Selånger SK Bandy

Nousukauden 1969-70 sijoitus sarjassa oli seitsemäs. Sama sijoitus toistui seuraavina kolmena kautena. Tähän aikaan Sundsvallin jääpalloilu sai tunnustusta, kun keväällä 1970 paikkakunnalla järjestettiin ensimmäinen jääpallomaaottelu Ruotsin ja Suomen B-maajoukkueiden kesken. Ottelussa pelasi neljä Selånger SK:n pelaajaa Ruotsin paidassa. Tilanne Selånger SK:n osalta parani kauden 1976 alkaessa merkittävästi, kun seura sai kotikentälleen Gärdeen tekojään.[2] Näihin aikoihin seura voitti myös valtakunnallisen jääpallon seuratoiminnan hyvyyttä arvioineen rahapalkinnon. Kaikki nämä tekijät osoittivat, että Selånger SK:n toimijat olivat luoneet pohjan jääpallon huippumenestykselle.

Ensimmäisen kerran Selånger SK pääsi loppupeleihin keväällä 1978. Näihin aikoihin kolmesta Selånger-pelaajasta Keith Sahlin, Stefan Nykvist ja Östen Sundin tuli ensimmäiset Ruotsin A-maajoukkuepelaajat. Myöhemmin menestynein oli Owe Hemström, joka saavutti MM-hopeaa vuoden 1979 MM-kisoissa. Kaksi seuraavaa kautta eli 1979 ja 1980 päättyivät ennen aikaiseen putoamiseen loppupeleissä, mutta kaudella 1980-81 Selänger SK pääsi vihdoin loppuotteluun, jossa tuli kuitenkin 4-3 - tappio IF Bolticille.[3] Näihin aikoihin joukkueen maalivahdista Tomas Franssonista tuli maajoukkuemaalivahti, joka oli mukana ensimmäisen MM:n Neuvostoliiton Habarovskissa keväällä 1981 voittaneessa Ruotsin maajoukkueessa.

Seuraavasta kaudesta 1981-82 käynnistyneessä uudelleennimetyssä jääpallon pääsarjassa, Allsvenskanissa Selänger SK oli loppupeleissä, mutta loppuottelupaikkaa seura ei saavuttanut. Kaudella 1984-85 seuran hyökkääjä Ingemar Aava jakoi Allsvenskanin runkosarjan maalikuninkuuden 39 maalilla. Seuraavalla kaudella Aava pelasi useita A-maaotteluita Ruotsin joukkueessa. Vaikka seura ei saavuttanut 1980-luvulla enää loppuottelupaikkaa, seura menestyi vuonna 1988 jääpallon maailmancupissa Ljusdalissa, jossa seura pääsi loppuotteluun Vetlanda BK:ta vastaan, mutta koki 3-1 - tappion. 1990-luvun alussa maajoukkueeseen nousseita Selånger-pelaajia olivat Patrick "Putte" Johansson, Leif "Lenne" Lundberg ja Östen Sundin. Heistä "Putte" Johansson oli voittamassa MM:ää vuoden 1993 kisoissa Norjassa. Näihin aikoihin suomalainen Leo Segerman toimi kauden seuran valmentajana.

Siirryttäessä 1990-luvulle Selånger SK jakautui lajikohtaisiin seuroihin. Jääpallo otti nimekseen Selånger Sundsvall Bandyklubb (BK). Seura menetti kaudella 1993-94 useita kokeneita pelaajia joko heidän lopettaessaan tai vaihtaessaan seuraa. Kaudella 1994-95 Selånger sitten putosikin 26 kauden jälkeen jääpallon pääsarjasta. Sen jälkeinen 1990-luku olikin epävakaata aikaa urheilullisesti ja taloudellisesti seurassa. Seuran junioritoiminta mm. irrottautui pääseurasta. Kaudella 1998-99 seura teki merkittäviä pelaajahankintoja mm. suomalainen Arto Loukkola siirtyi Brobergistä Selångeriin. Ne eivät kuitenkaan auttaneet seuraa nousemaan pääsarjaan Allsvenskaniin. Pääseura Selånger Sundsvall BK ajautui lopulta vuonna 2000 konkurssiin.

Uudeksi seuraksi tuli junioriseura Selånger SK Bandy. Seura pelasi 2000-luvulla toiseksi korkeinta sarjatasoa ja onnistui kaudella 2004-05 päästä silloisen pääsarjan Allsvenskanin karsintoihin. Kaudella 2007 seura oli jälleen lähes konkurssissa. Kaudella 2009-10 oli kuitenkin pakotettu vapaaehtoisesti putoamaan neljännelle sarjatasolle eli 2. Divisioonaan. Tämä tapahtui kuitenkin vain muutamaa päivää ennen sarjakauden alkua.[4], [5] Seuran urheilullinen taso parani sen jälkeen niin, että Selånger karsi kauden 2012-13 päätteeksi Allsvenskaniin nousematta. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Finspångs AIK luopui Allsvenskan-paikastaan, ja se tarjottiin Selångerille.[6] Vierailusta Allsvenskaniin tuli kuitenkin kertaluonteinen eli seurasi putoaminen kauden päätteeksi.