaan, että Selim Töyrä olisi ikuistanut myös oman äitinsä tähän maalaukseen. Rönkön mielestä molemmat Muonion maalaukset ovat todistuksia lähinnä lestadiolaisuuden kaltaisista näkemyksistä kirkastumisesta, Jeesuksen nimeen saarnattavasta uskosta ja vahvasta pelastususkosta syntien anteeksisaamisineen.[7] Töyrältä ostettiin alttaritauluja lukuisiin Amerikan kirkkoihin.[4]

Suomessa on säilynyt hyvin vähän Selim Töyrän teoksia. Hänen ennen Amerikkaan lähtöään jälkeensä jättämät teokset tuhoutuivat suurimmaksi osaksi sotien aikana. Monikaan ei osannut antaa näille töille arvoa, vaikka niillä olisi ollut ainakin paikallishistoriallista merkitystä.

Muonion kunta omistaa nykyisin muutamia Selim Töyrän tauluja. Kunnanvaltuuston istuntosalissa on ollut muun muassa taulu, jonka nimi on ”Ies Pietin Antti”. Se esittää kuuluisaa lestadiolaista saarnamiestä Pietari Antinpoika Wasaraa (1815–1896) peskissään.

Selim Töyrä kuoli Los Angelesissa vuonna 1958 83 vuoden iässä.

• Arrela, Veli: Villin Lännen ja Lapin maalari Selim Alfred Töyrä. Kaltio, 1987, nro 4, s. 154–155.

• Rönkkö, Pekka: Noitarummusta kirkkauden kruunuun. Pohjonen, 1985.

• S. Toyra, Fitzgerald Ranch in Sunland/Tujunga, 1933.(kuva maalauksesta)