Seleukidit
Seleukidien hallitsijasuku oli Aleksanteri Suuren sotapäällikön Seleukos I:n perustama hallitsijasuku, joka hallitsi Persiaa vuodesta 312 eaa. aina siihen asti kun parthialaiset valtasivat Persian noin vuonna 164 eaa. Sen jälkeen seleukidien valta heikkeni ja lopuksi he hallitsivat vain pientä osaa Syyriasta. Parhaimpina aikoinaan seleukidit hallitsivat Anatoliaa, Syyriaa, Palestiinaa, Mesopotamiaa ja Persiaa.
| Seleukidien valtakunta |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Hallitsija | Seleukidien kuningas |
| Pääkaupunki |
Seleukeia (305 eaa. – 240 eaa.) Antiokia (240 eaa. – 64 eaa.) |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä |
3 000 000 km² (301 eaa) 2 600 000 km² (240 eaa) 800 000 km² (175 eaa) 100 000 km² (100 eaa) km² |
| Uskonnot | Antiikin kreikkalainen uskonto, zarathustralaisuus |
| Kielet | syyrian kieli, kreikan kieli |
| Edeltäjä(t) | Makedonian valtakunta |
| Seuraaja(t) | Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta, Rooman valtakunta, Parthia |
Historia
Aleksanteri Suuri valtasi Persian lyhyessä ajassa, mutta kuoli nuorena jättäen valtakuntansa ilman täysi-ikäistä perillistä. Niin sanotut diadokit jakoivat Aleksanterin valtakunnan keskenään. Aluksi hallitsijaksi valittiin Perdikkas, joka kuitenkin salamurhattiin ensimmäisen diadokkisodan aikana. Seleukos toimi sodan aikana Perdikkaan alaisena, mutta petti hänet ja oli yksi hänen murhaajistaan. Vuonna 320 eaa. diadokit jakoivat Perdikkaan hallitsemat alueet keskenään ja Seleukos sai hallittavakseen Babylonian.
Seleukos alkoi tämän jälkeen laajentaa valtakuntaansa. Vuoteen 302 eaa. mennessä hän sai valtansa alle Baktrian ja itäiset maakunnat. Hän valtasi Meedian Antigonoksen sinne asettamalta satraapilta ja kukisti vastarinnan muissakin provinsseissa. Seleukos perusti myös uudelleen useita kaupunkeja, muun muassa Ekbatanan. Noin vuoden 305 eaa. paikkeilla Seleukos ylitti Induksen ja solmi Chandragupta Mauryan (kreikkalaisille Sandrokottos) kanssa sopimuksen, että tämä saisi Induslaakson maat 500 sotaelefanttia vastaan. Tämän jälkeen Seleukos suuntasi katseensa länteen.[1]
Vuonna 301 eaa. käydyn Ipsoksen taistelun jälkeen Seleukos valtasi Antigonokselle kuuluneet alueet Vähässä-Aasiassa ja Syyriassa. Seleukos perusti myös uuden pääkaupungin, Antiokian, jonka hän nimesi isänsä mukaan. Hän perusti myös Seleukeian kaupungin Tigriksen varrelle. Seleukoksen valtakunta oli laajimmillaan sen jälkeen kun hän kukisti Lysimakhoksen vuonna 281 eaa. Korupedionin taistelussa. Valtakuntaan liitettiin Vähän-Aasian länsiosat. Seleukos yritti myös vallata itselleen Lysimakhoksen Euroopassa olleet alueet, mutta Ptolemaios Keraunos murhasi hänet ennen kuin hän pääsi Eurooppaan asti.
Ennen kuolemaansa Seleukos oli nimittänyt poikansa Antiokhoksen itäisten maakuntien hallitsijaksi. Antiokhoksen äiti oli persialainen ja luultavasti hänen ansiostaan itäiset maakunnat saatiin vankasti seleukidien hallintaan. Idässä Antiokhos perusti muun muassa uuden Antiokian kaupungin ja rakennutti uudelleen kaksi Aleksandriaa. Seleukoksen ja Antiokhoksen aikana perustettiin myös useita kreikkalaisia kolonioita Persian alueelle. Kreikkalaiset ja makedonialaiset saivat kuninkaalta maa-alueita sotapalvelusta vastaan.[2]
Seleukidien hallitsijasuvun kuninkaat
- Seleukos I Nikator (312 eaa. ja 305–281 eaa.)
- Antiokhos I Soter (hallitsijakumppani vuodesta 291 eaa., hallitsi 281–261 eaa.)
- Antiokhos II Theos (261–246 eaa.)
- Seleukos II Kallinikos (246–225 eaa.)
- Antiokhos Hieraks, kapinoi veljeään Seleukos II:ta vastaan.
- Seleukos III Keraunos (225–223 eaa.)
- Antiokhos III Suuri (223–187 eaa.)
- Seleukos IV Filopator (187–175 eaa.)
- Antiokhos IV Epifanes (175–164 eaa.)
- Antiokhos V Eupator (164–162 eaa.)
- Demetrios I Soter (161–150 eaa.)
- Aleksanteri Balas (154–145 eaa.)
- Demetrios II Nikator (ensimmäinen kerta, 145–138 eaa.)
- Antiokhos VI Dionysos (tai Epifanes) (145–140 eaa.?)
- Diodotos Tryfon (140?–138 eaa.)
- Antiokhos VII Sidetes (tai Euergetes) ( 138–129 eaa.)
- Demetrios II Nikator (toiseen kertaan 129–126 eaa.)
- Aleksanteri II Zabinas (129–123 eaa.)
- Kleopatra Thea (126–123 eaa.)
- Seleukos V Filometor (126/125 eaa.)
- Antiokhos VIII Grypos (125–96 eaa.)
- Antiokhos IX Kyzikenos (114–96 eaa.)
- Seleukos VI Epifanes Nikator (96–95 eaa.)
- Antiokhos X Eusebes Filopator (95–92 eaa. tai 83 eaa.)
- Demetrios III Eukairos (tai Filopator) (95–87 eaa.)
- Antiokhos XI Epifanes Filadelfos (95–92 eaa.)
- Filippos I Filadelfos (95–84/83 eaa.)
- Antiokhos XII Dionysos (87–84 eaa.)
- (Tigranes I) (83–69 eaa.)
- Antiokhos XIII Asiatikos (69–64 eaa.)
- Filippos II Filoromaios (65–63 eaa.)
- Seleukos VII Kybiosaktes (tai Filometor) (70-luku eaa.–60-luku eaa.?)
Lähteet
- Richard N. Frye: The Heritage of Persia. Mazda Publishers, 1993. ISBN 1-56859-008-3.
Viitteet
- Frye 1993 s. 150
- Frye 1993 ss, 151–152
Aiheesta muualla
- The Seleucid Empire (Syria) - Livius.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Seleukidempire.org - An Online Sourcebook for the History, Numismatics, Epigraphy, Art and Archaeology of the Seleukid Empire (englanniksi)
- Seleukid Empire (Arkistoitu – Internet Archive) - Seleukidien sukupuu (englanniksi)