Sean Connery

Sean Connery syntyi Edinburghissa rekkakuskin ja siivojan lapseksi. Hän jätti koulut 15-vuotiaana ja liittyi Britannian merivoimiin.[6] Connery oli kolme vuotta laivastossa, mutta joutui jättämään sen mahahaavan takia.[7] Tämän jälkeen hän työskenteli muurarina, hengenpelastajana, rekkakuskina ja ruumisarkkujen viimeistelijänä.[6]

Connery harrasti kehonrakennusta ja sijoittui vuoden 1953 Mr. Universe -kilpailussa Lontoossa kolmanneksi.[8]

Mr. Universe -kilpailun kautta Connery pääsi tekemään töitä mallina ja edelleen pieniin teatterirooleihin. Hän näytteli kiertelevässä teatteriseurueessa, joka esitti South Pacificia. Manchester United -jalkapalloseuran manageri Matt Busby tarjosi näihin aikoihin Connerylle pelaajasopimusta, mutta Connery valitsi mieluummin näyttelijänuran.[8]

Conneryn ensimmäinen elokuvarooli oli elokuvassa Lilacs in the Spring (1954). Ensimmäinen merkittävämpi rooli oli elokuvassa Sotakirjeenvaihtajan rakkaus (1958), jossa Connery näytteli Lana Turnerin kanssa. Hän näytteli myös esimerkiksi elokuvassa Tarzanin suuri seikkailu, kunnes teki lopullisen läpimurtonsa James Bondin roolissa ensimmäisessä James Bond -elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).[7]

Rooli Bondina teki Conneryn kerralla kuuluisaksi, ja monille hänestä tuli James Bondin synonyymi.[6] Connery jatkoi Bondina elokuvissa Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963), 007 ja Kultasormi (1964), Pallosalama (1965) ja Elät vain kahdesti (1967), jonka jälkeen hän jätti roolin, koska oli kyllästynyt toistuviin juoniin ja yleisön vaatimuksiin, eikä saanut riittävän suurta palkkiota yksityisyytensä menettämisen korvaukseksi. United Artists tarjosi Connerylle seuraavan Bond-elokuvan jälkeen kuitenkin ennätyspalkkaa, mikä sai hänet palaamaan Bondin rooliin vielä elokuvaan Timantit ovat ikuisia (1971). Seuraavasta tarjouksesta Connery kieltäytyi, ja seuraavassa Bondissa, Elä ja anna toisten kuolla esiintyikin Roger Moore. Connery palasi rooliin kuitenkin vielä kerran epävirallisessa Bond-elokuvassa Älä kieltäydy kahdesti (1983).[9] Connery käytti hiustupeeta jokaisessa Bond-elokuvassa; hän alkoi menettää hiuksiaan jo 21-vuotiaana.

Bondin ohella muita 1960-luvun rooleja muun muassa elokuvissa Olkinainen (1964), Alfred Hitchcockin Marnie, vaarallisella tiellä (1964) ja Sidney Lumetin Kukkula (1965).[10] Bond-uran jälkeen Connery pystyi siirtymään menestyksellisesti muihin rooleihin. Hän esiintyi seuraavaksi muun muassa elokuvissa Painostus, Idän pikajunan arvoitus ja Man Who Would Be King – Seikkailujen sankarit.[9]

Elokuvasta Tuuli ja leijona (1975), jossa Connery esitti berberipäällikköä, hän vakuutti kriitikot näyttelijäntaidoillaan. Parhaan miespääosan Bafta-palkinnon Connery sai vuoden 1986 elokuvasta Ruusun nimi. Samana vuonna hän esiintyi myös fantasiaelokuvassa Highlander – kuolematon, jossa hän esitti Juan Sánchez Villa-Lobos Ramírezia, joka opetti elokuvan päähenkilön tappamaan kuolemattoman. Elokuvassa Lahjomattomat (1987) Connery näytteli poliisi Jim Malonea, joka auttoi Kevin Costnerin esittämän Eliot Nessin nappaamaan Al Capone. Connery sai roolistaan parhaan miessivuosan Oscar-palkinnon. Elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki Connery esitti Indiana Jonesin isää ja sai roolista Bafta-ehdokkuuden.[9]

Connery jatkoi uraansa vielä 1990-luvulla ja sai Bafta-ehdokkuuden myös elokuvasta Punaisen lokakuun metsästys (1990). Hänen seuraavia elokuviaan olivat Sankari vai vakooja, The Rock – paluu helvettiin ja Ansa viritetty. Vuonna 2003 ensi-iltansa saanut elokuva Herrasmiesliiga floppasi pahasti, ja Connery ilmoitti seuraavana vuonna pitävänsä taukoa näyttelemisestä. Vuonna 2006 Connery kertoi jäävänsä kokonaan eläkkeelle. Hän teki kuitenkin vielä samana vuonna ääniroolin skotlantilaisanimaatioon Sir Billi the Vet ja vuonna 2011 sen jatko-osaan Sir Billi. Conneryn tiedottaja ilmoitti huhtikuussa 2011, että Connery vetäytyy kokonaan julkisista esiintymisistä.[9] Connery esiintyi kuitenkin vielä kertojana vuoden 2012 dokumentissa Ever to Excel, joka kertoo Skotlannin ensimmäisen yliopiston perustamisesta ja kehityksestä.[11]

Sean Connery oli naimisissa näyttelijä Diane Cilenton kanssa vuosina 1962–1973 ja heillä on yksi poika, näyttelijä Jason Connery. Connery meni naimisiin vuonna 1975 taiteilija Micheline Roquebrune Conneryn kanssa (s. 1929). Sean Conneryllä on yksi lapsenlapsi, Dashiell Quinn Connery (s. 1997). Connerylla diagnosoitiin munuaissyöpä vuonna 2005, mutta se leikattiin onnistuneesti.

Connery ryhtyi harrastamaan golfia vakavasti 1960-luvulla 007 ja Kultasormi- elokuvan[12] myötä, ja pelistä tuli hänelle elinikäinen intohimo.[13] Oleskeltuaan Japanissa varsinkin Elät vain kahdesti -elokuvan kuvausten aikana hän innostui opiskelemaan Kyokushin tyylisuunnan karatea.

Connery kannatti julkisesti Skotlannin riippumattomuus- ja itsenäistymispyrkimyksiä jo 1960-luvun lopulta alkaen. Hän puhui separatistien kuten Skotlannin kansallispuolueen puolesta ja toimi 1990-luvulla myös puolueen televisio-ohjelman kertojanäänenä. Connery puhui Skotlannin autonomian puolesta vuonna 1997 vaalikampanjassa ennen kansanäänestystä Skotlannin oman parlamentin perustamisesta. Vuonna 1998 hän vaati ensimmäisessä puoluepoliittisessa puheessaan Skotlannille täyttä itsenäisyyttä.[14]

Connerylle myönnettiin 1996 Golden Globe -elämäntyöpalkinto. Hän vastaanotti ritarinarvon vuonna 2000. Connerylle myönnettiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto vuonna 2006.[8]

Vuonna 1989 People -lehti nimesi Conneryn maailman seksikkäimmäksi elossa olevaksi mieheksi.[15]

Pääartikkeli: Sean Conneryn filmografia

Marnie – vaarallisella tiellä 1964

Connery elokuvan Timantit ovat ikuisia kuvauksissa vuonna 1971.

Vuoden 1988 Oscar-gaala

Connery vuonna 2008

• Browne, Ray B. & Browne, Pat: The Guide to United States Popular Culture. Popular Press, 2001. ISBN 0-87972-821-3. Google-kirjat (viitattu 6.5.2013). (englanniksi)
• Callan, Michael Feeney: Sean Connery: Elämä ja elokuvat. Alkuteos Sean Connery, 2002. Suomentanut Rosvall, Matti. Helsinki: Art House, 2006. ISBN 951-884-420-8.
• Cork, John & Stutz, Collin: James Bond -ensyklopedia. Suomentanut Becks, Raija & Laine, Henrik. Helsinki: Readme, 2008. ISBN 978-952-220-022-8.

• Viralliset kotisivut (englanniksi)
• Sean Connery Elonetissä.
• Sean Connery Internet Movie Databasessa. (englanniksi)