Seismometri

Seismometri eli maanjäristysanturi on maanliikkeen mittaukseen käytettävä laite, jota käytetään erityisesti maanjäristysten ja ydinkokeiden havainnointiin.

Nimitykset

Seismometri tulee kreikan sanoista σεισμός, seismós (tärinä) ja μέτρον, métron (mitata), ja sanan loi David Milne-Home vuonna 1841 kuvaamaan skotlantilaisen fyysikon James David Forbesin keksimää mittalaitetta.

Seismografi tulee kreikan sanoista seismós ja γράφω, gráphō (piirtää). Sitä käytetään usein seismometrin synonyyminä, mutta nimitys soveltuu paremmin vanhoille laitteille, jotka piirtävät maanliikkeen graafiseen muotoon mittauksen yhteydessä.

Seismometria on seismometrien suunnitteluun liittyvä seismologian osa-alue.

Seismisen ilmiön rekisteröintiä kutsutaan seismogrammiksi.

Seismometrin toiminta

CMG-40T -seismometri.

Seismometrit ovat nopeusmittareita tai kiihtyvyysmittareita. Niiden sisällä on yleensä jouseen kiinnitetty heiluva paino, jonka liikettä mitataan sähköisesti.

Nykyaikainen digitaalinen seismometri koostuu anturista, vahvistimesta ja digitoijasta. Seismisen aineiston ajoitus on tarkkaa, ja seismometrin aikatieto saadaan yleensä GPS-järjestelmältä.[1]

Maanjäristyksen yhteydessä tapahtuva maanliike voi tapahtua kolmiulotteisesti, joten kaikkia kolmea heilumissuuntaa eli järistysvektorin kolmen koordinaattiakselin suuntaista osatekijää pyritään mittaamaan yhtäaikaisesti. Laitteen tulee kyetä mittaamaan maanliikkeitä nanometriluokasta mikrometriluokkaan ja tarvittaessa vieläkin pienempiä ja suurempia heilahduksia, joten sen tulee olla erittäin herkkä.

Nykyaikaiset seismometrit ovat laajakaistaisia, eli ne kykenevät mittaamaan useita taajuusalueita kerralla. Varhaisissa seismografijärjestelmissä käytettiin eri taajuusalueille eri instrumentteja[2].

Matkapuhelimet seismometreinä

Nykyaikaiset matkapuhelimet sisältävät kiihtyvyysanturin, jota voi käyttää maanjäristysten mittaamisessa. Puhelinten kiihtyvyysanturit eivät ole kovin herkkiä, ja ne toimivat tällä hetkellä käytännöllisesti vain yli magnitudin 5 maanjäristyksissä.

Kalifornian yliopisto on kehittänyt Android-puhelimille ohjelman nimeltä MyShake, jolla pyritään laajentamaan maailman seismografiverkkoa[3]. Järjestelmän avulla tavallinen kansalainenkin voi kerätä puhelimellaan maanjäristyshavaintoja ja saada reaaliaikaisia varoituksia lähialueilla tapahtuneista järistyksistä.

Lähteet

Wielandt, E.: ”Seismic Sensors and their Calibration”, New Manual of Seismological Observatory Practice 2 (NMSOP-2). GFZ German Research Centre for Geosciences, Potsdam: IASPEI, 2012. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Peterson, Jon, ja Hutt, C.R.: World-Wide Standardized Seismograph Network — A data users guide. U.S. Geological Survey Open-File Report, 2014, nro 2014–1218. doi:10.3133/ofr20141218. (englanniksi)
Kong, Qingkai ym.: MyShake: A smartphone seismic network for earthquake early warning and beyond. Science Advances, 12.2.2016, 2. vsk, nro 2. doi:10.1126/sciadv.1501055. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Wielandt, E.: ”Seismic Sensors and their Calibration”, New Manual of Seismological Observatory Practice 2 (NMSOP-2). GFZ German Research Centre for Geosciences, Potsdam: IASPEI, 2012. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[2] Peterson, Jon, ja Hutt, C.R.: World-Wide Standardized Seismograph Network — A data users guide. U.S. Geological Survey Open-File Report, 2014, nro 2014–1218. doi:10.3133/ofr20141218. (englanniksi)

[3] Kong, Qingkai ym.: MyShake: A smartphone seismic network for earthquake early warning and beyond. Science Advances, 12.2.2016, 2. vsk, nro 2. doi:10.1126/sciadv.1501055. (englanniksi)