Selim II

Saatuaan valtaistuimen palatsin juonittelujen ja veljesriidan jälkeen, hänestä tuli ensimmäinen sulttaani joka vältti hallinnollisia ja sotilaallisia asioita.[1] Selim jätti mieluummin hallitsemisen ministereilleen ja pitäytyi harrastuksissaan, joihin lukeutuivat metsästäminen, ratsastaminen ja viinijuhlat haaremissa. Hänen turkkilaiset aikalaisensa kutsuivat häntä lisänimellä Sarı (Sarı = "vaalea, keltainen"), ja länsimaisessa historiankirjoituksessa hänestä on käytetty lisänimeä Juoppo. Valtion asioita hoiti Mehmed pašša Sokolović, jota pidetään käytännössä Selimin sijaishallitsijana.

Kaksi vuotta Selimin valtaistuimelle nousun jälkeen hänen onnistui saada aikaan sopimus Konstantinopolissa (17. helmikuuta 1568) keisari Maksimilian II:n kanssa. Sopimuksessa keisari suostui maksamaan sulttaanille vuosittaisen 30 000 dukaatin "lahjan" ja ennen kaikkea Maksimilian antoi Osmanien valtakunnalle vallan Moldaviassa ja Valakiassa.

Pääartikkeli: Astrahanin sotaretki

Selimin aikana Osmanien valtakunta kohtasi sodassa ensimmäistä kertaa tulevan kiistakumppaninsa Venäjän, joka oli turkkilaisille merkinnyt aiemmin vain kauppakumppania. 1550-luvulla Venäjän laajeni pohjois-Kaukasiaan, jota Osmanien valtakunta ja sen vasalli ja liittolainen Krimin kaanikunta pitivät etupiireihinsä kuuluvana. Krimin kaanikunta oli sotinut Venäjää vastaan jo pitkään, mutta osmanien ensimmäiset sotatoimet alkoivat keväällä 1569, jolloin turkkilaisten ja Krimin tataarien muodostama sotaretkikunta marssi Don- ja Volga-jokien väliselle alueelle. Sotaretkeen sisältyi olennaisesti suunnitelma joet yhdistävän kanavan kaivamiseksi, jonka valmistuttua entinen Astrahanin kaanikunta voitaisiin vallata venäläisiltä. Jokien alajuoksujen hallinta ja niiden välisen kanavan valmistuminen olisi merkinnyt koko niiden eteläpuolisen Kaukasian hallintaa sekä suoraa vesikulkureittiä Mustanmeren ja Kaspianmeren välille. Sotaretkeä ja kanavan kaivamistöitä vaikeuttivat puutteellinen huolto ja aromaastosta johtuvat vaikeat elinolosuhteet sekä tataarien ja turkkilaisten välillä ollut epäluottamus enemmän kuin venäläisten vastatoimet. Syksyn lähestyessä osmani- ja tataariarmeijoille annettiin vetäytymiskäsky ja ne poistuivat Astrahanista marssien suuren ja kuivan aroalueen halki. Turkkilaisten ja tataarien keskinäiset välit heikkenivät kärsivät ja osmaniarmeija koki suurimmat tappionsa nälästä ja vesipulasta johtuen paluumarssin aikana. Ensimmäinen Venäjän ja Osmanien valtakunnan yhteenotto päättyi jälkimmäisen sotilaalliseen tappioon, vaikka seuranneissa neuvotteluissa osmanit saivat ajettua läpi osan sodalle asettamistaan tavoitteista.[2][3]

Selimin valloitusretket Jemeniin ja Hejaziin onnistuivat paremmin ja Kyproksen valloitus 1571 oli hänen suurimpia saavutuksiaan. Kyproksen valloitus kuitenkin johti laivastotappioon Italian ja Espanjan laivastoja vastaan Lepanton taistelussa samana vuonna.[1]

Imperiumin murskatut laivastot rakennettiin uudelleen nopeasti, noin kuudessa kuukaudessa ja Osmanit saivat pian Välimeren takaisin haltuunsa. Elokuussa 1574, kuukausia ennen Selimin kuolemaa, Osmanit valloittivat Tunisian Espanjalta, joka oli valloittanut sen 1572.

• Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki. Gloucestershire: Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Selim II Wikimedia Commonsissa