Scott Young

Young aloitti uransa high schoolinsa St. Mark's Lionsin joukkueessa puolustajana vuonna 1984 ja hän pääsi pelaamaan vuoden 1985 nuorten MM-kisoihin. High schoolin jälkeen Young siirtyi Bostonin yliopiston joukkueeseen kahdeksi vuodeksi. Hän kehittyi juniorina etenkin nopeaksi luistelijaksi, yläpään karvaajaksi ja tarkaksi laukojaksi, joten hän siirtyi laitahyökkääjäksi. Young osallistui nuorten MM-maajoukkueeseen myös 1986 ja 1987. Hartford Whalers varasi nuoren hyökkääjän vuoden 1986 NHL:n varaustilaisuudessa numerolla 11.[1]

Stanley Cup
	Pittsburgh Penguins	1991
	Colorado Avalanche	1996

Youngista tuli ammattilainen, kun hän solmi sopimuksen Hartfordin kanssa kaudeksi 1987–1988. Ensimmäisellä kaudellaan hän pelasi vain 13 ottelua, mutta jo seuraavalla kaudella 1988–1989 Young pelasi miltei täyden kauden. Ammattilaisuransa kolmas kausi oli hänen ensimmäinen yli 20 maalin kautensa, ja samalla hän nousi Hartfordin luottopelaajiin. Kausi 1990–1991 ei kuitenkaan alkanut odotetusti, ja Young sai 34 ottelussa aikaan vain 6 maalia ja 9 syöttöä. Hartford myikin Youngin Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa Rob Browniin. Pittsburgh voitti tuolla kaudella Stanley Cupin, jolloin Young pääsi juhlimaan ensimmäistä mestaruuttaan.[1]

Kauden päätyttyä Youngin ja Pittsburghin välille tuli erimielisyyksiä ja voimassa olleesta sopimuksesta huolimatta hän siirtyi kaudeksi 1991–1992 HC Bolzanon joukkueeseen, joka pelasi sekä Italian Serie A:ssa että Alpenligassa. Youngin Euroopan visiitti jäi kuitenkin vain kauden mittaiseksi, kun Pittsburgh myi oikeutensa Youngiin Quebec Nordiquesille kaudella 1992–1993 Bryan Fogartya vastaan. Young palasi NHL:ään ja Quebecissä hänen uransa lähti jälleen nousuun ja hän pysyi seuran organisaatiossa kauteen 1996–1997 asti, vaikka seura muutti Quebecistä Coloradoon 1995. Kauden 1994–1995 työsulun aikana Young kävi pelaamassa viisi ottelua Saksan DEL-liigassa Frankfurt Lionsin ja EV Landshutin riveissä. Colorado Avalanchen paidassa Young voitti toisen Stanley Cupinsa kaudella 1995–1996.[1]

Sopimuksen päätyttyä Young teki kauden mittaisen sopimuksen Mighty Ducks of Anaheimin kanssa. Anaheim ei selvinnyt pudotuspeleihin ja kaudeksi 1998–1999 Young siirtyi St. Louis Bluesiin. St. Louisissa hän pelasi neljä kautta, joista 2000–2001 oli hänen uransa paras tehoin 44 maalia ja 30 syöttöä. Neljän kauden jälkeen Young siirtyi vapaana agenttina Dallas Starsiin, jossa hän pelasi tuhannen NHL-ottelunsa.[1] Samalla hänen tehonsa alkoivat hiipua.

NHL:n työsulkukaudella 2004–2005 Young pelasi kolme ottelua Central Hockey Leaguen Memphis Riverkingsissä. Työsulun jälkeen Young palasi vielä kertaalleen St. Louisiin, jossa hän lopetti uransa kauden 2005–2006 päätteeksi.

Mitalit
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa	Salt Lake City 2002	jääkiekko
Maailmancup
Kultaa	1996	jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Pronssia	Hamilton 1986	jääkiekko

Young edusti Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkuetta nuorten MM-kisoissa 1985, 1986 ja 1987.

Hän pelasi myös jääkiekon MM-kisoissa 1994, sekä maailmancupissa 1996 ja vuosien 1988, 1992 ja 2002 talviolympialaisissa.