MP-40
MP-40 (Maschinenpistole 40) on saksalainen toisen maailmansodan aikainen toimintamekanismiltaan massasulkuinen, avoimelta lukolta sarjatulta ampuva ja 9×19 mm Parabellum (Luger) -kaliiperinen konepistooli. Se suunniteltiin pääasiallisesti ryhmänjohtajien, vaunu- ja kuljetusmiehistöjen sekä laskuvarjojääkärien käytettäväksi. Wehrmacht otti aseen käyttöön vuonna 1940, ja sodan loppuun mennessä niitä oli valmistettu 1,2 miljoonaa kappaletta.
MP-40 | |
---|---|
Tyyppi | konepistooli |
Valmistaja | Erma Werke |
Valmistusmaa | Saksa |
Valmistusvuodet | 1940–1945 |
Tekniset tiedot | |
Kaliiperi(t) | 9×19 mm Parabellum |
Aseen pituus |
833 mm tukki auki, 630 mm tukki taitettuna |
Piipun pituus | 251 mm |
Paino (tyhjänä) | 4,0 kg |
Lipas | tankolipas |
Kapasiteetti | 32 patruunaa |
Ammuksen lähtönopeus | 380 m/s |
Tehokas kantama | noin 100 metriä |
Tulinopeus (laukausta/min) | 500–550 |
MP-40 oli sodanaikainen versio MP-38:sta, ja se oli rakenteeltaan edeltäjäänsä yksinkertaisempi soveltuen näin paremmin sodanaikaiseen massatuotantoon. Lukkokehys valmistettiin aiemman koneistamisen sijaan puristamalla teräslevystä.[1]
Asetta kutsutaan usein virheellisesti nimellä ”Schmeisser”, mutta asetta ei kuitenkaan suunnitellut tunnettu Hugo Schmeisser vaan Erma-yhtiön insinööri Heinrich Vollmer.[1]
Historia
Wehrmachtin aseistuksesta vastannut Heereswaffenamt (HWA) totesi 1930-luvun puolivälissä panssariajoneuvojen miehistöjen ja laskuvarjojoukkojen tarvitsevan kompaktia konepistoolia. Erfurter Maschinenfabrik Gmbh (Erma) aloitti HWA:n hankintaerittelyä vastaavan aseen kehittelyn saman yhtiön Erma MP-36 -prototyypin pohjalta. MP-36 oli metallisella taittotukilla ja aseen alle kiinnittyvällä lippaalla varustettu versio puutukkisesta Erma EMP:stä. Aseen lipaskuilu sijaitsi aseen vasemmassa kyljessä Schmeisser MP18- ja MP28-konepistoolien mallin mukaisesti. MP-36 oli kerta- ja sarjatulta ampuva. Edellisen pohjalta muutamassa kuukaudessa kehitetty, rakenteeltaan yksinkertaistettu MP-38, ampui sen sijaan vain sarjatulta. MP-38:n sarjatuotanto alkoi vuoden 1938 kesällä, ensin Erman, myöhemmin myös C.G. Haenelin tehtaalla.
Kaksi vuotta myöhemmin MP-38:n korvasi valmistusteknisesti yksinkertaistettu MP-40. Merkittävä osa aiemmalle mallille tyypillisistä koneistetuista osista valmistettiin nyt teräslevystä prässäämällä, näkyvimpänä osana aseen runko. Suunnilleen neljä vuotta kestäneen valmistuksen aikana MP-40:n osia edelleen yksinkertaistettiin, sekä kustannusten säästämiseksi että valmistuksen nopeuttamiseksi.
MP-41
Vuonna 1941 Haenel alkoi valmistaa Hugo Schmeisserin suunnittelemaa MP-41-mallia. Siinä MP-40:n alarunko ja taittotukki oli vaihdettu MP28/II:n laukaisukoneistoon ja puutukkiin.[2][3]
Tekniset tiedot
- Keinuhahloinen takatähtäin 100/200 metriä.
- Viritystappi vasemmalla puolella.
- Rekyylijousi teleskooppisesti lyhenevässä putkessa.
- Varmistin sijaitsee viritystapissa. Lukon etuasentovarmistuksessa viritystappi painetaan osin rungon sisään, taka-asennossa tappi käännetään ylös rungossa olevaan koloon.
- Piipun alapuolella ”hainevä” estämässä laukauksien karkaamista ajoneuvon sisälle ammuttaessa lavan reunalta tai ampuma-aukosta. Evän kulutuskisko on teräspeltiä, alumiinia tai bakeliittia.
Lähteet
- Smith, Graham (toim.): Sotilaskäsiaseet. Suomentanut Kai Kankaanpää. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0. (suomeksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MP-40 Wikimedia Commonsissa
- Modern Firearms & Ammunition site, MP-40
- Kuvia kaksoislipaskuilulla varustetusta MP40/II:sta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Puolalainen MP-38/40 -sivu
- MP40-halkileikkauskuva (Arkistoitu – Internet Archive)