Sega Dreamcast

Sega Dreamcast (jap. ドリームキャスト, Dorīmukyasuto) on Segan pelikonsoli, joka oli seuraaja Sega Saturnille.[3] Se oli Segan yritys vallata konsolimarkkinat takaisin itselleen uuden sukupolven konsolilla, joka suunniteltiin ylittämään Sonyn PlayStationin ja Nintendon Nintendo 64:n ominaisuudet. Laitetta pidettiinkin yleisesti aikaansa edellä olevana, mutta se ei onnistunut saavuttamaan tarpeeksi suurta suosiota ennen Sonyn PlayStation 2:n julkaisua vuotta myöhemmin. Dreamcastin valmistuksen lopettamisen jälkeen Sega vetäytyi konsolimarkkinoilta.

Sega Dreamcast
Kehittäjä Sega
Sukupolvi Kuudes sukupolvi
Julkaisu
  • JP 27. marraskuuta 1998
  • NA 9. syyskuuta 1999
  • EU 14. lokakuuta 1999
Valmistusmaa Japani, Kiina, Indonesia
Laitteisto CPU: Hitachi SH4 200 MHz
GPU: PowerVR2 CLX2 100 MHz
Muisti 16 Mt keskusmuistia, 8 Mt grafiikkamuistia, 2 Mt äänimuistia; yhteensä 26 Mt[1]
Tallennusväline GD-ROM, CD-ROM
Lisälaitteet VM-muistikortti, Dreameye (julkaistiin vain Japanissa)
Myydyt yksiköt 10,6 miljoonaa [2]
Pelit Luettelo Sega Dreamcast -peleistä
Edeltäjä Sega Saturn
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Elinkaari

Sega Dreamcast julkaistiin Japanissa 27. marraskuuta 1998 ja 9. syyskuuta 1999 Yhdysvalloissa. Dreamcast oli ensimmäisiä konsoleja, joissa oli sisäänrakennettuna modeemi ja tuki Internet-yhteydelle moninpelejä varten. Ensimmäisenä vuotenaan se myi hyvin ja oli yksi Segan parhaiten menestyneistä konsoleista. Pelkästään Yhdysvalloissa Sega myi kahdessa viikossa 500 000 konsolia.

Sony julkisti PlayStation 2:n huhtikuussa 1999, mikä söi Dreamcastin suosiota jo ennen PS2:n vuonna 2000 tapahtunutta julkaisua. PS2:lla pystyi pelaamaan Sonyn edellisen konsolin – Sega Saturnin kilpailijan PlayStationin – pelejä.

Tammikuussa 2001 Sega ilmoitti lopettavansa konsolin valmistuksen vuoden loppuun mennessä, mutta julkaisevansa vielä pelejä laitteelle. Viimeinen Segan lisensoima peli oli Karous, joka julkaistiin 8. maaliskuuta 2007. Vuonna 2003 julkaistu Border Down sai vielä vuonna 2008 uusintapainoksen, jota myytiin ainoastaan Messe Sanoh -videopeliliikkeessä. Konsolille julkaistaan yhä epävirallisia lisensoimattomia pelejä, julkaisijoina pääasiassa GOAT Store ja Redspotgames.lähde?

Laitteisto

Tekniset tiedot

Konsolissa oli sisäänrakennettu 56k-modeemi, jonka ansiosta eräitä pelejä pystyi pelaamaan verkossa.[4][3]

Ohjain
Peliohjain ja VMU-yksikkö.

Konsolin peliohjaimessa oli pieni näyttö, jonka ansiosta ohjain pystyi toimimaan pienenä konsolina.[5]

Oheislaitteet
  • VMU (muistikortti)

Pelit
Pääartikkeli: Luettelo Sega Dreamcast -peleistä

Sega Dreamcastin tunnetuimpien pelien joukkoon kuuluivat Sonic Adventure, Shenmue, Soul Calibur, Phantasy Star Online, Metropolis Street Racer ja Skies of Arcadia. Osa Dreamcastin peleistä on jatkanut elämäänsä muilla alustoilla joko sellaisenaan tai jatko-osan muodossa. Xbox 360:n julkaisupelinä ilmestynyt Project Gotham Racing 3 on jatkoa Metropolis Street Racerille.

Sega Dreamcast julkaistiin Euroopassa 12 pelin voimin:

Sega Dreamcast -pelikonsoli Suomen pelimuseossa Tampereella.
  • Blue Stinger
  • Dynamite Cop
  • Expendable
  • Incoming
  • Monaco Grand Prix 2
  • Power Stone
  • Ready to Rumble
  • Sega Rally 2
  • Sonic Adventure
  • Tokyo Highway Challenge
  • Trickstyle
  • Virtua Fighter 3tb

Katso myös

Lähteet
  1. Dreamcast Overview Dreamcast Technical Pages. Viitattu 4.8.2013. (englanniksi)
  2. The 10 Worst-Selling Consoles of All Time GamePro. Viitattu 8.8.2013. (englanniksi)
  3. Sega Dreamcast Sega Retro. Viitattu 13.7.2019. (englanniksi)
  4. Tutorial: Connecting the Dreamcast online 21.6.2017. Sega Nerds. Viitattu 30.3.2019.
  5. Keith Stuart: Sega Dreamcast at 20: the futuristic games console that came too soon 28.11.2018. The Guardian. Viitattu 30.3.2019.

    Aiheesta muualla
    Kuudennen sukupolven pelikonsolit
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.