Pohjolanpunasimppu

Pohjolanpunasimppu (Sebastes mentella) on korusimppujen (Sebastidae) heimoon ja punasimppujen (Sebastes) sukuun kuuluva syvissä merivesissä elävä kalalaji.

Pohjolanpunasimppu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Simppukalat Scorpaeniformes
Heimo: Korusimput Sebastidae
Alaheimo: Sebastinae
Suku: Punasimput Sebastes
Laji: mentella
Kaksiosainen nimi

Sebastes mentella
Travin, 1951

Synonyymit[2]
  • Sebastichthys mentella (Travin, 1951)
Katso myös

  Pohjolanpunasimppu Wikispeciesissä
  Pohjolanpunasimppu Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Pohjolanpunasimpun otoliitit.

Pohjolanpunasimppu voi kasvaa maksimissaan 77,5 senttimetrin mittaiseksi.[2] Sen ruumis on tukeva ja melko korkea etenkin rinta- ja vatsaevien kohdalla. Väritykseltään se on lähes kokonaan kirkkaanpunainen. Pohjolanpunasimppu on kauttaaltaan kampasuomujen peitossa. Sen selkäevät ovat kasvaneet yhteen. Etuosassa on 14–16 piikkiruotoa ja takaosassa 13–17 haarautunutta nivelruotoa. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja 7–11 haarautunutta nivelruotoa. Muutoin hyvin samannäköisestä punasimpusta (Sebastes norvegicus) laji eroaa leuassaan olevan luisen ulokkeensa, suhteessa suurempien silmiensä sekä vaaleamman värityksensä ansiosta.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

Pohjolanpunasimppua tavataan Atlantin valtameren pohjoisosassa Baffininlahdelta Nova Scotiaan ja Islantiin, Grönlantiin ja Färsaarille sekä Lofooteilta Norjanmereen, Huippuvuorille ja Barentsinmereen asti. Sen levinneisyys on siis hieman punasimppua pohjoisempi. Lajia tavataan vapaassa vedessä 300–500 metrin syvyydessä vedenpinnasta.[3]

Ravinto ja elintavat

Pohjolanpunasimpun ravintoa ovat krilliäyriäiset, katkat, pääjalkaiset, nuolimadot ja muut pienet kalalajit.[2] Se saavuttaa sukukypsyyden yleensä 8–10 vuoden iässä, mutta joskus vasta myöhemmin. Kutu tapahtuu helmi-maaliskuussa. Mätimunat ovat noin 1,5 millimetrin mittaisia, niitä on emokalan koosta riippuen 18 000–150 000 kappaletta ja ne kuoriutuvat kahden kuukauden kuluessa 6–8 millimetrin mittaisina poikasina. Pohjolanpunasimpun tiedetään voivan elää jopa 75 vuoden ikäiseksi.[3]

Lähteet

  1. Acero, A., Gordon, J.D.M. & Murdy, E.: Sebastes mentella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.4.2020. (englanniksi)
  2. Sebastes mentella (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 9.4.2020. (englanniksi)
  3. Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 346–349. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.