Seinäjoen kulttuuri

Nykyisin kaupunki tunnetaan kevyen musiikin festivaaleistaan, kuten perinteisistä Tangomarkkinoista ja Provinssista, sekä uudemmista Vauhtiajoista ja Solar Sound -festivaalista. Rytmimusiikki on yksi Seinäjoen kaupungin kulttuuristrategian tärkeimmistä teemoista, ja alan tärkeänä tapahtumapaikkana on Rytmikorjaamo ja keskeisenä toteuttajana on valtakunnalliseen Taikalamppu-verkostoon kuuluva lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimo.

Kaupungissa toimii myös pieni Seinäjoen kaupunginorkesteri. Sen pääsalina on Seinäjoki-sali, joka toimii monien muidenkin kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Etelä-Pohjanmaan musiikkiopisto ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sivupiste huolehtivat kaupungin musiikkikoulutuksesta. Taideyliopisto tutkii Seinäjoella muun muassa kulttuuriperintökeskustelua alueen musiikkitapahtumien yhteydessä[6].

Seinäjoelta kotoisin olevia kevyen musiikin ammattilaisia ovat Esko ”Suikki” Jääskä, Paula Koivuniemi, Ippe Kätkä, Lasse Lintala, Jouko Mäki-Lohiluoma, Sara Nunes, Sami Osala ja Kimmo Perämäki, ja taidemusiikin nimiä viulisti Kaija Saarikettu, pianisti Anna-Mari Peltonen, sellisti Samuli Peltonen, kapellimestari ja musiikkiopiston rehtori Antti Vainio ja oopperalaulaja Tiina-Maija Koskela. Menneistä ja nykyisistä yhtyeistä Seinäjoella ovat vaikuttaneet euroviisuedustaja Softengine, metallimusiikkia soittavat Celesty ja Nicole sekä rockyhtyeet Super-Suikkis, Bestsellers Orchestra, Kuolleet Intiaanit, Oranssi Pazuzu ja Too Sophisticated.

Seinäjoki on vilkas kuvataidekaupunki, jossa toimii lasten ja nuorten taidekoulu Oiva ja vuodesta 2014 järjestetty Bothnia Biennale. Seinäjoen taidehalli sai vuonna 2020 uudet tilat Itikanmäelle kunnostetusta Kalevan navetasta, josta tuli muidenkin alojen yhteinen kulttuurikeskus.[4][7].

Kaupungissa varttuneita tai vaikuttaneita kuvataiteilijoita ovat taidemaalarit Oiva Polari ja hänen tyttärensä Tarja Polari, mediataiteilija Marikki Hakola, luontovalokuvaajat Hannu Hautala ja Jorma Luhta sekä keraamikko Päivi Rintaniemi.

Kirjallisuuden alalla Seinäjoella vaikuttaneita ovat Päivi Artikainen[8], Kirsi Haapamatti[8], Mervi Heikkilä[9], Henna Helmi Heinonen[10], Sisko Istanmäki[11] Mirja Kuivaniemi[12], Teijo-Kalevi Lusa, Marja-Leena Mäkelä[13], Marjo Nygård[14],Anssi Orrenmaa[15] ja Timo Polari[16].

Seinäjoen kaupunginteatteri toimii vuonna 1987 valmistuneessa toimitalossa Aalto-keskuksessa. Kaupunginteatterin hallinnoima kesäteatteri toimii Törnävällä ja Peräseinäjoen Pennihäät ry:n Aisamäen kesäteatteri Kalajärvellä. Harrastajateatterikesä järjestettiin Seinäjoella vuodesta 1973 vuoteen 2016, jolloin se siirtyi Jyväskylään.

Seinäjoelta kotoisin olevia esittävän taiteen nimiä ovat Duudsonit, näyttelijät Jarmo Heikkinen, Turkka Mastomäki ja Natalil Lintala, tanssija-koreografi Ulla Koivisto, standup-koomikko Niko Kivelä ja näytelmäkirjailija Mikko Koivusalo.

Seinäjoen elokuvatoiminta alkoi vuosina 1918–1932 toimineesta Jukolasta. Vuonna 1926 perustettu Kaleva purettiin 1980-luvun lopulla. Kolmas entinen elokuvateatteri oli 1939 perustettu Kino, sittemmin Adams. Vuonna 1976 avattiin Bio Marilyn, jonka korvaa vuonna 2021 Kauppakatu 6:ssa avattava uusi Bio Rex.[17][18][19]

Seinäjoen keskustan lisäksi kulttuuritapahtumia järjestetään kaupungin aluekeskuksissa, kuten kesä-heinäkuun vaihteen Peräseinäjoen kulttuuriviikko ja läpi 2010-luvun järjestetty Ylistaron marraskuinen elokuvafestivaali Filmiä ja valoa.[20][21]

Seinäjoen peruskoulujen vuosiluokilla 2, 5, 7 ja 8 toteutetaan vuodesta 2008 alkaen Kulttuurimatka-nimistä ohjelmaa, vuodesta 2016 alkaen taidealakohtaisiin teemalukuvuosiin perustuen.[22]

Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurialan koulutus sisältää 2010-luvun lopulla kirjastoalan ja kulttuurituottamisen[23]. Aiemmin koulussa oli myös muotoilun ja rakennuskonservoinnin koulutusta.

Ellei Seinäjoesta olisi päätetty tehdä rautateiden risteyskohtaa, se olisi luultavasti yhä vain pieni Ilmajoen tai Lapuan kylä. Rautatien ansiosta Seinäjoki kasvoi merkittäväksi puutalokaupungiksi, joka tosin nykyisin on melkein kokonaan hävinnyt. Rautateistä huolimatta Seinäjoelle ei koskaan syntynyt suurteollisuutta eikä siten työväen palkansaajakulttuuria, vaan kaupungissa korostuu yhä maatalousyrittäjyyttä muistuttava pienyrittäjyys ja ”tekemisen meininki”. Tätä mielikuvaa pidetään yllä muun muassa anekdootilla, ettei Seinäjoella ollut järveä eikä vuorta niin ne molemmat piti rakentaa – Kyrkösjärven tekoallas ja Jouppilanvuori[24]. Kaupungissa ei ole ollut yliopistoa, ja ammattikorkeakoulukin vasta melko vähän aikaa. Tämä on yksi syy, miksi Seinäjoen muuttovoitto on monia kaupunkeja enemmän peräisin omasta maakunnasta eikä hyvistä yhteyksistä huolimatta kauempaa.[25]

Seinäjoen pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla sinsalla eli rosolli.[30] Seinäjoen peruskoulujen keittiössä 1970-luvulla kehitetty ruokayhdistelmä pinaattiletut jauhelihakastikkeen kera on siirtynyt koulusta myös koteihin, ja sitä pidetään seinäjokelaisena erikoisuutena. Alun perin annokseen kuului vielä kurpitsaraasteella mehustettu porkkanaraaste.[31]

Perinneruokiin painottuvaa pitopöytää tarjoaa Seinäjoen ravintoloista Uppalan kartano. Fine dining -ravintola on vuonna 2012 avattu Juurella, ja samojen omistajien vuonna 2017 avattu Äärellä astetta rennompi.[32][33] Äärellä suljettiin keväällä 2019 mutta avattiin uudelleen vuonna 2020 valmistuneessa kulttuurikeskus Kalevan navetassa[34]. Muita Seinäjoen ruokaravintoloita ovat hotelli Alman ja hotelli Sorsanpesän ravintolat sekä Sokos Hotel Vaakunan ravintola Talriikki.[35]

Entinen Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo käyttää nyt nimeä Seinäjoen museot. Kokonaisuuteen kuuluvat Törnävällä sijaitseva Etelä-Pohjanmaan museo, Peräseinäjoen riihimuseo, keskustan Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo sekä keskustaan avautuva Museokeskus Tiklas. Myös Törnävällä sijaitseva Sairaalamuseo on tarkoitus siirtää osaksi kokonaisuutta. [36]

• Luettelo Seinäjoen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä