Seleniitti

Seleniitti (SeO32-) on anioni, joka muodostuu seleenihapokkeen protolysoituessa. Myös seleenihapokkeen suolat sisältävät seleniitti-anionin ja niitä kutsutaan seleniiteiksi. Seleniitit toimivat seleenin lähteinä esimerkiksi kasveille.

Seleniitti-ionin rakenne
Seleniittianionin kalottimalli

Rakenne

Seleniitti-ioni on muodoltaan pyramidimainen ja seleeniatomi on pyramidin huippu. Seleenin ja happiatomien väliset etäisyydet ovat 1,72 Å. Seleniittianionin rakenteessa seleeniatomilla on vapaa elektronipari, joka toimii kiinteissä seleniiteissä "näkymättömän" ligandin tavoin, mikä vaikuttaa niiden kiderakenteeseen.[1][2]

Ominaisuudet

Seleniitti-ioni muistuttaa ominaisuuksiltaan isomorfista sulfiitti-ionia, mutta on voimakkaampi hapetin. Happamissa olosuhteissa seleniitti-ioni esiintyy vetyseleniitti-ioneina (HSeO3-), ja tällaisia liuoksia kuumennettaessa muodostuu diseleniitti-ioneja (Se2O52-). Vetyseleniiteistä ainoastaan skandiumvetyseleniitin rakenne tunnetaan hyvin.[1][3][4]

Valmistus

Seleniittejä voidaan valmistaa neutraloimalla seleenihapoketta metallioksideilla tai -hydroksideilla. Useita seleniittejä saadaan myös kuumentamalla seleenidioksidia metallioksidin kanssa.[1][3][4][5]

Na2O + Se2 → Na2SeO3

Seleniittejä käytetään muun muassa lannoitteissa ja natrium-, sinkki-, ja bariumseleniittejä lasinvalmistuksessa.[4]

Lähteet

  1. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 583. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2010). (englanniksi)
  2. Francesco A. Devillanova: Handbook of chalcogen chemistry, s. 354. RSCPublishing, 2007. ISBN 978-0-85404-366-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2010). (englanniksi)
  3. J. E. Hoffmann & M. G. King : Selenium and Selenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] Viitattu 27.12.2010
  4. Bernd E. Langner: Selenium and Selenium Compounds Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] Viitattu 27.12.2010
  5. N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 778. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1992. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.