SdKfz 251

Sonderkraftfahrzeug 251 (SdKfz 251) oli toisen maailmansodan aikainen saksalainen puolitelavaunu. Ensimmäiset mallit valmisti Hanomag-yhtiö ja niiden valmistus jatkui läpi sodan.

Sonderkraftfahrzeug 251

SdKfz 251
Aseen tyyppi puolitelavaunu
Alkuperämaa Natsi-Saksa
Palvelushistoria
Palvelusvuodet 1939–1945
Valtion käytössä Natsi-Saksa
Sodissa toinen maailmansota
Valmistushistoria
Suunnittelijat Hannoversche Maschinenbau AG
Suunniteltu 1939
Valmistajat Hannoversche Maschinenbau AG
Valmistusvuodet 1939–1945
Eri versiot Ausf. A
Ausf. B
Ausf. C
Ausf. D
Tekniset tiedot
Malli SdKfz 251/1
Paino 7,81 t
Pituus 5,80 m
Leveys 2,10 m
Korkeus 1,75 m
Miehistö 12 (mukaan lukien matkustajat)
Panssarointi 6,0–12,5 mm
Pääaseistus useita (katso teksti)
Moottori Maybach HL 42, 6-sylinterinen rivimoottori
Teho 100 hv (74,6 kW)
Polttoaineen määrä bensiini
Jousitus puolitela, etupyörissä lehtijouset [1]
Toimintasäde 300 km
Huippunopeus 52,5 km/h
SdKfz 251/6 -komentovaunu.
SdKfz 251:n sisätilat.

Ensimmäiset mallit annettiin 1. panssaridivisioonalle vuonna 1939. Puolitelavaunun mallit olivat A–D- ja niistä oli olemassa useita eri versioita. Alkuperäinen idea oli, että puolitelavaunu voisi kuljettaa ryhmän verran (9 miestä) sotilaita taisteluun suojassa käsiaseiden ja tykistön tulelta. Kahta ensimmäistä mallia valmistettiin vain muutamia kappaleita, ja A–C-mallien valmistus oli monimutkaista. Yksinkertaistettu D-malli tuli tuotantoon loppuvuodesta 1943, ja siitä tuli kaikkein yleisin. Vaunut oli suunniteltu kulkemaan maastossa, mutta sen eturenkaat eivät olleet vetäviä, mikä rajoitti vaunujen maastokäyttöä.

Perusmallin (SdKfz 251/1) aseistus oli suojalevyn taakse kuljettajan yläpuolelle asennettu yksittäinen MG-34- tai MG-42-konekivääri. Vaunussa olleen ryhmän konekiväärin pystyi kiinnittämään vaunun takaosan ilmatorjuntajalustaan.

Vaunusta valmistettiin useita eri versioita erikoistehtäviin, kuten ilmatorjuntaan, panssarintorjuntaan- ja esimerkiksi infrapuna-valaisimella varustettu malli.

Eri versiot

SdKfz 251:stä valmistettiin virallisesti 23 eri versiota ja niistä oli olemassa muutamia muutoksia. Mallit on eroteltu lisäämällä numero mallin perään.

  • SdKfz 251/1Schützenpanzerwagen – Perusmallin vaunu
    • SdKfz 251/1-I – Lisätty sisäpuhelin
    • SdKfz 251/1-II – Kyljissä kuusi raketinheitintä (Wurfrahmen 40), joilla pystyttiin ampumaan 280 mm tai 320 mm raketteja
    • SdKfz 251/IFalke – Infrapunatunnistimella varustettu vaunu, usein D-mallin. Käytettiin yhdessä SdKfz 251/20 Uhun kanssa
  • SdKfz 251/2Granatwerfehr schützpanzerwagen – Varustettu 81 mm kranaatinheittimellä
  • SdKfz 251/3Funkpanzerwagen – Viestintäajoneuvo, johon oli lisätty kommunikointivälineitä johtokäyttöön
    • SdKfz 251/3-IFuG 5- ja FuG 8 -radiot
    • SdKfz 251/3-II – FuG 5- ja FuG 8 -radiot
    • SdKfz 251/3-IIIFuG 1- ja FuG 7 -radiot
    • SdKfz 251/3-IVKommandowagenFug 11- ja FuG 12 -radiot, 9 metrin teleskooppiantenni[2]
    • SdKfz 251/3-V – FuG 11 -radio
  • SdKfz 251/4Schützenpanzerwagen für Munition und Zubehör des LeIG-18 – Traktorimalli, jolla alun perin oli tarkoitus vetää 7,5 cm leichtes Infanteriegeschütz 18:a, mutta myöhemmin sitä käytettiin vetämään muun muassa 50 mm PaK 38, 75 mm PaK 40 sekä 105 mm tykkejä.
  • SdKfz/5Schützenpanzerwagen für Pionierzug – Pioneerimalli, jossa kuljetettiin ilmalla täytettäviä veneitä ja hyökkäyssiltoja. Pioneeripataljoonien komentovaunu.
  • SdKfz 251/6Kommandopanzerwagen – Komentovaunu, joka oli varustettu karttapöydällä, salakirjoitus- ja koodinpurkulaitteilla sekä tehokkailla radioilla.
  • SdKfz 251/7-I - Pionierpanzerwagen - Toinen pioneerivaunu, jolla voitiin kuljettaa siltaramppeja.
    • SdKfz 251/7-II – Sama kuin yllä, paitsi eri radio
  • SdKfz 251/8-IKrankenpanzerwagen – Panssaroitu ambulanssi. Ei aseistusta, voi kuljettaa kolmet paarit tai 8-10 istuvaa haavoittunutta.
    • SdKfz 251/8-II – Sama kuin yllä, paitsi eri radio
  • SdKfz 251/9Schützenpanzerwagen (7,5cm KwK37) – Varustettu 75 mm L/24 -tykillä, sai lempinimen ”Stummel” (”tynkä”)
  • SdKfz 251/10Schützenpanzerwagen (3,7cm PaK) – Varustettu 37 mm PaK 36 -panssarintorjuntatykillä. Joukkueenjohtajan malli.
  • SdKfz 251/11Fernsprechpanzerwagen – Viestijohtojen asennukseen käytetty vaunu
  • SdKfz 251/12Messtrupp und Geratpanzerwagen – Tykistön tarkkailu- ja välinevaunu, käytännössä ei tuotannossa.
  • SdKfz 251/13Schallaufnahmepanzerwagen – Ääntennauhoitusvaunu tykistölle, käytännössä ei tuotannossa.
  • SdKfz 251/14Schallaufnahmepanzerwagen – Ääntennauhoitusvaunu tykistölle, käytännössä ei tuotannossa.
  • SdKfz 251/15Lichtauswertepanzerwagen – Tykistön laukausvälähdyksien haivaitsemisvaunu, käytännössä ei tuotannossa.
  • SdKfz 251/16Flammpanzerwagen – Liekinheitinvaunu, joka oli varustettu kahdella tai kolmella liekinheittimellä
  • SdKfz 251/17Schützenpanzerwagen (2cm FlaK38) – Ilmatorjuntavaunu, joka oli varustettu Flak 30- tai Flak 38 -tykillä. Sodan lopussa /17-mallilla korvattiin joukkueenjohtajan SdKfz 251/10 -vaunuja.
  • SdKfz 251/18-IBeobachtungspanzerwagen – Tykistön tulenjohtovaunu
    • SdKfz 251/18-Ia – Erot tuntemattomia, todennäköisesti eri radio
    • SdKfz 251/18-II – Panssaroitu tulenjohtovaunu
    • SdKfz 251/18-IIa – Eri radio
  • SdKfz 251/19Fernsprechbetriebspanzerwagen – Puhelinvaihdevaunu
  • SdKfz 251/20Schützenpanzerwagen (Infrarotscheinwerfer) Uhu - 60cm infrapunaetsintävalolla varustettu vaunu
  • SdKfz 251/21Schützenpanzerwagen mit Fla MG Drilling - Vaunuun oli asennettu kolme MG 151 -automaattitykkiä
  • SdKfz 251/227,5cm PaK40 L/46 auf Mittlerem Schützenpanzerwagen – Vaunu oli varustettu 75 mm PaK 40 -tykillä
  • SdKfz 251/232cm Hängelafette 38 auf Mittlerem Schützenpanzerwagen – Tiedusteluvaunu, käytännössä ei tuotannossa.

Katso myös

Lähteet

  • Edwards, Robert: Scouts Out – A History of German Armored Reconnassaince Units in World War II. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2013. ISBN 978-0-8117-1311-5. (englanniksi)
  • Ledwoch, Janusz: Sd Kfz 251. Farnborough: Books International 2001. Varsova: Wydawnictwo ”Militaria”, 2000. ISBN 83-7219-061-5. (englanniksi)

Viitteet

  1. Ledwoch 2000, s. 29.
  2. Ledwoch 2000, s. 9.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.