Sefanjan kirja

Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia".[2] Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään.

Jos kirjan ensimmäinen jae on luotettava osoitus kirjan kirjoittamisajankohdasta, kirja on kirjoitettu "Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, päivinä". Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640–609 eaa.

Jotkut tutkijat uskovat, että Sefanjan Jerusalemista antama kuva osoittaa, että hän toimi ennen Josian suorittamia uskonnollisia uudistuksia, joita kuvataan Toisessa kuninkaiden kirjassa.[3] Nämä uudistukset suoritettiin vuonna 622 eaa. Sekä Sefanja että Jeremia kannustivat Josiaa uskonnollisiin uudistuksiin, jotka hän lopulta panikin toimeen.

Tutkijat katsovat myös, että jakeessa 1:8 oleva "hallitusmiehiä ja kuninkaallisia"[4] osoittaa, että kuningaskuntaa hallitsi edelleen sijaishallitsija Josian puolesta. Luvun 2 antama kuva naapurimaista vastaa myös 600-luvun loppua eaa. Sefanja oli todennäköisesti ensimmäinen profeetta, joka seurasi Jesajan kirjan profetioita ja Manassen väkivaltaista hallintokautta.

Jotkut tutkijat ovat esitelleet todistusaineistoa, jotka viittaisivat kuningasajan jälkeiseen aikaan, jopa niinkin myöhään kuin vuoteen 200 eaa. Nämä perustuvat käytettyyn kieleen ja teemoihin. Nämä tutkijat myöntävät kuitenkin, että kirja voisi silti perustua varhaisempiin lähteisiin.

Kirjan kirjoittaja kuvaa Jerusalemia hyvin yksityiskohtaisesti. Hän kirjoittaa muun muassa: "kuuluu huuto Kalaportilta, vaikerrus uudesta kaupunginosasta ja valtava ryske kukkuloilta. Valittakaa, te Maktesin kauppiaat, sillä teidät tuhotaan ja kaikki, jotka hopeaa punnitsevat, hävitetään".[5] Hänen kuvauksensa kaupungin maantieteestä ja kaupankäynnistä osoittavat ensi käden tietämystä. Koska kirja koskee suoraan Jerusalemin asukkaita, kirja kirjoitettiin todennäköisesti siellä.

Sefanjan kirja sisältää kolme lukua, joiden sisältö on seuraavanlainen:

Eri tutkijat jakavat kirjan sisällön eri tavalla. Huolimatta melko lyhyestä pituudestaan, kirja sisältää useita yleisiä profeetallisia teemoja. Kirjan kuvaukset ovat profeetallisen kirjallisuuden eloisampia. Silti se on myös täysin yksiselitteinen julistaessaan kaiken entiselleen palauttamista niille, jotka selviävät "Herran suuresta päivästä".

Sefanjan kirja sisältää paljon fraaseja ja termonilogiaa, jota tavataan myös muissa Vanhan testamentin kirjoissa. Tämä osoittaa, että kirjan kirjoittaja tunsi hyvin Israelin uskonnollisen perinteen. Tästä seurasi myös, että myöhemmät sukupolvet saattoivat helposti lukea kirjan osaksi profeetallisten kirjojen kaanonia.

Sefanjan kirja viittaa useisiin Ensimmäisen Mooseksen kirjan tapahtumiin ja kääntää ne toisin päin. Avausjakeet muistuttavat sekä luomisesta että vedenpaisumuksesta. Alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".[6] Järjestys, jossa kaikki luotu tuhotaan, on päinvastainen sille järjestykselle, jossa ne luotiin.[7] Sekä vedenpaisumuksesta että Sefanjan kuvaamasta viimeisestä tuomiosta selviää tietty jäännösosa ihmisiä.

• Peltola, Olavi: ”Sefanjan kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X. Teoksen verkkoversio.
• Robertson, O. Palmer: The Books of Nahum, Habakkuk, and Zephaniah. The New International Commentary on the Old Testament. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1990. ISBN 080282532X.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sefanjan kirja Wikimedia Commonsissa