Sefardijuutalaiset

Nimi sefardi tulee Espanjaa tarkoittavasta heprean kielen sanasta s'farád (סְפָרַד). Sana viittaa Vanhan Testamentin Obadjan kirjassa mainittuun paikkaan Səphāradh.[4] Tämän on tulkittu tarkoittavan Espanjan aluetta, mutta tutkijoilla ei ole asiasta yksimielisyyttä; osa ajattelee sanan tarkoittaneen esimerkiksi Sardesta tai Kreikkaa.[5][4] Joka tapauksessa keskiaikaan mennessä termin merkitys Espanjana oli vakiintunut juutalaisten keskuudessa.[5]

Sefardi-käsitettä käytetään joskus myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mizrahijuutalaisista,[6] etenkin yhteyksissä, joissa sillä ilmaistaan yleistävästi eroavaisuutta aškenasijuutalaisiin.[7] Sefardeja asettui mizrahien asuttamille alueille tultuaan karkotetuksi Iberian niemimaalta[8] ja useat mizrahit omaksuivat sefardeilta uskonnollisia rituaaleja,[6] ja ryhmien erottaminen toisistaan voi olla joissakin yhteyksissä haasteellistakin.[8] Välimeren pohjoispuolella asuneet sefardit kuitenkin erottuvat tavoiltaan ja kieleltään mizraheista selkeästi.[7]

Iberian niemimaalla on asunut juutalaisia jo ainakin Rooman valtakunnan myöhäisempien vuosisatojen ajoilta asti,[6] erään uskomuksen mukaan jo kuningas Salomon ajalta asti.[9] Niemimaalla asuneista juutalaisista ei kuitenkaan ole paljon tietoa ennen visigoottien valtakunnan aikaa.[5]

Espanjaa hallinneiden visigoottien käännyttyä katolilaisuuteen 500-luvulla alettiin asettamaan juutalaisvastaisia lakeja, joilla pyrittiin tukahduttamaan maan juutalaisyhteisö. Juutalaisia pakkokäännytettiin kristinuskoon, ja myös kristinuskoon kääntyneiden juutalaisten oikeuksia rajoitettiin. Asenne juutalaisia kohtaan kärjistyi etenkin Sisenandin valtakaudella, jolloin asetettiin laki, joka kielsi juutalaisilta, myös katolilaisuuteen nimellisesti kääntyneiltä, kaiken toimivallan.[10]

700-luvulla islaminuskoiset maurit valloittivat Iberian niemimaan. Maurien vallan alla juutalaiset saivat harjoittaa uskontoaan vapaasti ja alkoi niin kutsuttu espanjanjuutalaisen kulttuurin kulta-aika.[9] Juutalaiset menestyivät muun muassa lääke- ja luonnontieteen sekä filosofian parissa.[9][11] Sovussa eläneiden juutalaisten ja muslimien välit alkoivat kuitenkin kiristyä 1000-luvulla. Tilanne kärjistyi ensimmäistä kertaa Córdoban verilöylyssä 1066, kun muslimit tappoivat tuhansia juutalaisia.[12] Almohadien noustua valtaan juutalaisten olot kävivät tukaliksi ja moni muutti niemimaan pohjoisiin, kristittyjen hallitsemiin osiin.[13] Kristittyjen vallattua muslimeilta niemimaan eteläosatkin takaisin alettiin juutalaisia käännyttää kristinuskoon. Lopulta ne, jotka eivät kääntyneet, karkotettiin Espanjasta vuonna 1492.[14][9] Moni muutti Portugaliin, jossa juutalaisuus oli vielä sallittua. Vuonna 1497 ei-kristityt karkotettiin kuitenkin myös Portugalista.[9]

Sefardiperhe Bosniassa 1800-luvulla.

Karkotetut sefardit suuntasivat ympäri Välimerta, kuten Marokkoon, Palestiinaan, Turkkiin ja Balkanille ja toisaalta myös pohjoiseen, kuten Hollantiin.[15] Muslimimaissa juutalaisilla oli dhimmi-asema; heitä kohdeltiin toisen luokan kansalaisina, mutta heidän ei ollut pakko kääntyä islamiin.[16] Euroopassa sefardit menestyivät ja vaurastuivat.[9]

Osa sefardeista kuitenkin kääntyi kristinuskoon ja jäi Iberian niemimaalle. Heistä käytettiin nimityksiä converso (käännynnäinen) ja cristianos nuevos (uudet kristityt). Niin kutsutut kryptojuutalaiset kääntyivät katolilaisiksi vain nimellisesti ja jatkoivat juutalaisuuden harjoittamista salassa, ja heistä käytettiin nimitystä marrano (sika).[17]

Pohjois-Amerikkaan ensimmäiset sefardit asettuivat vuonna 1654.[18] Yhdysvaltain vanhin juutalainen seurakunta Congregation Shearith Israel oli pääasiassa sefardijuutalaisten perustama[19] ja sefardit muodostivat enemmistön Yhdysvaltojen juutalaisista valtion perustamisesta 1800-luvun puoliväliin asti, mikä muuttui aškenasijuutalaisten suurten muuttoaaltojen myötä.[20]

Boureka-leivokset ovat osa sefardijuutalaista ruokakulttuuria.

Sefardit ovat juutalaisten alaryhmänä kehittäneet omaa kulttuuriperinnettään. Heillä on esimerkiksi oma kielensä (ladino), omaa kertomus-[23] ja ruokaperinnettä[24] ja omia uskonnollisia tapojaan.[9] Sefardijuutalaisen kansanmusiikin olennaisimmat muodot ovat synagogalaulu, kerronnallinen ja lyyrinen romance-laulu, compla-juhlalaulu ja pitkäsäkeinen cantica-laulu.[25]

Israelin valtion perustamisen jälkeen sefardien ja aškenasien kulttuuriset erot ovat vähentyneet molempien ryhmien eläessä samoilla alueilla.[3]

Gil Atzmonin ja muiden (2010) geenitutkimuksen mukaan (Turkin ja Kreikan) sefardijuutalaiset muodostavat muiden Euroopan juutalaisryhmien ja Lähi-idän mizrahijuutalaisten kanssa yhteisen väestöklusterin. Sefardit ovat erityisen läheisiä aškenasi-, italian- ja syyrianjuutalaisten kanssa ja heidän geeneistään noin 30–60 prosenttia on Euroopasta ja loput enimmäkseen Lähi-idästä, ja ryhmät ovat irtautuneet Iranin ja Irakin juutalaisryhmistä noin 2500 vuotta sitten.[1]

Myös Doron M. Beharin ja muiden samana vuonna julkaistussa tutkimuksessa (Bulgarian ja Turkin) sefardit muodostivat aškenasi- ja mizrahijuutalaisten kanssa väestöklusterin, joka osoitti yhteyttä Levantiin. Tutkimusryhmä esitti selitykseksi eri juutalaisryhmien yhteistä geneettistä alkuperää, "joka on johdonmukainen juutalaisen kansan muinaisten Levantissa asuneiden heprealaisten ja israeliittien jälkeläisinä muodostumisen kanssa".[31]

Baruj Benacerraf on yksi Nobel-palkituista sefardijuutalaisista.

Nobel-palkittuja sefarditaustaisia juutalaisia ovat olleet Baruj Benacerraf,[32] Elias Canetti,[33] René Cassin,[34] Claude Cohen-Tannoudji,[35] Serge Haroche,[36] Rita Levi-Montalcini,[37] Salvador Luria,[38] Patrick Modiano,[39] Franco Modigliani[40] ja Emilio G. Segrè.[41]

Poliitikkoja, joilla on sefarditaustaa, ovat olleet esimerkiksi Yitzhak Navon,[42] Benjamin Disraeli[43] ja Pierre Mendès-France.[44]

Filosofeja tai uskonnollisia vaikuttajia ovat olleet muun muassa Avicebron,[9] Yehuda Halevi,[45] Nahmanides, Maimonides[46], Isaac Abrabanel,[47] Baruch Spinoza[48] ja Jacques Derrida.[49]

Sefardeja on vaikuttaneet myös taiteen ja viihteen parissa. Näistä esimerkkeinä Emma Lazarus,[50] Camille Pissarro,[51] Murray Perahia,[52] Enrico Macias[53] ja Emmanuelle Chriqui.[54]

Urheilijoita ovat olleet muun muassa Victor Perez,[55] Yossi Benayoun[56] ja Omri Casspi.[57]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sefardijuutalaiset Wikimedia Commonsissa