Sekularismi

Sekularismi tarkoittaa irrottautumista uskonnosta.[1] Valtiollinen sekularismi tarkoittaa valtion tunnustuksettomuutta. Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[2] Valtio ja uskonto on erotettu toisistaan ainakin virallisesti Yhdysvalloissa ja lisäksi Ranskassa.[3]

Osa artikkelisarjaa
Sekularismi
Osa artikkelisarjaa
Ateismi
Democrazia Atea -järjestön Carla Corsetti puhuu Italian yhdistymisen 140-vuotisjuhlapäivänä järjestetyssä Vatikaania arvostelevassa mielenosoituksessa.

Historiaa

Sekularistien mielestä tieteen edistyminen on tehnyt jumalia koskevat oletukset tarpeettomiksi.[4] Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi[5]. Vapaa-ajattelua ovat edustaneet yleensä ateistit[1] ja sekulaarin humanismin edustajat.[6] Vapaa-ajattelun aatteelliset juuret juontuvat Antiikin Kreikan humanismiin. Uudella ajalla renessanssin ja luonnontieteiden nousu edistivät Euroopassa uskonnosta vapaata ajattelua. Myöhemmin vapaa-ajattelua kehittivät valistusajattelijat.[6]

Vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.[7] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.[8][6] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen ja ihmiskunnan vapauttamiseen uskonnollisista ennakkoluuloista[8]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot[8]. Tärkein toimintamuoto on ollut yhteiset kongressit[7]. Kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät totuuteen tieteen, hyvyyteen etiikan, kauneuteen taiteen ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen uudistustyön avulla. Vapaa-ajattelijain mielestä näiden päämäärien toteuttaminen edellyttää kirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.[6] Yksi liikkeen suurimmista saavutuksista oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[7]

Lähteet
  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Arkistoitu 9.7.2009. Viitattu 29.6.2009.
  3. Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.
  4. Markham, Ian: A World Religions Reader. 2nd edition. New York: Blackwell, 2000. ISBN 978-0-415-24749-8. (englanniksi)
  5. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  6. Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  7. Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura.
  8. Nurmi, Suvielise: Katsomukset kohtaavat, s. 210. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3896-7.

    Kirjallisuutta
    • Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.