Seepiat

Seepiat (Sepiida) on mustekaloihin kuuluva nilviäislahko. Seepiat, kuten useimmat muutkin mustekalat, erittävät puolustautuessaan tummanruskeaa mustetta. Seepioilla on kehittynyt hermosto ja hyvät muistiominaisuudet, ja niitä tutkitaan tämän takia paljon. Ne ovat jokseenkin lyhytikäisiä ja elävät tavallisesti 1,5-2-vuotiaaksi. Lajeista tunnetuin on seepia (Sepia officinalis).

Seepiat
Seepia (Sepia officinalis)
Seepia (Sepia officinalis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Pääjalkaiset Cephalopoda
Alaluokka: Mustekalat Coleoidea
Lahko: Seepiat
Sepiida
Zittel, 1895[1]
Heimot[1]
Katso myös

  Seepiat Wikispeciesissä
  Seepiat Commonsissa

Rakenne

Seepian vartalo koostuu vaipasta ("ruumis"), päästä sekä kymmenestä lonkerosta, joista kaksi on muita pidempiä pyyntilonkeroita.

Seepioiden vaippa on pussimainen, solakka. Sen selkäpuolella on kilpimäinen sisäinen tukiranka, nk. valaansuomu tai "seepiansuomu". Ruumiin kyljessä on eväreunus, pitkä poimu, jonka aaltomaisen liikkeen avulla seepia liikkuu eteenpäin. Seepiat voivat vaihtaa selkäpuolen väritystään kuten kameleontit kromatoforiensa, eli väripigmenttisolujensa avulla. Vatsapuoli on valkoinen.

Seepian sisäinen kuori, "valaansuomu".

Seepioiden kuori on sisäinen, se sijaitsee näkymättömissä eläimen vaipan alla. Se antaa seepialle sen tunnusomaisen muodon. Kuori on huokoinen, sen alapuolella on mikroskooppisia ilmalokeroita, joihin vettä sisään tai ulos pumppaamalla eläin säätelee ominaispainoaan, joten sen ei tarvitse tarvitse aktiivisesti uida uintisyvyytensä säilyttämiseksi.

Seepioilla on kaksi kidusta, jotka sijaitsevat vatsapuolen vaippaontelon perällä. Kiduksilla on kummallakin oma sydämensä. Seepioilla on hyvin tehokas verenkiertojärjestelmä. Niiden veri on sinistä.

Seepialajit ovat tavallisesti 15–25 cm pituisia vaipan pituudella mitaten, mutta suurin laji, australialainen Sepia apama voi saavuttaa 50 cm vaipanmitan ja painaa 10 kg.

Ravinto ja ruokailu

Seepiat ovat petoja, jotka pyytävät ruokansa lähinnä väijytyksestä sinkoamalla imukupilliset pyyntilonkeronsa saaliiseen. Ne paloittelevat saaliin sarveisnokallaan ja raastavat sen ihon rikki erityisellä raastinkielellä, radulalla. Seepiat syövät katkarapuja ja muita äyriäisiä, pikkukaloja, muita nilviäisiä ja jopa omia lajitovereitaan.

Kalastus ja käyttö

Seepiat ovat runsaslukuisia ja niitä pyydetään ahkerasti etenkin Välimerellä ja Itä-Aasiassa. Siellä ne ovat suosittua ja yleistä ruokaa.

Ainakin antiikin ajoista seepioiden mustetta on käytetty väriaineena. Seepioiden kalkkikuoria, valaansuomuja, myydään lemmikkilintujen ja lemmikkikilpikonnien kalkinlähteeksi. Niitä on käytetty myös kultaseppien valumuottien ja hiontapulverin valmistamiseen.

Lähteet

Viitteet
  1. World Register of Marine Species (WoRMS): Sepiida (luettu 21.12.2019) (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.