Sejong Suuri
Sejong Suuri (1397–1450) oli Koreaa hallinneen Joseon-dynastian kuningas vuosina 1418–1450. Hänen valtakautensa tunnetaan etenkin Korean kulttuurillisista saavutuksista. Sejongia pidetään Koreassa yleisesti esimerkiksi korean kielen kirjoitusjärjestelmä hangulin kehittäjänä.
| Sejong Suuri 세종대왕 | |
|---|---|
 Sejongin patsas Gwanghwamunin aukiolla Soulissa. | |
| Joseon-dynastian kuningas | |
| Valtakausi | 19. syyskuuta 1418 – 8. huhtikuuta 1450 |
| Edeltäjä | Taejong |
| Seuraaja | Munjong |
| Syntynyt |
15. toukokuuta 1397 Hanseong, Joseon |
| Kuollut |
8. huhtikuuta 1450 (52 vuotta) Hanseong, Joseon |
| Puoliso | Soheon |
| Lapset |
Munjong Sejo |
| Suku | Yi |
| Isä | Taejong |
| Äiti | Wongyeong |
| Uskonto | uuskungfutselaisuus |
Elämäkerta
Sejong syntyi vuonna 1397[1] ja nousi Korean Joseon-dynastian hallitsijaksi vuonna 1418[2][3]. Sejong oli hänen saamansa hallitsijanimi. Koreaa olivat pitkään vaivanneet japanilaiset merirosvot, joiden uhka oli vähentynyt muttei kadonnut Goryeo-dynastian loppupuolella. Merirosvot jatkoivat hyökkäysten tekemistä etenkin Tsushiman saarelta käsin, josta he ryöstelivät Korean rannikkoalueita. Vuonna 1419 Sejong lähetti heitä vastaan rankaisuretkikunnan Yi Jongmun johdolla. Korealaisten 227 alusta tuhosivat 129 japanilaisalusta ja he pakottivat saaren japanilaisen hallitsijan antautumaan. Myöhemmin japanilaisten ryöstöretkien ehkäisemiseksi heille avattiin vuonna 1426 kolme satamaa kaupankäyntiä varten. Vuonna 1433 tehtiin puolestaan sotaretki pohjoisen Jalujoen alueella eläneitä džurtšeneja vastaan, joita korealaiset kutsuivat nimellä Yain. Pitkään džurtšenien vallassa ollut alue liitettiin Koreaan ja Jalujoen varrelle perustettiin neljä korealaista tukikohtaa. Vuonna 1437 toinen korealaisten hyökkäys ajoi džurtšenit myös Tumenjoen pohjoispuolelle. Maan koillisosiin perustettiin samaan tapaan korealaisia tukikohtia, kuten esimerkiksi Hoeryong.[2]
Erityisesti kulttuuri pääsi kehittymään Sejongin valtakauden rauhallisten olojen ansiosta. Sejongia pidetään perinteisesti korean kielen kirjoitusjärjestelmä hangulin kehittäjänä. Järjestelmä julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1446 ilmestyneessä teoksessa Hunmin Jeongeum eli "Oikeiden äänteiden opettaminen kansalle". Sejongin tai hänen neuvonantajiensa kehittämä kirjoitusjärjestelmä yhdisteli parhaita puolia eri kirjoitusjärjestelmistä, kuten kiinalaisesta kirjoitusgrafiikasta, seemiläisten aakkostojen periaatteista, intialaisesta fonetiikasta ja erityisen merkittävästi Kiinan Yuan-dynastian aikakaudella Koreassa käytetystä tiibetiläisperäisestä hP’agspa-kirjoituksesta.[3]
Sejong pyrki myös parantamaan yhteiskuntaluokkien oloja. Korean kastittomien tapaiselle cheonmin-luokalle jaettiin vuonna 1423 maata viljeltäväksi ja heidät pyrittiin näin sulauttamaan valtaväestöön. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu, vaan monet jatkoivat muiden väestöryhmien karttamien ammattien harjoittamista toimien esimerkiksi nylkyreinä ja nahkureina. Tämä väestönryhmä tunnettiin sittemmin nimellä baekjeongit.[2] Joidenkin muiden varhaisten Joseon-dynastian hallitsijoiden tapaan pyrki vähentämään buddhalaisuuden vaikutusvaltaa kungfutselaisuuden hyväksi. Esimerkiksi buddhalaisten temppelien ja munkkien määrää rajoitettiin. Sejong oli kuitenkin itse buddhalainen ja hän pyrki tasapainottamaan hallinnon uuskungfutselaisuutta mahdollistamalla uskonvapauden valtion hallinnon ulkopuolella.[1]
Sejongin kuoltua vuonna 1450 valtaan nousi hänen vanhin poikansa Munjong.[2]
Lähteet
- Sejong Encyclopædia Britannica. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
- Kim Jinwung: A history of Korea : from “Land of the Morning Calm” to states in conflict, s. 190, 209-210. Indiana University Press, 2012. ISBN 978-0-253-00078-1. (englanniksi)
- Ilmari Vesterinen, Juha Janhunen ja Tauno-Olavi Huotari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 56-57, 112. Gaudeamus Helsinki University Press, 2000. ISBN 978-951-662-797-0.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sejong Suuri Wikimedia Commonsissa